Levyn sisältö: Mideast Vacation /  Long Walk Home / Around the World /  Inca Queen / Too Lonely / Prisoners of Rock ’N’ Roll / Cryin’ Eyes / When Your Lonely Heart Breaks / We Never Danced

Muusikot:  Neil Young – kitara, huuliharppu ja kosketin-soittimet   /  Crazy Horse :    Poncho Sampedro –  kitara, Ralph Molina – rummut,    Billy Talbot – basso

Malta on pieni saari Libyan ja Italian eteläkärjen välissä. Lomailin saarella keväällä 1986 kun Libyan diktaattori Gaddafin uho oli pahimmillaan. Turistit eivät enää uskaltaneet tulla saarelle, koska Gaddafi oli viitannut uhopuheissaan ohjuksiinsa. USA ja Libya olivat napit vastakkain. Libya tuki terrorismia ja Amerikka halusi tehdä tuesta lopun. Ronald Reagan tai joku hänen avustajistaan keksi kätevän tavan ratkaista ongelman: pommitetaan Gaddafi taivaan tuuliin, niin ehkäpä ongelma poistuu. Niinpä eräänä iltana eräs hävittäjälentäjä, josta Neil Young kertoo hienossa Lifen (1987) avauskappaleessa Mideast Vacation, lähti pommeineen suorittamaan murhatehtäväänsä. Gaddafi oli kuitenkin kuin ihmeen kaupalla ehtinyt vaihtaa taloa, jossa hänen tiedustelupalvelun mukaan piti olla ja lopulta pommituksessa kuoli vain hänen lähisukulaisiaan. Neil Young kertoo tapahtumissa mustan huumorin avulla:

I went lookin’ for Khaddafi/
Aboard Air Force One
But I never did find him
And the CIA said: ”son,
You’ll never be a hero
Your flyin’ days are done
It’s time for you to go home now
Stop sniffin’ that smokin’ gun”

Life on Neil Youngin viides ja samalla viimeinen Geffen -levy. Youngilla oli oma privaattisotansa levy-yhtiön kanssa, joka syytti häntä liian epä -youngmaisten levyjen teosta. Niinpä Young muistaa entistä työnantajaansa levyn kansikuvassa omalla hauskalla sisäpiirivitsillään. Kuvassa näkyy kalterit ja tummassa seinässä on raapustettuna tikkunumeroin VIISI, joka on Geffen-sopimuksen levyjen kokonaisluku. Lisäksi vankisellin seinällä on kuva hurjasti rokkaavasta Neil Youngista. Ymmärrän että Geffenillä ei varmaan naurettu tälle vitsille, olihan Young saanut koko viisi vuotta kestäneen Geffen- kauden ajan tehdä ilmeisesti juuri sellaisia kokeilevia levyjä kuin halusi. Ongelma oli levypomojen näkökulmasta se ,että Youngin listasijoitukset ja myyntiluvut tippuivat levy levyltä. Tiettävästi kahdessa päivässä aika pitkälle livenä purkitettu Life ei korjannut Youngin kaupallista alamäkeä, sillä levyn paras sijoitus Billboardin listalla oli varsin vaatimaton (No.75).

Minulla ei vieläkään ole levyä CD:nä, joten hahmotan levyn kokonaisuuden vinyylilevyn kappalejaon perusteella. A-puolella Young lataa pöytään tiukkoja yhteiskunnallis-poliittisia kannanottoja. A-puoli on Lifen parasta antia ja lähentelee klassikko-titteliä. Kakkosena kuultava Long Walk Home on kaunis balladi, jossa murehditaan sitä, että Amerikka on politiikassaan joutunut harhateille. Kuulostaako tutulta? Joskus ajankohtaisten aiheidenkin käsittely voi tuottaa taiteellisesti kestäviä lauluja, sillä maailmanhistoria on osoittanut, että ihmiskunnalla on merkillinen taipumus toistaa edellisten sukupolvien virheitä. Around The World on musiikillisesti ja ajatuksellisesti komea kappale. Young yhdistää hienosti Horsen perusrockin 1980-luvun syntetisaattoreihin. Kappaleella on mieleenkiintoisia ja yllättäviä temponvaihdoksia ja jopa pätkiä, jotka kuulostavat siltä kuin ne olisi sämplätty joltain Genesis-levyltä. Kokonaisuus kuulostaa hienolta, edellyttäen että pitää Genesis-tyyppisestä musisoinnista. Hetkittäin Youngin säkeissä on dylanmaista profetiaalisuutta:

Leaders fall, leaders rise
Terror wears a thin disguise
Not much room for compromise
Around the world

Young kohdistaa murhaavan satiirinsa myös 1980-luvun nuorisoon, jonka hän kokee täysin vieraantuneen 1960-luvun hippiaatteista. 1980-luvun pintaliitoa Young kuvaa kappaleessa näin:

Fashion change, style change
Hey! What’s that you got on?
You’re sure looking good tonight!
Where’d you pick that up anyway?
Wow! You’re looking beautiful!

A-puolen päätöskappale Inca Queen on parasta Youngia sitten legendaarisen Rust Never Sleepin (1979). Kaunis, erittäin henkilökohtainen kappale. Kriittisesti kappaleeseen suhtautuvat voisivat sanoa, että Young on joutunut lopullisesti hakoteille laulaessaan mystisestä Inka -kuningattaresta, joka tulee taivaalta hopeisella (avaruus)aluksella pelastamaan ihmiskunnan. Young puhuu kuitenkin asiaa: ihmiskunta on hakoteillä ja siksi hän suuntaa katseensa historiaan, josta hän uskoo löytyvän pelastuksen. Valitettavasti myös inkat ja atsteekit olivat raakoja ja todellisuudessa nuo kulttuurit olivat humaanimpia vain siinä, etteivät pystyneet saastuttamaan maapalloa niin paljon kuin tämä nykyinen talouskasvun Jumalaa palvova länsimainen yhteiskunta.

Lifen B-puoli on koottu yksilötason ongelmia käsittelevistä lauluista. CD:llä jaksojen vaihtumista ei huomaa, vaan Inca Queen on teoksen keskellä, ei lopussa. Niinpä B-puolen aloituskappale Too Lonely ja erityisesti toisena kuultava huumoripläjäytys Prisoners of Rock’n’Roll kuulostavat varmaan aika irrallisilta CD-levyn kappalejatkumossa. Cryin’ Eyes, When Your Lonely Heart Breaks sekä erityisesti albumin päätöskappale We Never Danced kuulostavat yllättävän henkilökohtaisilta. Young pohtii näissä lauluissa yksinäisyyden ja hylätyksi tulemisen tunteita.

Olen puolen vuoden aikana kuunnellut Lifen varmaan 30 kertaa. Ensimmäisillä kuuntelukerroilla innostuin kovasti levystä jota en ollut kuunnellut vuosikausiin. Sitten iski pettymys. Yleisen ja yksityisen teemojen tunkeminen samalla levylle ei tuntunut toimivan ollenkaan. A-puoli svengasi, B-puoli oli liian depressiivinen ja energiaköyhä. Lykkäsin arvostelun laatimista, koska levy vaikutti arvostelijan kannalta hyvin ongelmalliselta tapaukselta. Lifessa oli kuitenkin jotain hienoa, jonka vuoksi jatkoin kuuntelua. Levy kuulosti rehelliselta ja aidolta. Siinä oli koko elämän tunnekirjo yhden ihmisen näkökulmasta esitettynä. Monet kappaleista kuulostivat epätavallisen henkilökohtaisilta, jopa Young-mittapuulla mitattuna. Levy on myös hienosti tuotettu. Erityisesti ihailen tapaa jolla Young, David Briggs ja ohjelmoinnista vastaava Bryan Bell muun muassa Around the Worldillä yhdistävät syntikat ja Horsen jyräävän perusrokin. Life on varsin onnistunut ajankuva. Terrorismi, suurvaltapolitiikka, kuluksen ylivalta, epävarma tulevaisuus, yksilön henkilökohtaiset pettymykset …tämä levy kertoo kaikista näistä asioista. Osa lauluista tavoittaa maalinsa, osa ei. Kokonaisuus jää väkisinkin hieman hajanaiseksi, mutta silti niin ihanan elämänmakuiseksi!

ERITTÄIN HYVÄ LEVY!   * * * * ½

Harri Huhtanen 2008