Levyn sisältö: Don’t Cry No Tears  /   Danger Bird  /   Pardon My Heart /  Lookin’ for a Love /Barstool Blues  /   Stupid Girl / Drive Back /  Cortez the Killer / Through My Sails

Muusikot: Neil Young  (laulu ja kitarat) /  Frank Sampedro  (rytmikitara) /  Billy Talbot  (basso ja taustalaulu) /  Tim Drummond  (basso kappaleella ”Pardon My Heart”) /  Ralph Molina  (rummut ja taustalaulu) / Stephen Stills  (basso ja taustalaulu kappaleella ”Through My Sails” ) /  David Crosby, Graham Nash  (taustalaulu kappaleella  ”Through My Sails”) /  Russ Kunkel  (Kongat kappaleella ”Through My Sails”)

Zuman hankin vinyylinä joskus 1980-luvun alkupuolella turkulaisesta divarista ja siihen aikaan kuuntelin sen ehkä muutamia kymmeniä kertoja. Sitten seurasi yli 10 vuoden tauko, jonka aikana en kuunnellut levyä kertaakaan. Nyt 2005 olen kuunnellut Zuman  uudestaan jo seitsemän kertaa. Joka kuuntelulla tämä levy kuulostaa entistä paremmalta. Levyllä ei ole yhtään huonoa kappaletta, eikä edes yhtään keskinkertaista. Zumalla on roppakaupalla Young-magiaa ja CRAZY HORSE on juuri niin hyvä kuin sen on väitettykin olevan. Tätä levyä kuunnellessa tulee aina hyvälle tuulelle ja muistaa mitä on ROCK!
Cortez The Killerin ohella Danger Bird on levyn parhaita kappaleita.

Danger Birdissä tiivistyy kauniisti myös se mikä on todellisen ROCKIN ja popin / iskelmämusiikin ero. Kappaleen alku on hidas ja hapuileva. Young laulaa kuin olisi juuri sairastanut pahemmanasteisen kurkkutulehduksen ja hoippunut studioon 40 asteen kuumeessa. Alku on hyvin rähjäinen ja spontaani. Mutta sitten tempo kasvaa ja Young antaa kitaransa kertoa mistä kappaleessa on kysymys. Tunnelma tihenee, Young magiaa tulvii kaiuttimista ja yhtäkkiä ollaan noustu rotkosta korkealle taivaalle Danger Birdin seuraan. Upea kappale! 100%:sti rokkia. Ainoa miinus tulee siitä, että juuri kun Young ja bändi pääsevät vauhtiin, tuottaja feidaa kappaleen. No, ehkä vuonna 1975  6 minuuttia 45 sekuntia oli levytuottajien mielestä sopiva pituus pitkälle kappaleelle. Itse uskon, että soiton olisi pitänyt antaa jatkua vielä toiset 6 minuuttia.

Sama pätee Corteziin. Kappale lopetetaan kesken. Cortez olisi ehdottomasti ansainnut yli 10 minuuttisen tulkinnan. Nyt ZUMA on 36 minuuttia ja se on juuri sopiva pituus vinyylille, mutta CD-aikana on totuttu huomattavasti pidempiin levyihin. Jos Danger Birdistä ja Cortezista olisi kuultu täysipitkät versiot, niin ZUMA voisi olla jopa / lähes Youngin paras levy.

En tiedä julkaiseeko Young enää koskaan Cortezista sitä yli 12 minuuttista versiota, jollainen sen olisi pitänyt olla. Voi olla, että taiteilija on jo kasvanut ulos tuosta kappaleesta ja onhan siellä sanoituksessa lapsuksia, jotka eivät ehkä enää vuonna 2005 kestäisi kriitikkolauman teloitusanalyyseja. Younghan laulaa siitä, miten asteekit elivät rauhassa ja olivat rauhaarakastavia ennen kuin Cortez tuli ja muutti kaiken. Kuten jokainen tietää, asteekit olivat sotainen kansa, joka oli säälimättömästi ja verisesti alistanut kaikki muut alueen kansat valtaansa ja lisäksi he surmasivat omia kansalaisiaan ennennäkemättömän julmissa ja verisissä rituaaleissaan. Eli Youngin historiannäkemys Cortezissa on idealistinen eikä tosiasioita kunnioittava. Tämä ”ongelma” ei kuitenkaan minun silmissäni / korvissani vähennä yhtään kappaleen merkitysarvoa, koska minä näen koko tarinan taiteilijan kertomuksena siitä, miten länsimainen kulttuuri aina pyrkii alistamaan ja mukauttamaan muut kulttuurit ja kansat omaan kulttuuriinsa ja ideologiaansa. Senhän Cortez juuri teki. Ja vaikka Young ei laulussaan suoraan puhu Pohjois-Amerikan intiaaneista, niin uskon että rivien välissä heidänkin ankeasta kohtalostaan tässä laulussa puhutaan. Kuten sanottu: kappale on mestariteos ja voisi olla vielä parempi, jos siitä olisi levytetty pidempi versio.

ERITTÄIN HYVÄ LEVY   **** ½

Harri Huhtanen 2005 ja 2016