Bob Dylan: Blonde On Blonde 1966

hs-2006-55-a-large_webKatselin eilen sellaista kosmologi-ohjelmaa, jossa pohdittiin onko koko maailmankaikkeus sattuman tulosta vai onko olevan takana sittenkin jonkinlainen LUOJA. Pitkään fyysikot onnistuivat selittämään, että elämää voi syntyä sattumalta, siis matemaattisesti se on mahdollista. Jopa luonnonlakien vakiot pystyttiin selittämään siten, että nekin olivat pohjimmiltaan sattuman tulosta. Mutta sitten aivan hiljattain kosmologit joutuivat lähes ylittämättömän ongelman eteen. Löydettiin ns. Antimateria-vakio, jonka ansiosta maailmankaikkeus pysyy koossa. Supertietokoneilla pystyttiin laskemaan, että tuon vakion pitää olla luku jossa on 10 potenssiin 120 desimaalia eli jos vakio heittää triljoonan triljoonan triljoonan triljoonan triljoonan triljoonan triljoonan triljoonan (jne….) osankin verran, niin maailmankakkeus luhistuu! Huh! Se ei voinut enää olla SATTUMAA! Kosmologit ratkaisivat loogisen umpikujan keksimällä, että itse asiassa onkin olemassa ääretön määrä maailmankaikkeuksia ja siksi juuri meidän maailmankaikkeudessamme voi sattumalta olla noin tarkka vakio!

01-elgJa – uskokaa tai älkää – tästä saammekin kätevästi aasinsillan Dylanin BLONDE ON BLONDEEN (1966). Minulle riittää mainiosti YKSI maailmankaikkeus, joka itse asiassa sekin on aivan liian iso, jotta tällainen tavallinen kaduntallaaja sitä voisi edes yrittää ymmärtää. Sama pätee pisteisiin, jotka annan arvostelemilleni levyille. Olen ilmoittanut, että kun ylitetään maksimi ollaan ikään kuin toisessa maailmankaikkeudessa ja vertailuilta menee pohja. BLONDE ON BLONDE ylittää kevyesti kaikki valmiit asteikot!

Parasta Blondella on YHTENÄISYYS. Soundi, esitykset, tekstit – kaikki palvelee upeasti tätä loistavaa kokonaisuutta. RAKKAUS ja KUOLEMA. Rock ja blues. Huumori ja satiiri. ILO ja ROMANTIIKKA! Taide ja arkipäivä. Runous ja proosa. Tämä tupla-albumi on ennen kaikkea VAHVA kokonaisuus. Suuria hittejä ei kuulla, mutta toisaalta KAIKKI kappaleet ovat HIENOJA ja muodostavat täydellisen KOKONAISUUDEN. Lisäksi esitykset ovat kautta linjan vapautuneita ja innostuneita.

blondecd1front

Blonde On Blondella Dylan on vihdoinkin omillaan! Hän ei enää kopioi muita, vaan luo jotain mikä on täydellisesti hänen OMAANSA. Teksteissä on individualismia vaikka kokonaisen säveltäjäarmeijan tarpeiksi. Yritän voimakkaasti säännöstellä NERO -sanan käyttöä, mutta tämän levyn perusteella väittäisin, että Dylan totisesti on ROCK-NERO. En usko, että hän koskaan enää pystyy tekemään tällaista levyä, eikä ole tarvettakaan, sillä tämä käsittämättömän upea musiikki pulppuaa nimenomaa 25-vuotiaan NUOREN miehen LUOVASTA voimasta. Tässäpä levy, joka kestää isältä pojalle ja pojan pojan pojan pojan jne. ..pojalle!

Suosikki-kappaleeni tällä levyllä? Uh! Niitä on niin monta. Mutta ehkäpä tässä yhteydessä on hyvä mainita aivan liian vähälle huomiolle jäänyt One Of Us Must Know jota tuli Turun Ylioppilaskylässä kuunneltua ehkä liikaakin. Mitä tästä kappaleesta sanoisi? KAUNIS, todella kaunis. Vaikea kuvailla sanoin. Kuunnelkaa! Erityisesti näin helmikuussa kun pakkaset paukkuvat sopii tämä kappale arkipäivien soundtrackiksi…

I couldn’t see when it started snowin’
Your voice was all that I heard
I couldn’t see where we were goin’
but you said you knew and I took your word

TÄYDELLINEN LEVY!    ∞ ∞ ∞ ∞ ∞…!

Harri Huhtanen 2006

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s