Keikan loppupuolella Henk soitti mm. tällaista erikoisen näköistä kielisoitinta.
Toisella puoliajalla kuultiin bändin vanhempaa tuotantoa, tosin kun en ole enää 2000-luvulla seurannut bändiä oli mukana useita kappaleita joita en tunnistanut. Toisella puoliajalla tunnelma on selvästi vapautuneempi eli Henk jutusteli kappaleiden väleissä tuttuun tapaansa. Henk muun muassa muisteli yli 40 vuotta sitten tapahtunutta bändin ensimmäistä matkaa Suomeen ja kiitteli hiljattain edesmennyttä rocktoimittaja Jussi Niemeä siitä että oli auttanut tekemään bändiä tunnetuksi maassa. Henk muisteli myös laivamatkaa Helsinkiin. Hänellä oli ollut matkassa isoäidin kutoma villapaita. Sitten kuultiin tarina siitä miten hän pikkupoikana kuunteli Hollannissa ihastuneena vanhanmallista radiota jonka näytöllä oli useimpien Euroopan kaupunkien nimet ja kun radion säätönuppia kiersi sai kuulla musiikkia eri Euroopan maista. Henkhän on syntynyt 1951 ja 1950-luvulla tämäntyyppiset radiot olivat yleisiä. Mitä vanhempia kappaleita Henk bändeineen soitti sitä enemmän yleisö tuntui lämpenevän ja aplodit jokaisen kappaleen jälkeen kestivät pitkään. Muutamassa kappaleessa kuultiin jopa yhteislaulua. Konsertin päättyessä aplodeista ei tahtonut tulla loppua. Nits tuli, soitti ja voitti! Jälleen kerran!
( 1 ) P J HARVEY: Let England Shake (CD) (2011) (3kk)
( 2 ) NITS: Tree House Fire (CD) (2024) (8kk)
( 3 ) THE CURE: Songs Of A Lost World (2CD+ BR) (2024) (6kk)
( 4 ) BOB DYLAN: The 1974 Live recordings (27CD) (2024) (6kk)
( 5 ) DAVID GILMOUR: Luck And Strange (CD) (2024) (6kk)
( – ) MADONNA: Madame X (CD) (2019) (UUSI)
(8) TRAFFIC: On the Road (2LP) (1973) (3kk)
( – ) MOODY BLUES: Octave (LP) (1978) (UUSI)
( – ) INDIAN SUMMER: Indian Summer (LP) (UUSI)
( – ) MOTT THE HOOPLE: Mott (LP) (1974) (UUSI)
Listan kärki säilyi ennallaan, koska nämä viisi albumia vaan ovat niin kovatasoisia, ettei niiden kuuntelua kovin nopeasti halua lopettaa. Täysin uutena artistina listallani on nyt Indian Summer -bändi josta enemmän juttua unohdetut levyt -kategoriassa.
Vuosina 1968-69 Led Zeppelin oli koko ajan tien päällä. Bändi teki alle kahdessa vuodessa seuraavat kiertueet: USA x 4, UK x4, Skandinavia x2 ja Eurooppa x1. Nettiä ei ollut vielä keksitty, joten bändi lunasti paikkansa maailmalla ankaralla jalkatyöllä ja niinpä alkuvuodesta 1970 nähtiin sellainen ihme että USA:n Billboardin listalla uusi albumi Led Zeppelin II ohitti Beatlesien legendaarisen Abbey Road -albumin ja singahti suoraan ykköspaikalle!
Olin perjantaina 14.3.25 Turun Finnkinossa uuden Zeppelin -elokuvan ensi-illassa. Sali taisi olla noin 200-paikkainen ja katsojia sinne tuli ehkä tuollaiset 50 henkeä. Eli eipä taida Turussa olla Zeppelin -faneja pilvin pimein.
Henkilölle joka ei ole kovin syvällisesti tututstunut Zeppelinin historiaan on tämä elokuva varmaan upea kokemus ja siksi uskallan sitä yleisellä tasolla suositella.
Itselläni on kuitenkin aiheeseen erilainen eli asiantuntijan ja asianharrastajan näkökulma koska olen kuunnellut Zeppelinin -levyjä yli 50 vuoden ajan, katsonut lukemattomia epävirallisia dokumentteja aiheesta ja lukenut useamman aiheesta kirjoitetun kirjan. Siksi tässä esittämäni kritiikki pitää asettaa oikeisiin raameihin.
Ensinnäkin odotukseni elokuvan suhteen olivat ehkä liiankin korkealla. Odotin jotain yhtä hienoa kuin vuonna 2003 julkaistu 2 DVD:n kokoelma Led Zeppelin. Siinä nähtiin ensimmäistä kertaa erittäin hyvälaatuisena viralliset Lontoon Royal Albertin vuoden 1970 ja Earls Courtin vuoden 1975 konserttiäänitteet. Page oli onnistunut pitämään nämä upeat tallenteet kassakaapissa poissa bootleggareiden ulottuvilta yli 30 vuoden ajan! Valitettavasti Becoming Led Zeppelin ei enää tarjonnutkaan samanlaisia yllätyksiä.
Toiseksi koen uuden elokuvan rakenteen hieman ongelmallisena. Bändin perustamista edeltävät vaiheet käydään ehkä turhankin perusteellisesti läpi eli niihin käytetään peräti 40min. elokuvasta jonka kokonaiskesto on vain vähän yli 2 tuntia. Lisäksi bändin varsinaista uraa käsitellään yllättävän lyhyesti eli elokuvassa nähdään vain jakso syksystä 1968 alkuvuoteen 1970. Toki tuolla ajanjaksolla bändi julkaisi kaksi merkittävää albumia eli Led Zeppelin I ja Led Zeppelin II ja singahti täydestä tuntemattomuudesta kansainväliseen maineeseen. Siltikin elokuvasta jää keskeneräisyyden vaikutelma. Tuntui kuin olisi nähnyt uudesta, pitkästä sarjasta vasta ensimmäisen jakson kun yhtyeen urasta käsitellään vain vajaan kahden vuoden jakso ja vuosien 1970-1980 dramaattiset tapahtumat jäävät kokonaan käsittelemättä.
Kolmanneksi hesarin arvostelija kehui kovasti elokuvan äänentoistoa. Siksi senkin suhteen odotukseni taisivat olla turhan korkealla sillä vaikka jotkut äänitteet Page oli restauroinut huolella niin toisaalta joissain äänitteissä sekä kuvan- että äänenlaatu jäi aika kauas siitä mihin nykystandardeilla on totuttu.
En keksi mitään muuta syytä sille että elokuvassa käsitellään kokonaisuudessaan vain vuodet 1968-69 kuin sen että elokuvalle aiotaan tehdä jatkoa. Sitä odotelleessa suosittelen katsomaan tämän elokuvan niin kauan kuin se suomalaisissa elokuvateattereissa on nähtävillä sillä kritiikistäni huolimatta totuudeksi jää, että sekä Led Zeppelin I että II ovat legendaarisia albumeja ja bändin live-vedot erityisesti vuonna 1969 ovat häikäisevän hienoja. Sillä energialatauksella joka lavalta välittyy katsojan tajuntaan pyörittäisi pientä ydinvoimalaa!
Suomalaisen sanonnan mukaan “lyhyestä virsi kaunis”. Indian Summer on brittibändi joka teki vain yhden albumin vuonna 1971 pienelle NEON -levymerkille. En usko, että kovin moni Suomessa tietää tästä bändistä yhtään mitään. Minäkään en tiennyt ennen kuin joskus 1990-luvun alkupuolella eräs Uudessakaupungissa asuva (nyttemmin jo edesmennyt) levynkeräilijä kaverini esitteli levyn minulle. Ihastuin siihen välittömästi ja pyysin levyn lainaksi jotta voisin äänittää sen C-kasetille. Näin tapahtui ja kuuntelin levyä kannettavalla C-kasettisoittimellani mm. bussimatkoilla Poriin ja Raumalle. Kehuin myöhemminkin levyä kovasti kaverilleni ja niinpä hän eräällä vuoden 1996 Turun vierailulla yllätti minut lahjoittamalla levyn alkuperäisen, vuoden 1971 painoksen minulle! Olin hyvin otettu tästä ja sen jälkeen olen aina silloin tällöin kuunnellut tätä albumia eikä sen taika on haihtunut, päinvastoin! Tänäänkin olen kuunnellut levyn kolmeen kertaan ja hämmästellyt sitä miten näin upean bändin tarina loppui niin lyhyeen. Todennäköisin syy lienee se, ettei levyä markkinoitu riittävästi ja myynti jäi vaatimattomaksi.
En lähde tässä tarkemmin analysoimaan albumia, vaan teen sen jossain muussa yhteydessä. Tässä totean vain, että kyseessä on erittäin harvinainen viiden tähden progelevy!
Helsinkiin päästyäni marssin Levykauppa Äx:ään ja ostin bändin uuden Tree House Fire (2024) –albumin. Hotellissa tavasin levyn sanoituksia, koska minulla ei ollut CD-soitinta mukana eli en voinut ennakkokuunnella levyä. Tiesin että he tulisivat esittämään tämän kuuden kappaleen minialbumin todennäköisesti kokonaisuudessaan. Sanoituksien perusteella uusi levy vaikutti hienolta, tosin rokissa hyvät sanoitukset eivät vielä takaa sitä että albumi on hyvä, myös musiikin täytyy toimia.
Savoyssa vähän ennen konsertin alkua jännitin missä kunnossa Henk olisi. Kello 19 bändi asteli lavalle ja pelkoni alkoivat hiipua. Henk käveli itsevarmasti mikrofonin luokse ja alkoi laulaa uutuuslevyn avauskappaletta. Laulu sujui erinomaisesti ja myös akustisen kitaran soitto oli edelleen hänellä hallussa! Kiitos modernin lääketieteen hänen tautinsa oli kurissa uusilla tehokkailla lääkkeillä.
Aikaisemmissa Nits-konserteissa joihin olen osallistunut on Henk yleensä ollut hyvin puhelias eli tarinoita ja anekdootteja on kuultu melkein joka kappaleen välissä. Uusi albumi kertoo kuitenkin heidän pitkäaikaisen studionsa tulipalosta vuonna 2022 ja sen seurauksena tapahtuneen äänitemateriaalin ja dokumenttien tuhoutumisesta, joten ymmärrän hyvin että nämä kappaleet esitettiin ilman välispiikkejä. Pidin kuulemastani kovasti. Kuulin siis heidän upean minialbuminsa ensimmäistä kertaa livenä! Konsertin jälkeen bändin miehet tulivat signeeraamaan fanien levyjä ja minäkin sain omaan CD -levyyni heidän kaikkien nimmarit.
Konsertin ensimmäinen puoliaika meni siis Nitseille epätavallisen vakavissa tunnelmissa. Tosin yleisö taputti kyllä innokkaasti myös uusille kappaleille. Hehän olivat Nitsien luottofaneja eli kun Henk tulee Suomeen ei hänen tarvitse koskaan jännittää miten hänen musiikkinsa vastaanotetaan, koska luottofanit ovat niitä joihin voi aina luottaa.
Turun näytöksiä ei ole vielä listattu, mutta koska ensi-ilta on jo 14.3.2025 niin eiköhän Turunkin näytösajat kohtapuolin julkaista. Jos Turkuun ei tule näytöksiä niin olen valmis matkustamaan asian vuoksi vaikka Helsinkiin, sen verran tärkeästä elokuvasta on kysymys.
Jos minulta kysytään konsertin kohokohtaa niin se oli Master Builder. Allen ja kumppanit julkaisivat sen vuoden 1974 albumilla You. Alkuperäinen kappale on alle 7 minuuttia kestoajaltaan. Allenin kuoleman jälkeinen nyky-Gong on ottanut kaiken irti tästä upeasta kappaleesta, sillä keikoilla bändi soittaa Master Builderista peräti 15 minuuttisen version. Se on todella intensiivinen ja siihen liitetty video on upea! Sitä esitystä katsellessa ja kuunnellessa nykyaika unohtuu ja kuulija siirtyy jonnekin menneisyyden ja äärettömän avaruuden sokkeloihin. Se on hieno ja unohtumaton kokemus!
( – ) MAARIT: Viisi pientä (LP) (1975, Svart 2016) (UUSI=2kk)
P J Harveyn mestariteos on ensimmäistä kertaa ykkösenä listallani. Listakärjessä tänäkin vuonna jatkavat viime vuonna huippualbumeja julkaisseet Nits,Cure, Gilmour ja Dylan. Täysin uusia listatulokkaita ovat Taste, Traffic, Kirka ja Maarit.
Vähän vaikeaksi menee tämä Dylan -kiertueiden otsikoiminen, koska RARW-kiertueen piti päättyä jo viime vuonna, mutta nyt Bobdylan.comissa on julkaistu pitkä kiertuelistaus vanhalla kiertuenimellä ja lisäksi tänä vuonna Dylan tekee taas paljon Outlaw Music Festival Tour -keikkoja (jatkossa OMFT-keikat).
Dylan on kuuma nimi Amerikassa juuri nyt kun Mangoldin uusi Dylan-elokuva A Complete Unknown on kerännyt peräti kahdeksan Oscar-ehdokkuutta! Elokuvan lopussa todetaan että Dylan jatkaa edelleen keikkailua ja sen hän totisesti tekee kuten voitte alla olevasta keikkalistauksesta lukea. Dylan totesi jo 1985 Biographin haastattelussa että hän ihailee muusikkoja jotka pystyvät esiintymään vielä yli 80-vuotiaina. Ja nyt hän itse kuuluu samaan kaartiin.
Todennäköisesti alla oleva listaus ei ole lopullinen eli varmaan sinne tulee vielä keikkoja lisää mutta julkaisen tämän nyt poikkeuksellisesti koska nykyinen listaus todistaa ettei Dylan tulee keväällä tai kesällä Eurooppaan. Listaus tosin jättää pienen aikaikkunan loppuvuoteen. Dylanhan on käytännössä joka vuosi keikkaillut myös Euroopassa. Aika näyttää muodostaako vuosi 2025 tästä poikkeuksen.
USA 2025
Dylan and Band
03/25/25 Tulsa, Oklahoma – Tulsa Theater
03/26/25 Little Rock, Arkansas – Robinson Center
03/28/25 Springfield, Missouri – Juanita K. Hammons Hall for the Performing Arts
03/29/25 Wichita, Kansas – Century II Concert Hall
03/30/25 Topeka, Kansas – Topeka Performing Arts Center
04/01/25 Omaha, Nebraska – Orpheum Theater
04/02/25 Sioux City, Iowa – Orpheum Theatre
04/04/25 Mankato, Minnesota – Mayo Clinic Health System Event Center
04/05/25 Eau Claire, Wisconsin – The Sonnentag Center
04/06/25 Green Bay, Wisconsin – The Weidner Performing Arts Center
04/08/25 Davenport, Iowa – Adler Theatre
04/09/25 Peoria, Illinois – Prairie Home Alliance Theater
04/11/25 West Lafayette, Indiana – Purdue Univ., Elliott Hall of Music
04/12/25 Fort Wayne, Indiana – The Embassy Theatre
04/14/25 South Bend, Indiana – The Morris Performing Arts Center
04/16/25 Kalamazoo, Michigan – Western Michigan State Univ., Miller Auditorium
04/17/25 Toledo, Ohio – Stranahan Theater
04/19/25 Youngstown, Ohio – De Yor Performing Arts Center, Powers Auditorium
04/21/25 Pittsburgh, Pennsylvania – Benedum Center for the Performing Arts
04/22/25 Williamsport, Pennsylvania – Community Arts Center
Outlaw Music Festival: Bob Dylan, Willie Nelson & Family, Billy Strings, Trampled by Turtles, Wilco, Sheryl Crow, Lucinda Williams + muut
WINTERLUDE FINLAND 