Mikä on parasta Robert Plantin konserteissa? Se että hän soittaa aina soolotuotantonsa kappaleiden ohella mielenkiintoisia versioita legendaarisista Zeppelin -kappaleista. Plant on vuosikymmenet kieltäytynyt Zeppelin reunionista ja vähän niin kuin Jimmy Pagea ”kiusatakseen” hän on kuitenkin omissa konserteissaan aina soittanut Zeppelinin biisiejä. Niin nytkin sillä vaikka Tampereen keikka kesti vain 80 minuuttia soitti Plant peräti neljä Zeppelin biisiä. Nämä olivat: Four Sticks, Ramble On, Friends sekäGallows Pole. Uskomattomia esityksiä! Nämä kappaleet ovat alkuperäisillä Zeppelin levyilläkin hienoja, mutta nyt uuden bändin loistavien soittajien ja uusien sovituksien myötä nämä kuulostivat vielä upeammilta! Pelkästään näiden neljän esityksen vuoksi kannatti matkustaa Tampereelle!
Miten Hampurin konsertti erosi Helsingin konsertista? Ei kovinkaan paljon, koska settilista oli täsmälleen sama kuin Helsingissä. Ehkä yllättävin muutos oli se, että Dylan soitti ”salaa” kitaraa useammassakin kappaleessa. Mistä tiedän tämän? Asia on kirjattu Boblinks– sivustolle ja lisäksi itsekin huomasin, miten Dylan tietyissä kappaleissa keskeytti pianon soittamisen ja hänen kätensä siirtyivät alas ja sen jälkeen kuulin jotain mikä ei tullut bändin kitaristien kitaroista.
1990-luvulla monessa maassa Dylania kritisoitiin huonosta kitaransoitosta ja ehkä siksi hän 2000-luvulla luopui kitarasta ja siirtyi kosketinsoittimiin. Hampurissa en kuullut sitä haukuttua 1990-luvun pling-plong kitarasoundia vaan Dylanin Hampurin 2025 kitaraosuudet sujuivatkin yllättävän hyvin. Omituista vaan ettei hän uskalla soittaa kitaraa niin että myös yleisö selkeästi näkisi sen.
Toinen asia mikä oli minusta paremmin kuin Helsingissä oli äänentoisto. Nyt Dylanin laulusta sai paremmin selvää ja ehkä bändinkin soitanta kuului paremmin. Tosin täytyy todeta että Helsingin osalta olen permannolla ja ylipäätään keskilinjassa olleilta katsojilta kuullut ja lukenut että heidän mielestään Helsingissäkin soundit olivat ok ja samaa asiaa todistaa Youtubeen lähetetty äänite.
Kolmas muutos Helsinkiin nähden oli yleisön reaktio. Helsingissä aplodit olivat korkeintaan hillityn kohteliaat, mutta Hampurissa näin miten permanto-katsomon yleisö taputti raivoisasti jokaisen esityksen jälkeen. Tuli sellainen vaikutelma että he olivat RARW-levynsä opiskelleet hyvin ennakkoon ja siksi pystyivät saamaan enemmän konsertista irti kuin suomalaiset kuulijat, koska pahaa pelkään että Dylanin Helsingin konsertissa 2025 oli tuhansia sellaisia henkilöitä, joille vuonna 20020 julkaistu RARW- albumi ei ollut tuttu ja jos se ei ollut tuttu voin ymmärtää miksi keikka jätti heihin sellaisen hämmentyneen vaikutelman.
Eppu Normaali on julkaissut nyt lisäkeikkojen lisäkeikkoja ja koko ajan sama tilanne: kaikki tarjolle tulevat liput menevät kuumille kiville! Lippuja on myyty jo yli 100 000 kappaletta ja pienessä Suomessa se on aika käsittämätön suoritus kun ajattelee ettei kyseessä ole megatähti Michael Jackson tai Madonna, vaan ylöjärveläinen ”maaseutu” -bändi.
Mistä tässä on kysymys? Pelkkä jäähyväiskiertue- sana ei tätä valtavaa lipunmyyntiä selitä. Varsinkin kun en edelleenkään usko, että 2026 olisi viimeinen vuosi jolloin Eput näemme livenä. Parempi selitys löytyy 2000-luvulla sosiaalisen median myötä yleistyneestä FOME-ilmiöstä. FOME-termi tulee sanoista Fear Of Missing Out. Se tarkoittaa sitä, että kun sosiaalisessa mediassa hehkutetaan jotain ilmöitä tai tapahtumaa niin kaikki haluavat osallistua siihen, jotta eivät jäisi vaille jotain tärkeää ja merkityksellistä. Tämä tarkoittaa sitä ,että noissa 100 000 lipun ostaneissa on paljon sellaisia henkilöitä, jotka eivät ole seuranneet Eppujen uraa vaan tulevat lopetuskeikoille, koska poisjääminen tuntuisi heistä liian tuskalliselta.
Kuvassa Hampurin Barclays Arena, jossa Dylan konsertoi keskiviikkona 22.10.2025.
Olimme neljänä päivänä Hampurissa eli kaupunkiin ehti tutustua mukavasti. Tulimme sinne jo tiistaina, koska halusin selvittää jo konserttia edeltävänä päivänä miten Barclays Areenalle parhaiten pääsi. Hampurin turisti-infossa oli aika tyly asiakaspalvelija verrattuna siihen miten hyvää palvelua olimme saaneet Ranskan ja Italian turisti-infoissa tämän vuoden matkoilla. Netistä kuitenkin selvisi, että jos oli tapahtumalippu Areenalle niin silloin oli lupa matkustaa ilmaiseksi nopeassa S-junassa. Taximatka olisi ruuhkassa voinut kestää jopa tunnin ja maksaa melkoisesti, joten valinta oli helppo. S3 -junalla Stellingenin asemalle, josta oli vielä 2 km matka Areenalle. Onneksi sinne oli järjestetty ilmaisia nonstop-busseja.
Barclays Areena oli ulkoisesti melko samankokoinen kuin Helsingin Veikkaus Areena. Yllättäen turvatarkastus oli paljon lepsumpi kuin Suomessa, mutta kännykät toki pussitettiin kuten Helsingissäkin. Sisältäkin Areena oli aika samannäköinen kuin Veikkaus Areena. Olutta ja makkaraa ja tietenkin olut juotiin muovimukeista. Ovien auettua pari tuntia ennen keikkaa oli siellä aluksi aika vähän ihmisiä, mutta määräajan lähestyessä käytävät täyttyivät 30-60 -vuotiaista Dylan– faneista, suurin osa heistä oli miehiä. Jonossa edessäni oleva saksalaismies kysyi että mitä ihmeen kieltä me oikein puhumme ja kun totesin että se on Suomea, niin tämä keski-ikäinen mies ihmetteli kovasti että olimmeko tulleet Suomesta saakka keikkaa katsomaan! Jälkeenpäin tajusin että miehen ihmettely oli aivan aiheellista, koska jälleen kerran Dylan soitti täysin saman setin kuin Helsingissä, Tukholmassa ja Kööpenhaminassa!
Paikkamme olivat taas sivukatsomossa melko ylhäällä. Sali tuli aivan täyteen, tosin yläkatsomot oli huputettu. Arvioisin että paikalla oli noin 6000 ihmistä.
Kun ensimmäinen Bootleg Series (BS) – boksi ilmestyi vuonna 1991 niin luulenpa ettei kovin moni uskonut, että siitä tulisi tosiaan oikea sarjajulkaisu. Seuraavaa BS-julkaisua jouduttiinkin odottamaan peräti 7 vuotta, mutta sen jälkeen Dylanin levy-yhtiön julkaisutahti on ollut yllättävänkin tiivistä (uusi boksi on ilmestynyt aina 1-3 vuoden välein). Sarja on ollut suuri kaupallinen menestys! Tarkistin tänään ja tosiaan nämä boksit ovat koko ajan sijoittuneet kansainvälisillä listoilla paremmin kuin Dylanilta julkaistut Greatest Hits -kokoelmat. Dylanin levyjä ostavat henkilöt taitavat olla valistuneempia kuin keskiverto-ostajat, sillä vanhanaikaiset Greatest Hits -kokoelmat eivät heille kelpaa, vaan he haluavat kuulla myös julkaisematonta materiaalia jota Dylanin levy-yhtiön arkistoissa on hämmästyttävän paljon. Lisäinnostajana on toiminut myös julkaisemattoman materiaalin laatu, sillä vuosikymmenien aikana Dylan on jättänyt hämmästyttävän paljon hienoja esityksiä julkaisematta. Usein virallisille levyille päätyneet kappaleet eivät välttämättä kaikki ole olleet parempia kuin ne jotka on jätetty julkaisematta.
Tämän uuden BS18 -boksin nimi on hieman harhaanjohtava, sillä vaikka boksilla on peräti 8 CD:tä on valituista esityksistä vain seitsemän vuosilta 1956-1960. Nekin ovat hyvin lyhyitä. Kaikkiaan esityksiä tällä boksilla on huikeat 139 kappaletta ja niistä 48 on aikaisemmin julkaisemattomia ja 38 harvinaisuuksia. Levyjen yhteiskesto on lähes 9 tuntia! Levykansion lisäksi boksikotelossa on Sean Wilenzin aiheesta kirjoittama ”kirja”, sanon kirja, koska 124 sivun mittainen kirjoitus ei enää ole artikkeli, vaan sitä voi todellakin jo kutsua kirjaksi! Kirjassa on myös peräti 100 valokuvaa vuosilta 1956-1963 ja aika monet niistä ovat sellaisia, joita mikään en ollut aikaisemmin nähnyt missään Dylan-kirjassa tai artikkelissa.
Johtavat angloamerikkalaiset rock-lehdet (Rolling Stone, Mojo sekä UNCUT) ovat jo ehtineet kovasti hehkuttaa tätä 31.10.2025 ilmestynyttä boksia, joka todistaa hienosti miten versatiili artisti Dylan on ollut varhaisvuosinaan. Varmaa on kaksi asiaa: tämäkin boksi tulee myymään erittäin hyvin ja BS-sarja tulee jatkumaan vielä vuosien / vuosikymmenien ajan!
Vuonna 2019 Dylan soitti vielä rock-konsertteja. Nykyään lyriikkojen lausunta on konsertin pääroolissa.
Dylan vierailee niin harvoin Suomessa että jokainen keikka on uusi elämys. Kappaleiden sovitukset vaihtuvat, bändi vaihtuu ja jokaisella keikalla kuullaan Suomi debyyttejä eli kappaleita, joita Dylan ei ole koskaan aikaisemmin esittänyt Suomessa. Niin nytkin. Vuoden 2019 Helsingin keikan jälkeen Dylan on julkaissut RARW-albumin (2020) ja hän esittää sitä edelleen keikoillaan peräti 9/ 10 kappaleen verran. Näitä kappaleita suomalaiset eivät ole livenä koskaan kuulleet eli niille jotka eivät olleet ennen keikkaa tutustuneet Dylanin viimeisempään studioalbumiin oli Helsingin keikka varmaan aika vaikea pala sulateltavaksi.
Toinen ja ehkä vielä suurempi muutos oli kappaleiden esitystyyli. Vielä vuoden 2019 konsertit olivat selkeästi rock-konsertteja eli bändi soitti kovaa ja Dylan lauloi suurimman osan kappaleista. Viidettä vuotta jatkuvalla RARW-kiertueella kaikki on toisin. Dylan lausuu suurimman osan kappaleista ja bändin säestys on todella minimaalista. Vain muutamassa kappaleessa oli pientä jammailua kun Dylan innostui soittamaan enemmän pianoaan. Kun tänään kuuntelin muutamaa vuoden 2019 konserttia ja vertasin sitä Youtubeen ilmestyneeseen vuoden 2025 äänitteeseen niin ero oli valtava! Kuten aikaisemmin sanoin en tiedä miten tätä uutta esitystyyliä pitäisi nimittää.
Positiivista oli kuitenkin se, että kokonaisuutena tämä 2025 keikka äänitteen perusteella kuulosti paljon paremmalta kuin paikan päällä sivukatsomossa 107!
Miten kävi lisäkonserttien? 28 000 paikkainen Ratinan stadion myytiin todella nopeasti loppuun, samoin kävi 13 000 paikkaisen Helsingin Bolt Areenan suhteen. Tuleeko vielä lisää lisäkonsertteja? Eput on selvästi nyt suositumpi kuin koskaan. Jäähyväiskiertue -termi on ollut bisnesmielessä täysosuma. Nyt siis Eppujen 2026 keikoille on yhteensä myyty jo lähes 100 000 lippua!
Kun olin 2022 Turun Logomon konsertissa ei minulla ollut mitään vaikeuksia saada eturivin paikkoja. Nyt Bolt Areenalla päädyin yläkatsomoon kun ensin olin lukuisat kerrat yrittänyt päästä sivukatsomoon tai kentälle. Jopa yli 200 euroa maksavat VIP -liput myytiin vauhdilla loppuun!
Laitoin otsikkoon kysymysmerkin koska on vaikea uskoa että Suomen suosituin bändi, joka vieläpä on edelleen vetreässä soittokunnossa, lopettaisi. Valitettavasti tai onneksi (voitte valita kumpi teistä on parempi vaihtoehto) tässäkin maassa on useampi artisti, joka on jäähyväiskiertueen jälkeen palannut estradeille. Rehellisempi vaihtoehto olisi todeta että bändi jää määrittelemättömäksi ajaksi tauolle. Mutta bisnesmielessä se on huonompi ilmaisu kuin jäähyväiskiertue, joka aina myy paremmin kuin tavallinen kiertue. Ikävä totuus on, että tässäkään maassa ei monikaan muusikko elä pelkästään levymyynnillä, radiosoitolla tai striimauksilla. Varsinainen leipä löytyy entistä enemmän maailmalta eli keikoilla muusikot elävät.
23. lokakuuta 2025Eppu Normaali piti tiedotustilaisuuden, jossa he ilmoittivat lopettavansa ensi vuoden keikkojen jälkeen. Alkuvuoteen 2026 ilmoitettiin 13 sisätilakonserttia eri puolella maata sekä kesälle kaksi isompaa ulkoilmakonserttia. Liput tulivat myyntiin tänään (28.10.25) ja lähes kaikki sisäkonsertit myytiin loppuun minuuteissa, lähes yhtä nopeasti loppuunmyytiin Tampereen Ratinan stadion sekä Helsingin Bolt-areena! Tämän jälkeen bändi ilmoitti lisäkonserteista Tampereella ja Helsingissä. Ne tulevat myyntiin huomenna (29.10.25) klo 9. Tampereella hotellit tuplasivat tai jopa triplasivat huoneiden hinnat. Huomenna nähdään miten tarina jatkuu. Toki Eput ovat ansainneet tällaisen suosion soitettuaan jo 50 vuoden ajan eri puolilla Suomea ja tehtyään joukon varsin hienoja albumeita.
Koska Dylanin keikoilla ei voi enää ottaa kuvia laitan tähän tällaisen ”turisti”-kuvan Hampurista, jossa on enemmän kanavia ja siltoja kuin missään muussa Euroopan kaupungissa!
En ollut käynyt Dylanin keikoilla vuoden 2019 jälkeen. Ensin tuli Korona, jonka vuoksi Dylan joutui perumaan keikkojaan ja sitten kun Koronasta päästiin aloitti Dylan loppuvuodesta 2021 edelleen jatkuvan RARW-kiertueen uuden (siis vuonna 2020 ilmestyneen) Rough And Rowdy Ways -albumin tiimoilta. Lähes pääsääntöisesti Dylan soitti 9 albumin 10:stä kappaleesta jokaisessa konsertissaan. Näiden kappaleiden välissä kuultiin sitten 7-9 uudelleen sovitettua kappaletta 1960- ja 1970-luvun albumeilta. Näin jatkui siis vuodesta toiseen ja lisäksi Dylan otti käyttöön kännykköiden pussituspalvelun jotta kukaan ei enää kuvaisi hänen konserttejaan. Näiden kahden ikävän asian vuoksi en enää ollut innostunut matkustamaan ulkomaille Dylanin konserttiin. Toki kuuntelin Youtubesta uudempiakin keikkoja, mutta rigidi settilista oli melkoinen pettymys, koska 1990-luvun keikoilla Dylan vaihteli peräkkäisinä iltoina kappaleita hyvinkin radikaalisti.
Dylan -kaverini ei kuitenkaan ole vielä luopunut toivosta ja hän hankki liput Helsingin lisäksi Tukholmaan, Kööpenhaminaan ja Hampuriin. Tosin ennen Hampurin lippujen ostamista hän pyysi minua mukaan ja sai kuin saikin minut lähtemään taas (bobcattina) tien päälle. Taka-ajatuksena minulla oli kuitenkin turismi, sillä vaikka olin kulkenut useita kertoja Hampurin läpi ja ollut yhdellä seminaarimatkallakin siellä niin koskaan en ollut kunnolla tutustunut tähän Saksan toiseksi suurimpaan, lähes kahden miljoonan asukkaan kaupunkiin.
Valitettavasti illan setti pysyi tiukasti samana mikä se oli Helsingissä. Neljä ensimmäistä keikkaa Dylan soitti siis samaa settiä. Muita, hienovaraisia, muutoksia esitykseen kuitenkin tuli ja niistä kirjoitan vähän myöhemmin.
Miten kuva liittyy Helsingin keikkaan 2025? Siten että vuonna 1990 Dylan oli vielä kokeileva artisti, joka esimerkiksi pienessä New Havenin Toad’s Placessa soitti pitkän setin jossa oli iso joukko sellaisia kappaleita, joita hän ei ollut koskaan livenä esittänyt. Vuonna 2025 tällaisia yllätyksiä ei enää tule.
38 vuotta sitten olin Helsingin Jäähallissa ensimmäisessä Dylan-konsertissani. Istuin ylhäällä sivukatsomossa ja hallin akustiikka oli ihan hirveä siellä. Keikasta jäi sekava vaikutelma ja kun sitten vielä suomalainen lehdistö haukkui 1987 keikan lyttyyn niin tavallaan olin pettynyt, mutta toisaalta jotain äärimmäisen tenhovoimaista Dylanin lavapreesensissä kuitenkin oli joten keikka jäi kummittelemaan mieleeni. Aika monen artistin keikan olen unohtanut jo muutamassa kuukaudessa, mutta Dylanin keikkaa en unohtanut. Myöhemmin kuulin keikasta tehdyn äänitteen ja kaikki muuttui! Keikka olikin ollut erinomainen ja syy hämmentyneeseen vaikutelmaani oli se, ettei ääni toistunut oikein siellä missä satuin istumaan ja lisäksi en ollut vielä riittävästi sisäistänyt Dylanin uusia versioita vanhoista kappaleistaan. Täytyy muistaa ettei 1987 vielä ollut Youtubea eikä nettiä eli keikkojen kuuntelu etukäteen oli mahdotonta ellei sitten kuulunut johonkin supersalattuun Dylan-äänittäjien kerhoon. Melkein kaikki Dylanin keikathan on äänitetty vudesta 1974 lähtien eli niitä liikkui C-kasetteina harrastajapiireissä jo vuosikymmeniä ennen nettiä ja digiäänitteitä.
Vuoden 2025 keikka oli myös hämmentävä. En uskalla arvioida sitä ennen kuin olen kuullut siitä tehdyn äänitteen. Olin jälleen sivukatsomossa, koska permanto myytiin niin nopeasti jopa ennakkomyynnissä etten päässyt sinne. Keskellä permantoa on kaiutintornien keskipisteessä eli kuuntelukulma on silloin oikea. Sivukatsomossa 107 näkyvyys oli kohtalaisen hyvä ilman monitoreitakin, mutta lavan oikeanpuolinen kaiutintorni jäi sivulle ja vasemmanpuolinen vielä väärempään kulmaan. Sekin varmaan vaikutti siihen miltä musiikki ja Dylanin laulu keikalla kuulosti.
Edellisen kerran olin ollut Dylanin konsertissa Helsingissä vuonna 2019. Näin pitkää taukoa minulla ei Dylanin keikoista ole kovin montaa kertaa ollut vuoden 1987 jälkeen. Tämä oli jo 35.Dylan-konserttini. Ei paras, mutta ei huonoinkaan.
Suurin muutos Dylanin keikoilla 1990-luvusta tähän päivään on selvästi ollut se, että nykyisen bändin kanssa musisointi on redusoitu minimiin ja Dylanin laulu on nostettu entistä enemmän keskiöön, jopa niin paljon että muutamissa kappaleissa tuntui kuin olisi ollut kuuntelemassa runonlausuntaa vaimean säestyksen tahdissa. Tämä on suuri muutos. 1990-luvulla Dylan antoi kitaristien loistaa ja toki hän silloin itsekin soitti kitaraa mukana. Kappaleet saattoivat muuttua kuulijasta riippuen parhaimmillaan / pahimmillaan (eli valitkaa kumpi teille sopii) pitkäksi jamitteluksi eli ei ollut harvinaista että yksittäisen kappaleen kesto oli 10 minuuttia tai jopa yli sen. Ne olivat aitoja rockkonsertteja. En tiedä miten näitä nykyisiä nimittäisin. Ehkä Dylanin nykytyylille vielä keksitään nimi, joten en lähde sellaista tässä ennakolta ehdottamaan.
WINTERLUDE FINLAND 