Hauskaa Wappua kaikille Winterluden lukijoille! T. ADMIN
PINK FLOYD LIVE AT POMPEII 1972 – osa 2
Myös Sunnuntain 27.4.25 näytös Turun Kinopalatsissa oli lähes loppuunmyyty. Salissa oli noin 100 paikkaa ja katsojat olivat lähes kaikki miehiä ikähaarukassa 30-60v. Vaikka Pink Floyd on koko pitkän uransa aikana esiintynyt Suomessa vain yhden ainoan kerran niin vaikuttaa siltä että bändi on meilläpäin suositumpi kuin Bob Dylan , ainakin elokuvateatterissa. Live At Pompeii on julkaistu jo 1972 ja muistaakseni Suomen TV:ssäkin se on näytetty ainakin kahdesti ja se on julkaistu myös DVD:llä jo 2003 ja tästä kaikesta huolimatta elokuvan molemmat näytökset käytännössä myytiin loppun aika ripeästi.
Elokuvan alussa ei ollut mainoksia pilaamassa tunnelmaa. Elokuva alkoi vähän myöhässä, koska elokuvan esitelleen nuoren Finnkinon työntekijän mukaan paikalle odotettiin vielä kahta katsojaa. Selvästikin tämä tyttö ei tiennyt Pink Floydista yhtään mitään eikä ollut edes selvittänyt esittelemänsä elokuvan perustietoja, koska hän sanoi että elokuva ”on valmistunut jo 1970-luvulla, tosin en nyt muista tarkkaa vuotta”…siis mitä!? Ilmestymisvuosihan lukee elokuvan mainosjulisteessa joka on Kinopalatsin seinällä! Edes sitä hän ei ollut vaivautunut lukemaan. Sen lisäksi hän ilmoitti näin: ”koska elokuva on niin vanha ei ääniraita täysin vastaa nykyisten äänentoistojärjestelmien vaatimuksia eli pyydämme ymmärrystä tämän suhteen…” – Palaan tähän väitteeseen vähän myöhemmin, mutta ennen sitä kerron vielä toisen minua huvittaneen kuulohavainnon. Viereeni tuli istumaan kaksi noin 40-vuotiasta miestä. Elokuvan alkua odotellessa kuulin heidän keskustelevan toimittajien huonosta työtilanteesta, joten päättelin että he olivat mahdollisesti toimittajia. Sitten toinen heistä kysyi toiselta: ”mikä juttu tämä oikein on, Pompeihan on rauniokaupunki…onko siellä yleisöä?” Selvästikin hänkin oli Pink Floydin suhteen täysin noviisi. Hänen kaverinsa sentään tiesi jotain aiheesta kun kerran vastasi: ” Ei, he soitavat siellä ilman yleisöä…”
Ja sitten se äänentoisto -asia. Elokuvaa oli mainostettu remasteroituna sekä kuvan että äänen osalta ja se oli upgradeerattu 4K -laatuiseksi. Siksi ihmettelin suuresti Finnkinon edustajan kommenttia äänentoistosta. No, heti elokuvan alkumetreillä selvisi että äänentoisto oli todella upeaa ja kuva oli kristallinkirkas ja erittäin erotteleva. Pompeii-elokuvahan on kuvattu kahdessa paikassa eli Pompein lisäksi kuvauksia on tehty Abbey Roadin studioilla Lontoossa . Näissä klipeissa kuullaan pätkiä tulevasta The Dark Side Of The Moon (TDSOTM) -albumista. Kappaleita soitetaan ilmeisesti raakaversioina studiokaiuttimista ja Gilmour ja Wright sitten soittavat näiden äänitteiden tahdissa. Näissä kohdissa äänentoisto ei siis vastaa nykystandardia, mutta niiden ei ollut tarkoituskaan olla vielä hyviä äänitteitä koska uusi albumi oli vasta tekeillä siinä vaiheessa. Kaikkea ei haluttu eikä voitu vielä paljastaa. Mutta nämä varsinaiset Pompein -äänitteet ovat erittäin korkeatasoisia ja Steve Wilson on saanut remasteriin mukaan hienoja uusia detaljeja, joita en muista kuulleeni aikaisemmissa versioissa. Kinopalatsin Salissa 4 oli ainakin 8 kaiutinta eri puolilla salia ja ääni vaelteli hienosti kaiuttimesta toiseen luoden sellaisen upean tilavaikutelman johon kotilaitteilla ei pääse. Hieno kokemus kaiken kaikkiaan! Tosin ne jotka tätä lukevat eivät enää voi tätä kokea, koska teatteriesityksiä ei enää ole jäljellä. Lohdutukseksi voi kuitenkin hankkia uudesta elokuvaversiosta julkaistavan Blu-Ray -levyn, jonka pitäisi ilmestyä jo toukokuussa eli pikapuolin.
Harri Huhtanen 2025
THE ANIMALS: Promenadi -Sali, Pori 11.4.2025 – osa 4
84-vuotias John Steel Porin Promenadi -salissa 11.4.2025.
John Steel (s. 1941) kävi jo lapsena pianotunneilla. Myöhemmin hän kuunteli sen ajan tunnettujen jazz-muusikoiden levyjä. Erityisesti hän ihaili Elvin Jonesia ja Art Blakeytä jotka olivat jo 1950-luvulla erittäin tunnettuja ja arvostettuja jazz -rumpaleita. Steel tutustui Eric Burdoniin 1957. He perustivat bändin jossa Steel soitti trumpettia. 1962 molemmat osallistuivat Machesterissä blues-festivaaliin johon saapui useita sen ajan amerikkalaisia huippu blues-muusikoita. Porin keikalla Steel kertoikin että tuon konsertin yleisössä oli läsnä lukuisia brittimuusikoista, jotka myöhemmin Manchesterissä kuulemansa innoittamana perustivat maailmanmaineeseen nousseita bändejä, jotka kaikki soittivat blues-vaikutteista rokkia (mm. Led Zeppelin, Rolling Stones, The Who ja tietenkin The Animals!) .
Porin keikalla Steelin jazz -vaikutteet kuuluivat hienosti. Hänen soittonsa oli ilmavaa ja tarkkaa. Rytmi säilyi hienosti ja Steel ei pyrkinyt monien rock-rumpaleiden tavoin dominoimaan konserttia missään vaiheessa, vaan tarjosi varmaotteisesti svengaavan ja hienolta kuulostavan rytmin Animalsien legendaarisille kappaleille. Steel kuuluu niiden ”tausta” -muusikkojen sarjaan joiden merkityksen tajuaa vasta kun joku yrittää korvata heitä.
Text and photo: Harri Huhtanen 2025
PINK FLOYD LIVE AT POMPEII 1972 – osa 1
Ensi viikolla on tarjolla ympäri Suomea harvinaista herkkua kun Adrian Mabenin 1972 ohjaaman Pink Floyd Live at Pompeii -elokuvan restauroitu versio näytetään useissa Finnkinon teattereissa torstaina 24.4.25 sekä sunnuntaina 27.4.25. Näillä näkymin muita näytöksiä ei tule ja erityisesti ensi-ilta on ollut kysytty koska minäkään en saanut lippua ensi-iltanäytökseen, onneksi sunnuntain näytöksessä oli paremmin tilaa. 2.5.25 julkaistaan lisäksi restauroitu live-albumi sekä CD:nä että vinyylinä.
Harri Huhtanen 2025
THE ANIMALS: Promenadi -Sali, Pori 11.4.2025 – osa 3
Alkuperäinen The Animals julkaisi vain kolme studioalbumia UK:ssa vuosina 1964-66, mutta ajalle tyypilliseen tapaan samoina vuosina USA:ssa julkaistiin kolme täysin eri sisältöistä albumia sekä kaksi muuta albumia. Niinpä tavallaan huippuvuosien Animals julkaisi kolmessa vuodessa peräti kahdeksan albumia! Alkuperäinen miehistö yritti paluuta vielä kahdesti levyillä Before We Were So Rudely Interrupted (1977) sekä Ark (1983). Tämän jälkeen ilmeisesti rumpali John Steel ja Eric Burdon jotenkin riitautuivat, koska molemmat ryhtyivät keikkailemaan Animals -nimeä käyttäen eri miehistöillä. Seurasi oikeustaisteluja ja vuosikymmenien kiistelyn jälkeen kummallinen lopputulos eli nykyään sekä Burdon että Steel saavat keikkailla Animals -nimeä käyttäen. Tosin Steel käyttää bändistä virallista nimeä Animals and Friends, vaikka keikkajulisteissa ja mainoksissa helposti esille nousee vain alkuperäinen Animals -nimi.
Ennen kuin alan arvioida itse konserttia on varmaan syytä pohtia hetki bändin historiaa ja sen suhdetta nykyiseen Animals-bändiin. Kun viisimiehisen bändin alkuperäisistä jäsenistä nykyään vain yksi on enää alkuperäisjäsen niin silloin helposti moni toteaa että kyseessä on pelkkä cover-bändi, mutta nyt kun olen taas kuunnellut Animalsien alkuperäisen vuosien 1964-66 tuotannon niin joudunkin toteamaan että niinhän se alkuperäinen bändikin oli cover-bändi! Animalsien kolmella UK-albumilla on vain muutama bändin oma sävellys, melkein kaikki heidän levyttämänsä kappaleet olivat amerikkalaisten tunnettujen säveltäjien käsialaa! Jos eroja hakemalla haetaan niin nykybändissä suurin ero alkuperäiseen miehistöön on soittajien tasossa. Eric Burdon oli todella ainutlaatuinen ja karsimaattinen vokalisti, joten on selvää ettei nykyinen solisti Danny Handley ole hänen veroisensa, vaikka onkin yllättävän hyvä. Handley soittaa nykybändissä myös kitaraa, muttei tietenkään ole Hilton Valentinen veroinen . Vasta vuonna 2023 bändiin liittynyt basisti Norman Helm ei myöskään ole yhtä hyvä kuin alkuperäinen basisti Chas Chandler. Vuonna 2022 bändiin liittynyt Barney Williams sen sijaan osoittautui Porissa yllättävän hyväksi. En väitä että hän olisi yhtä hyvä kuin Alan Price mutta sanotaan näin että hän oli todella hyvä.
Kokonaisuutena nykyinen Animals on hyvä live-bändi, ei yhtä hyvä kuin alkuperäinen, erityisesti Eric Burdonin puuttuminen vokalistina latistaa tunnelmaa, mutta kokonaisuutena bändin soundi kunnioittaa hienosti alkuperäistä Animals -soundia ja siksi heitä on todella kiva kuunnella livenä. Tällaista musiikkiahan ei enää nykyään kuule radiosta ollenkaan.
Harri Huhtanen 2025
THE ANIMALS: Promenadi -Sali, Pori 11.4.2025 – osa 2
Animalsien kaikkien aikojen ensimmäinen Porin keikka oli kaupungin parhaassa esiintymistilassa eli vuonna 1999 valmistuneessa Promenadi-salissa.
Puoli vuotta oli ehtinyt kulua edellisestä vierailustani Porin Promenadi-salissa. Vaikka huhtikuu oli jo pitkällä oli edellisenä iltana satanut melkoisesti lunta ja se kaikki ei ollut vielä ehtinyt sulaa. Nyt onneksi aurinko sentään paistoi eli jopa Porin tympeät kadut saivat hieman valoisemman ilmeen.
Päivällisen nautimme Kauppatorin Rossossa ja vaikka kyseessä onkin ikivanha ketjuravintola niin yllättävän hyvää oli ruoka ja viini!
Liput lunnastimme konsertin järjestäjä Jyrki Laiholta vähän klo 18 jälkeen. Havanna -baarissa oli tällä kertaa lähes tungosta, joten ajattelin että keikka on varmaankin loppuunmyyty. Nyt oli tasaisemmin miehiä ja naisia kuin Gongin keikalla, jolloin lähes kaikki yleisöstä olivat miehiä. Progehan on miesten harrastus. Animalsien keikalla nuoret loistivat taas poissaolollaan eikä se kai ole ihme kun ajattelee että kyseessä on bändi joka teki suurimmat hittinsä 60 vuotta sitten! Sanoisin että yleisön ikähaitari tällä kertaa oli 40-60+v.
Klo 19 bändi asteli lavalle ja hämmästelin ainoan alkuperäisjäsenen eli rumpali John Steelin kuntoa. 84-vuotias mies käveli reippain askelin rumpusetin taakse, kasvot olivat melko rypyttömät ja olemus yllättävän nuorekas eli jälleen kerran tuli todistettua että joidenkin ihmisten kohdalla ikä on vain numero. Monet 50+ henkilöt näyttävät paljon raihinaisemmilta kuin 84v Steel. Tässä tapauksessa nimi siis kertoo kaiken : Steel = teräs!
Harri Huhtanen 2025
THE ANIMALS: Promenadi -Sali, Pori 11.4.2025 – osa 1
The Animals vuosimallia 2025.
Perjantaina 11.4.2025 se sitten viimeinkin tapahtuu (ellei flunssa taas iske): näen ensimmäistä kertaa elämässäni Animals -bändin livenä! Tosin totuuden nimessä täytyy todeta että aika kaukana ollaan alkuperäisestä bändistä, koska vain yksi viidestä alkuperäisjäsenestä on mukana. Basisti Chas Chandler kuoli 1996 ja kitaristi Hilton Valentine 2021. Kosketinsoittaja Alan Price sekä bändin legendaarinen lauluntekijä Eric Burdon siirtyivät jo kymmeniä vuosia sitten soolouralle. Alla Animalsien nykyinen kokoonpano:
John Steel – rummut (1963–1966, 1975–1976, 1983, 1994–)
Danny Handley – kitara ja laulu (2009–)
Barney Williams – kosketinsoittimet (2022–)
Norman Helm – basso ja laulu (2023–)
Porin konsertin järjestäjä on porilainen Validi-Karkia -klubi. Lippuja saattaa saada vielä tästä osoitteesta:
Aikuisten lippu 49e, lapset 20e. Promenadi-salin yleisötilaan pääsee klo 18, siellä on myös viihtyisä baarialue. Keikka alkaa klo 19.
Suurkiitos lipuista ja keikan järjestämisestä Jyrki Laiholle!
Harri Huhtanen 2025
Electric Light Orchestra: Eldorado 1974
Päivitys 6.4.2025. Mikä on muuttunut alla olevan arvosteluni julkaisemisen jälkeen (14 vuodessa)? Moni asia, mutta ei se että tämä levy on edelleen aivan käsittämättömän hieno! Olen taas vuosien tauon jälkeen alkanut kuunnella ELO:a systemaattisesti ja Eldorado on bändin neljäs levy. Ihan hyviä ovat ne kolme ensimmäistäkin, mutta tämä Eldorado päihittää ne mennen tullen siksi että tämä on ensimmäinen joka on tyylillisesti täysin ehyt. Aikaisemmilla levyillä on joitain superhienoja kappaleita, mutta niillä kokonaisuus jää vähän hajanaiseksi. Lisäksi Eldorado on Lynnen ensimmäinen levy, jossa hänen ei juurikaan tarvinnut turvautua rock’n’roll – tai klassisiin -sitaatteihin, jotka minusta söivät aikaisempien albumien voimaa. Sinänsä on ihan ok lainata Chuck Berryä, Griegiä jne. mutta se ei lopulta ollut se mihin Lynne tähtäsi. Eldoradolla hän on viimeinkin enimmäkseen hylännyt klassiset- ja rock’roll- sitaatit ja nyt kuullaan yhtä kappaletta lukuunottamatta (kappale no.8) koko levyn verran hienoa, uutta sinfonista rockia! Jos pidin tästä albumista 1970-luvulla niin nyt vuonna 2025 pidän tästä entistä enemmän! Jos minun pitäisi laatia 1970-luvun albumeista TOP10 -lista niin olen melko varma että Eldorado löytyisi siltä listalta!
Electric Light Orchestran Eldorado -albumi ilmestyi Euroopassa loppuvuodesta 1974. Muistan kuulleeni sen ensimmäisen kerran luokkakaverini luona Ulvilassa 1975. Levy teki heti ensikuulemalta syvän vaikutuksen. Vuonna 1977 muutin pois Porista ja aloitin opiskeluni Turussa. Minulla ei tuolloin ollut edes levysoitinta, mutta muistaakseni minulla oli ainakin joitain Eldoradon kappaleita C-kasetilla mukanani Turussa. Kuuntelin niitä porilaisen kämppäkaverini kanssa 1977-78. Sitten koko levy unohtui vähäksi aikaa, mutta vuonna 1980, kun olin Tukholman kesätienesteilläni ostanut kunnolliset stereot ja uuden vinyylisoittimen, aloin uudestaan ostella vinyylilevyjä ja tuolloin hankin myös Eldoradon. Kuuntelin levyä ajoittain hyvinkin paljon, mutta sitten tuli vuosia, jolloin en kuunnellut sitä kuin satunnaisesti. Eldorado ei kuitenkaan koskaan kokonaan unohtunut ja se kuuluukin niiden harvalukuisten albumien joukkoon, jotka olen kuunnellut yli 50 kertaa elämäni aikana.
Aina minua kuitenkin kismitti se, etten saanut levyn sanoituksista paljonkaan tolkkua. Levyn tenhovoima oli aina musiikissa ja vain siinä. Kappaleiden sanoitukset olivat kuitenkin kiehtovia ja koska musiikki oli niin lumoavaa, ajattelin, että sanoituksissakin on pakko olla jokin punainen lanka. Niinpä olin varsin innostunut kun Sony lopulta vuonna 2001 julkaisi bonusbiiseillä täydennetyn uuden CD-version albumista, jossa oli mainoksen mukaan myös albumin säveltäjän Jeff Lynnen omat kommentit. Nämä kommentit eivät kuitenkaan paljastaneet yhtään mitään! Ne olivat äärimmäisen niukkoja ja vaikutelmaksi jäi, että ne oli otettu mukaan vain levy-yhtiön painostuksesta. Jeff Lynne ei kunnon taiteilijan tavoin paljastanut korttejaan. Eldoradon arvoitus ei ratkennut.
Vanhan sanonnan mukaan kukaan ei ole profeetta omalla maallaan. Tämä pätee erityisesti Jeff Lynnen Eldoradon vastaanottoon Lynnen kotimaassa Englannissa. Vaikka Eldorado USA:ssa menestyi aika hyvin oli se totaalinen floppi Englannissa. Tänä päivänäkään minulle ei ole selvinnyt miksi englantilaiset eivät innostunett Eldoradosta 1970-luvulla.
Monet ELO:n levyt ovat myyneet paljon paremmin kuin Eldorado. Minulle Eldorado on kuitenkin aina ollut ELO:n ultimaatti-levy. Eldorado on minusta Jeff Lynnen uran huippu, levy jota kuuntelen edelleen, yli 36 vuotta sen ilmestymisen jälkeen!
Eldoradon äänityksissä käytettiin jälkiäänitysten ja päälleäänitysten sijasta ensimmäistä kertaa oikeaa jousiorkesteria jota johti Louis Clark. Teoksen kappaleet, sanoitukset ja kokonaisuuden tuotanto ovat kuitenkin Jeff Lynnen käsialaa. Monet bändit olivat ennen Lynneä kokeilleet yhteistyötä klassisen musiikin orkesterien kanssa (mm. Moody Blues, Deep Purple, ELP jne.), mutta näissä kokeiluissa yleensä lähdettiin siitä ,että klassiseen musiikkiin ainoastaan lisättiin rock- ja proge-kuviot. Näissä kokeiluissa ei siis tarkkaan ottaen ollut kysymys todellisesta fuusiosta, vaan siitä että klassinen orkesteri soitti klassista musiikkia, jonka päälle rock-bändi soitti omat kuvionsa. Jeff Lynne meni paljon pidemmälle. Hän sovitti Clarken avulla jouset pop- ja rocksäveliin eli vaikka Eldoradolla kuullaan klassista orkesteria ei se tiukasti ottaen soita klassista musiikkia, vaan jouset on valjastettu kokonaan pop- ja rock-melodioiden palvelukseen. Tästä todellisesta fuusiosta syntyy Eldoradolla ajoittain aivan huikean hienoja hetkiä. Jeff Lynnen melodiataju noudattaa Beatlesien kullattua perintöä, johon on liitetty aivan kerrassaan upeita orkesteriosuuksia.
Eldorado on teema-albumi ja hieno sellainen! Jos asettaa CD-soittimeen toistoasetuksen, huomaa varsin nopeasti, että albumi muodostaa taiteellisesti täydellisen ympyrän eli kun viimeinen kappale loppuu ja repeat-toiminnon ansiosta ensimmäinen kappale alkaa heti sen perään, ei välttämättä edes huomaa että levy on loppunut, niin saumaton on Eldcoradon musiikillinen jatkumo.
Eldoradon sanoitukset sijoittuvat haave- ja unimaailmaan. Levyn nimi Eldorado viittaa 1500-luvun konkistadorien Amazonin läpipääsemättömistä sademetsistä kuumeisesti etsimään ikuisen onnen maahan, jossa kuvitelmien mukaan oli suunnattomat rikkaudet ja ikuisen nuoruuden lähde. Todellisuudessa Eldoradoa etsineistä konkistadoreista suurin osa kuoli sademetsien trooppisiin tauteihin. Eldoradoa ei koskaan löydetty, koska sitä ei ollut olemassakaan. Haave tuosta satumaasta jäi kuitenkin elämään ihmisten mieliin. Jeff Lynne kuvaa Eldoradossa hienosti kuvitelmien ja todellisuuden ikuista ristiriitaa:
So I will stay, I’ll not be back, Eldorado.
I will be free of the world, Eldorado.
Sitting here on top of everywhere, what do I care.
Days never end, I know the voyage’s end will soon be here,
no eternal life is here for me.
And now I found the key to the eternal dream.
UPEA LEVY! * * * * *
Harri Huhtanen 2011
YES Suomessa 12.5.2020 -siis 2025 ?!
Päivitys 31.3.2025. Ei tullut YES Suomeen edes vuonna 2024, vaikka kiertueella olikin. 2025 vuoden osalta bändille on sovittu kesäksi keikkoja USA:aan, mutta Euroopan keikoista en löytänyt vielä tietoja. Koska entinen Hartwall Areena ilmeisesti saadaan käyttöön loppukeväällä 2025 on toiveita että bändi lopultakin saataisiin Suomeen. Miten monella mahtaa vielä olla talleessa se vuonna 2019 ostettu lippu?
Päivitys 20.3.2023. Kolmas yrityskään EI tuo nyky-YES:iä Suomeen! Tämä uusin keikkaperuutus tuntuu nyt kyllä hyvin oudolta, koska Korona-rajoituksia ei enää ole ja muut huippuartistit keikkailevat jo täyttä häkää Euroopassa. Ne, jotka ostivat liput tälle keikalle jo vuonna 2019 joutuvat kyllä odottamaan aivan kohtuuttoman pitkään. Tarkempia tietoja aiheesta täällä:
https://www.loudersound.com/news/yes-postpone-relayer-tour-yet-again
PÄIVITYS 17.2.22. Kolmas kerta toden sanoo? Päivämäärien lisäksi tapahtumapaikat elävät. Nyt YES-keikka luvataan järjestää Kulttuuritalossa, uusi päivämäärä on 31.5.2022.
Päivitys 21.3. ja 26.11.2020 ja 16.3.2021. Nyt Myös YESin 2021 keikka Suomessa on peruuntunut. Tämä ilmenee bändin kotisivulta, Lippu.fi sen sijaan jostain syystä roikuttaa keikkailmoitusta edelleen, vaikka keikka on siis jo peruttu. Korvaavaa Helsingin keikkapäivämäärä ei ole vielä ilmoitettu. Keikka toteutuu jos Luoja ja erityisesti kuningas Korona sen joskus tulevaisuudessa sallivat!
Kuten aikaisemmin totesin on legendaarinen YES-yhtye jakaantunut nykyään kahdeksi bändiksi: toisessa esiintyvät kosketinsoittajaguru Rick Wakeman ja bändin alkuperäinen solisti Jon Andersson ja toisessa soittaa samoin kaksi alkuperäisjäsentä eli kitaristi Steve Howe ja rumpali Alan White. Tämä jälkimmäinen bändi on nyt ilmoittanut tulevansa keikalle Helsingin Circukseen 12.toukokuuta 2020. Liput tulevat myyntiin Lippupisteessä jo keskiviikkona 30.lokakuuta 2019 ja koska Circukseen mahtuu vain noin tuhat kuulijaa myydään keikka todennäköisesti nopeasti loppuun. Lisätietoja aiheesta täällä:
https://www.rumba.fi/uutiset/progelegenda-yes-saapuu-nykykokoonpanossaan-suomeen/
Harri Huhtanen 2019 ( + päivitykset 2020, 2021, 2022, 2023 ja 2025)
NITS: SAVOY -TEATTERI, HELSINKI 18.9.2024 -OSA 4
Keikan loppupuolella Henk soitti mm. tällaista erikoisen näköistä kielisoitinta.
Toisella puoliajalla kuultiin bändin vanhempaa tuotantoa, tosin kun en ole enää 2000-luvulla seurannut bändiä oli mukana useita kappaleita joita en tunnistanut. Toisella puoliajalla tunnelma on selvästi vapautuneempi eli Henk jutusteli kappaleiden väleissä tuttuun tapaansa. Henk muun muassa muisteli yli 40 vuotta sitten tapahtunutta bändin ensimmäistä matkaa Suomeen ja kiitteli hiljattain edesmennyttä rocktoimittaja Jussi Niemeä siitä että oli auttanut tekemään bändiä tunnetuksi maassa. Henk muisteli myös laivamatkaa Helsinkiin. Hänellä oli ollut matkassa isoäidin kutoma villapaita. Sitten kuultiin tarina siitä miten hän pikkupoikana kuunteli Hollannissa ihastuneena vanhanmallista radiota jonka näytöllä oli useimpien Euroopan kaupunkien nimet ja kun radion säätönuppia kiersi sai kuulla musiikkia eri Euroopan maista. Henkhän on syntynyt 1951 ja 1950-luvulla tämäntyyppiset radiot olivat yleisiä. Mitä vanhempia kappaleita Henk bändeineen soitti sitä enemmän yleisö tuntui lämpenevän ja aplodit jokaisen kappaleen jälkeen kestivät pitkään. Muutamassa kappaleessa kuultiin jopa yhteislaulua. Konsertin päättyessä aplodeista ei tahtonut tulla loppua. Nits tuli, soitti ja voitti! Jälleen kerran!
Harri Huhtanen 2025
WINTERLUDE FINLAND 