Levyn sisältö: Main Title Theme (Billy) /  Cantina Theme (Workin’ for the Law) / Billy 1 / Bunkhouse Theme /  River Theme / Turkey Chase /  Knockin’ on Heaven’s Door /  Final Theme /  Billy 4 /  Billy             

Soittajat:   Bob Dylan — kitsara, laulu ja huuliharppu / Byron Berline — viulu jav taustalaulu /  Fred Katz, Ted Michel —sello /  Gary Foster — huilu /  Carl Fortina —harmonikka /  Jolly Roger —banjo /   Bruce Langhorne — akustinen kitara /  Roger McGuinn — kitara / Carol Hunter —kitara, taustalaulu /  Booker T. Jones — bassokitara / Terry Paul — basso kitara ja taustalaulu /  Jim Keltner — rummut /  Russ Kunkel — tamburiini ja bongot /  Priscilla Jones, Brenda Patterson, Donna Weiss — taustalaulu

Albumin kestoaika on vinyylilevylle tyypillinen eli vain puolikas CD:tä (35 min.), mutta pääasiahan ei ole levyn kesto, vaan se mikä on kokonaisuus. Pat Garrett & Billy The Kid (1973) on nimenomaa hieno kokonaisuus. Ymmärrän kuitenkin hyvin miksi tämä levy ei yleensä menesty Dylan-suosikkilevyjä äänestettäessä. Dylanin ydinosaamistahan ei ole instrumentaatio, vaan upeat lyriikat ja melodiat. Niinpä tämä voittopuolisesti instrumentaaliesityksistä koostuva levy mielletään yleensä Dylanin välityöksi, mitä se toki onkin. Itsenäisenä taideteoksena levy on kuitenkin varsin ehyt ja hallittu. Dylanin kitarointia tukevat legendaarinen Booker T,  Bruce Langhorn ja Roger McGuinn . He varmistavat sen, että instrumenttiesitysten taso säilyy korkeana levyn alusta loppuun saakka. Levyn ehdoton timantti ja koko Dylanin 1970-luvun säveltuotannon eräänlainen huipentuma on Knockin’ On Heaven’s Door . Tuskinpa Peckinpah Dylanilta elokuvamusiikin tilatessaan tiesi minkälaisen aarteen Dylan hänelle tarjoilisi. Dylan on ilmiselvästi ottanut tilaustyön vakavasti. Varmaan hän on myös löytänyt itsestään uusia puolia tämän lännentarinan musiikillisena kuvittajana. Olen aina pitänyt kovasti tästä levystä. Hieman ylituotettua ja turhan melodramaattista Final Themea lukuunottamatta pidän kaikista tämän levyn kappaleista. Teema ja musiikin luomat tunnelmat tukevat toisiaan saumattomasti. Dylan on tällä levyllä tehnyt hienoa työtä. Miinusta tulee kuitenkin hieman huonosti digitalisoidusta masternauhasta: suurella volyymilla kuunnellessa kitarat säröytyvät parissa kohtaa ja  nauhasuhina ja rätinä tulevat kiusallisesti esille.

Tyylikäs levy  * * * * +

Harri Huhtanen 2007