Jos minulta kysytään konsertin kohokohtaa niin se oli Master Builder. Allen ja kumppanit julkaisivat sen vuoden 1974 albumilla You. Alkuperäinen kappale on alle 7 minuuttia kestoajaltaan. Allenin kuoleman jälkeinen nyky-Gong on ottanut kaiken irti tästä upeasta kappaleesta, sillä keikoilla bändi soittaa Master Builderista peräti 15 minuuttisen version. Se on todella intensiivinen ja siihen liitetty video on upea! Sitä esitystä katsellessa ja kuunnellessa nykyaika unohtuu ja kuulija siirtyy jonnekin menneisyyden ja äärettömän avaruuden sokkeloihin. Se on hieno ja unohtumaton kokemus!
Mitä pidemmälle konsertti eteni sitä intensiivisemmäksi bändin soitto ja valoshow muuttui!
Konsertin alkuosa oli hämmentävä. En tunnistanut kappaleita ja valoshow tuntui aluksi inkoherentilta ja häiritsevän päällekäyvältä. Kolmantena (vai oliko se neljäntenä?) kuultu Rejoice! muutti kuitenkin kaiken. En tosiaankaan ollut kuullut tätä vuoden 2016 kappaletta aikaisemmin, mutta sanoituksia kuunnellessa tajusin mistä oli kyse. David Allen kuoli 2015 ja sitä ennen hän ehti tehdä tämän selkäpiitä karmivan, mutta nerokkaan kauniin kappaleen! Kappaleessa toistuu lähes loputtomiin kertosäe: ”Rejoice I’m dead!”, riemuitkaa olen kuollut! Tällaista kappaletta ei kukaan koskaan aikaisemmin ole tietääkseni tehnyt. David laulaa olevansa iloinen että pääsee maallisista tuskista ja pyytää muita riemuitsemaan siitä. Nerokkaan sanoituksen lisäksi kappale on todella pitkä ja intensiivinen Gong-instrumentaalikappale, jossa jokainen soittaja pääsee esittämään parastaan. Tämän kappaleen jälkeen myös valoshow muuttui huomattavasti mielenkiintoisemmaksi, sillä valkokankaalla matkattiin universumin kaukaisimpiin kolkkiin ja välillä kuvissa vilahti ”vapautunut” David Allen äärettömän avaruuden keskellä. Tämä visuaalinen kerronta yhdistettynä todella intensiiviseen psykedeeliseen rocksoitantaan teki vaikutuksen. Avaruudesta siirryttiin Maya -temppeleihin ja palvontasessioissa istuviin hippeihin upeassa Master Builder -kappaleessa. Täytyy todeta, että hieman omituisen alun jälkeen bändi sai todella kiinni siitä mistä parhaassa psykedeelisessä rockissa on kysymys. Kappaleet olivat yhä pidempiä ja valoshow alkoi synkata yhä paremmin musiikin kanssa. Lopulta se oli kuin huumetrippi ilman huumeita! En usko että Porissa on koskaan kuultu tai nähty vastaavaa.
Nyky-Gong ei ole tribuuttibändi.Voin tämän nyt syvällä rintaäänellä todeta kahdesta syystä: ensinnäkin en tunnistanut kuin yhden kappaleen Porin konsertissa ja se johtui siitä, ettei minulla vielä ollut Allenin kuoleman jälkeen julkaistuja levyjä ja toiseksi nyt kun minulla on niitä useampikin niin kuuntelun perusteella olen todennut että Torabilla ja kumppaneilla on aivan oma tyylinsä. Se on kuitenkin Gong -filosofian mukaista musiikkia eli uskon ,että Allen pilvenreunalta peukuttaa heille tyytyväisenä. Kaiken kaikkiaan Allen on ollut vain tämän musiikkisuuntauksen ja musiikillisen filosofian alkuunpanija, todellisuudessa hän oli 1970-luvun puolivälistä lähtien pitkään syrjässä ja silti Gong versoi yhä uusia ”silmuja” eli alettiinkin puhua Gong-perheestä, useamman bändin kokonaisuudesta, jota yhdisti vain Gong-filosofia. Mitä on Gong -filosofia? Sitä ei edes Allen ole määritellyt tarkkaan, mutta keskeistä sille on vapaus (freedom) ja universaalisuus. Tämä tuli hienosti esille myös Porin konsertin loppupuolella. Mutta siitä tarkemmin juttusarjani myöhemmissä osissa.
Kavus Torabi, Gongin johtaja vuodesta 2015 lähtien. Tässä kuvassa Porin Promenadisalin lavalla livenä 18.11.24.
Gongin perustajalla ja luovalla dynamolla David Allenilla todettiin 2010-luvulla harvinainen kaulan alueen syöpä. Se leikattiin ja hetkeksi hän toipuikin, mutta sitten syöpä uusi ja Allen ilmoitti ettei aio käyttää loppuelämäänsä raskaisiin hoitoihin, vaan antaa taudin kulkea kulkuaan. Myöhemmin hän lähetti sähköpostin jossa testamenttasi bändin johtajuuden iranilais-englantilaiselle kitaristi, laulaja, lauluntekijä Kavus Torabille, joka oli jo aikaisemmin esiintynyt bändin kanssa. Toisena kitaristina jatkoi Fabio Golfetti, bassossaDave Sturt, saxofonissa Ian East ja rumpalinaCheb Nettles. Heistä ainoastaan Nettles ei ollut aikaisemmin esiintynyt Allenin kanssa.
Ennen Porin konsertin alkua salissa soitettiin useita Syd Barrettin ja varhaisvaiheen Pink Floydin kappaleita. Kun bändin miehet tulivat lavalle niin ymmärsin miksi tämä lämmittelymusiikki oli valittu. Ensinäkemältä Torabi oli kuin uudestisyntynyt Syd Barrett! Hän oli jopa pukeutunut samoin kuin Syd vuonna 1967! Hän myös lauloi vähän samaan tyyliin kuin Syd ja lisäksi alussa kuultiin ainakin yksi kappale joka kuulosti siltä kuin se olisi uudestisyntyneen nuoren Syd Barrettin kynästä lähtöisin. Näin siis kulttuuri kiertää ikuista kehää universumissa. Mikään ei pohjimmiltaan katoa vaikka asiat näennäisesti muuttuvatkin.
Jos pitää valita vuoden synkin kuukausi niin minun valintani on marraskuu. Pimeys tulee aikaisin, on kylmä ja vettä tai räntää vihmoo harva se päivä. Sellainen oli sää myös maanantaina 18.11.24 kun ajoimme Turusta Poriin kuuntelemaan Gongia. Entinen kotikaupunkini näyttäytyi iltapäivän hämärässä juuri niin ankeana kuin muistinkin. Kadut olivat tyhjiä ja kapakat kiinni tai jos olivatkin auki niin asiakkaita oli todella vähän.
Promenadisalin kirkaissa valoissa kaikki näytti jo vähän paremmalta. Salissa on lähes 700 istumapaikkaa ja muotoilultaan vuonna 1999 valmistunut Promenadisali on kuin pienoisversio vuonna 1990 valmistuneesta Tampere -talosta.
Konsertti ei ollut loppuunmyyty, mutta huomioiden Gongin aika huonon tunnettavuuden Suomessa olin yllättynyt että paikalle tuli kuitenkin arvioni mukaan 200-300 kuulijaa. Koska kyse on jo 1960-luvulla aloittaneesta progebändistä ei minulle ollut yllätys että yleisössä oli pääsääntöisesti vain 40-70 -vuotiaita miehiä.
Koska Promenadisalin päälavan takaseinä on valtavan korkea oli myös siihen kiinnitetty valkokangas poikkeuksellisen suuri. Etukäteen oli mainostettu että konsertissa nähdään hieno Fruit Salad Lights -ryhmän valoshow. Mielenkiinnolla odotin pärjäisikö se taannoiselle Brit Floydin komealle valoshow’lle jota sain todistaa Helsingissä pari kuukautta aikaisemmin.
Ennen kuin bändi tuli lavalle nähtiinkin jo joitain Gongin perustajan David Allenin (1938-2015) aikanaan kehittelemiä symboleja heijastettuna salin takaseinän jättikankaalle.
2000-luvulla julkaisiin bootleginä Allenin ensimmäisen varsinaisen Englannin bändin live-keikka vuodelta 1963.
Gongin jo lähes 60-vuotinen historia on niin pitkä ja monipolvinen että päätin lähestyä aihetta ”isä-Gongin” eli taitelijanimeltään Daevid Allenin urahistoriankautta. En tiedä miksi David lisäsi aikoinaan nimeensä sen e-kirjaimen, mutta koska se oli hänen taitelijanimensä niin ehkä minäkin tässä nyt käytän sitä ristimänimen Davidin sijaan.
Daevid oli kansallisuudeltaan australialainen. Hän luki jo 1950-luvulla amerikkalaisia beat-runoilijoita ja sai alkuinnoituksensa taiteeseensa heiltä. Varsin nopeasti hän tajusi, ettei siihen aikaan vanhollisessa Australiassa ollut sijaa kokeilevalle taiteelle, joten hän matkusti Pariisiin 1960-luvun alussa ja hyvin pian sieltä edelleen Englantiin. Hänellä oli jo 60-luvun alussa useita bändiviritelmiä sekä Ranskassa että Englannissa. Hän tutustui Robert Wyattiin, jonka kanssa hän perusti lyhytikäiseksi jääneen Daevid Allen Trion. Tässä vaiheessa kuvioihin tulivat mukaan myös LSD sekä puoliso ja myöhempi Gong -bänditoveri Gilli Smith.
Englannin reissun jälkeen Allen oli monta vuotta Ranskassa, mutta palasi Englantiin vuonna 1966 ja perusti CanterburyssäSof Machinen jossa oli Allenin ja Wyattiin lisäksi mukana Kevin Ayers ja Mike Ratledge. Bändi keikkaili Ranskassa ja sai heti alusta lähtien mainetta. Mutta sitten Allenin ura tyssäsi Soft Machinessa siihen että hänen Englannin viisuminsa oli vanhentunut ja hänen piti palata Pariisiin. Tuli vuosi 1967 ja Allen päätti perustaa Ranskassa uuden psykedeelistä rokkia soittavan bändin nimeltään Gong. Seuraavana vuonna Allen oli mukana Pariisin mellakoissa, tosin rauhanomaisesti, mutta joutui siltä poliisin silmätikuksi ja niinpä hän päätti Gillin kanssa paeta Espanjaan Mallorcan saarelle. Ilmeisesti tällä reissulla Allen tutustui saksofonistiDidier Malherbeen, jonka merkitys Gongin soundin myöhemmässä kehityksessä oli erittäin merkittävä.
Vuosi 1970 oli Allenille ja ”proto-Gongille” merkittävä sillä tuolloin BYG records -yhtiö julkaisi bändin ensimmäinen albumin nimeltään Magick Brother. Seuraavana vuonna ilmestyi Gongin toinen studioalbumi Camembert Electrique sekä Allenin soololevy Banana Moon.
Päivitys 15.11.24. Maanantaina se sitten toteutuu eli näen ja koen Gongin ensimmäistä kertaa elämässäni livenä!
Nykyinen Gong on nyt julkaissut vuoden 2024 keikkakalenterinsa. Jostain syystä alkuvuodesta ja kesällä bändillä on kovin vähän keikkoja, mutta loppuvuodesta sitten keikkoja onkin jo melkoisesti eli yhtye tekee marras-joulukuussa täysimittaisen Euroopan kiertueen joka sisältää keikkoja 9:ssä eri Euroopan maassa seuraavasti: Sakasa 7 keikkaa, Ruotsi 4, Puola 4, Ranska 2, Itävalta 2, Hollanti 2, Suomi 2, Tsekki 1 ja Tanska 1 eli yhteensä 25 keikkaa. Epätyypillisesti ja oikeastaan yllätyksellisestikin kumpikaan Suomen keikoista ei ole Helsingissä. Porissa myös kovin harvoin nähdään kansainvälisiä tähtiä Jazz -festivaaleja lukuunottamatta.
Olen jo hankkinut liput Porin Promenadisalin keikalle. Aluksi vähän epäilin toteutuuko konsertti ylipäätään mutta nyt kun olen saanut tietää että kyseessä ei ole irtokeikka vaan osa laajempaa kiertuetta on paljon todennäköisempää että keikka toteutuu jos vaan lipunmyynti on riittävää. Gong-harrastajia kun tässä maassa ei liene pilvin pimein.
Viimeksi kyselin onko Gong keikkaillut aikaisemmin Suomessa ja ilokseni minulle myös vastattiin! Gong on konsertoinut ainakin vuonna 2018 Keitele Jazzissa. Ja mikä parasta: siitä löytyy jopa Pentti Ronkasen hyvä vapaasti luettava artikkeli netistä!
Onko Gong konsertoinut aikaisemmin Suomessa? Netistä en löytänyt mitään tietoa aikaisemmista keikoista, joten jos bändi on konsertoinut Suomessa aikaisemmin ja jos joku niistä keikoista jotain tietää niin ottakaa ihmeessä yhteyttä minuun. Minä voin kertoa vain että näillä näkymin toisen polven Gong tulee Suomeen marraskuussa 2024. Toistaiseksi on ilmoitettu vain kaksi keikkaa mutta oletan ja toivon että enemmänkin niitä tulee. Koska olen syntyperäinen porilainen niin otin luonnollisesti heti yhteyttä Porin keikan järjestäjään, joka on Validi Karkia -klubi ja olen nyt jo varannut liput Porin Promenadisaliin jossa tuo marraskuun keikka on määrä pitää. Tiedän hyvin että kun keikkoja ilmoitetaan näin paljon etukäteen voi peruutuksia tulla, mutta toisaalta en halua jäädä odottamaan että saanko liput vai en.
Lisätietoja nyky -Gongista sekä tulevista Suomen keikoista täällä:
Daevid Allenin 1967 perustama Gong oli hyvin hippihenkinen bändi.
Yli 50 vuotta vanhan Gongin kohdalla se Graalin malja taisi olla vuosina 1973-74 julkaistu trilogia Radio Gnome Invisible? Tosin noviisina en uskalla vielä väittää että se olisi bändin paras tuotos, mutta kaiken viime viikkoina lukemani ja näiden kolmen levyn kuuntelun perusteella uumoilen että näin on. Lisäksi tuon trilogian teon aikaan bändissä oli ilmeisesti parhaat muusikot eli eli ennen ja jälkeen trilogian bändi ei saanut yhtä hyvää soittojakatrasta kokoon.
1960- ja 1970-luvun progeaalto tuotti suurten joukon loistavia bändejä, kuten olen aikaisemmin todennut. Valitettavasti vain laatu ja menestys eivät aina käyneet yhteen eli vain pieni osa noista bändeistä loikkasi miljönäärikategoriaan ja valtaosa joutui tyytymään huomattavasti pienempiin tienisteihin. Mutta noiden taloudellisesti huonommin menestyneiden bändien musiikin taiteellisen tason säilyminen on minusta todella hatunnoston arvoista! Eräs parhaita esimerkkejä tästä on aikaisemmin hehkuttamani VDGG joka ei ole antanut periksi kaupallisuudelle vaikka bändin soittajien taidot olisivat kyllä mahdollistaneet kaupallisesti koukuttaviempien biisien teon.
Ystäväni vinkkasi minulle joitain viikkoja sitten että kannattaisi tutustua Gong -nimiseen yhtyeeseen. Vaikka bändi on eri kokoonpanoissa toiminut jo yli 50 vuotta ei minulla ollut yhtään bändin levyä enkä tiennyt siitä mitään. Asia liittyi varmaan siihen ettei bändi edes 1970-luvulla menestynyt kaupallisesti ja Gong lienee ylipäätään Suomessa aika tuntematon.
Otin vinkistä vaarin ja aloin opiskella aihetta. Koska netin artikkeleissa hehkutettiin erityisesti tuota Radio Gnome Invisible (1973-74) -trilogiaa niin ostin sen. Siitä oli tehty hieno 4CD:n boxi perustajajäsenen Daevid Allenin kuolinvuonna 2015 ja yksi kappale tuota boxia onneksi löytyi vielä Turun äxstä. Olen nyt kuunnellut näitä levyjä viikon ajan ja täytyy sanoa että olen erittäin positiivisesti yllättynyt. Marginaalinen yhtye on tehnyt näin hienoa musiikkia jo 50 vuotta sitten ja nyt vasta se tavoitti minun korvani!
WINTERLUDE FINLAND 