Dylanin tekemisistä liikkuu hardcore -fanipiireissä jatkuvasti erilaisia huhuja, joista usein vain osa osoittautuu todeksi. Tämän vuoksi olen Winterludessa pyrkinyt välttämään kirjoittamasta Dylan -huhuista. Tämä on johtanut siihen että uusimmat Dylan-uutiset eivät aina ole ensimmäiseksi olleet luettavissa Winterludessa, koska olen yleensä odottanut uutisen vahvistusta useammasta lähteestä.

Tällä kertaa teen kuitenkin poikkeuksen, koska tämä tuore Dylan -uutinen on sen verran mielenkiintoinen. Albany -niminen kaupunki sijaitsee noin 240 km päässä New Yorkista.  Siellä sijaitsevat White Lake Studiot.  Kyseinen studio julkaisi Facebook -sivustollaan perjantaina 8.8.2025 uutisen jonka mukaan Dylan oli tehnyt bändinsä kanssa äänityksiä kyseisellä studiolla 5.- 6.8.2025. Lehdistötiedotteessa haastateltiin paikan johtajaa David Bourgeoisia, joka vahvisti että uutinen on tosi. Ei ole ollenkaan yllättävää ettei tiedotteessa paljastettu mitä Dylan äänitti bändinsä kanssa. Huhujen mukaan Dylan on tehnyt joitain äänityksiä myös 2023 sekä 2024 eri paikoissa ja koska RARW -albumin julkaisusta on jo yli viisi vuotta aikaa en ole lainkaan yllättynyt mikäli jo tänä vuonna markkinnoille ilmestyisi uusi Dylanin studioalbumi. Toisaalta: tässä vaiheessa mikään ei vielä ole varmaa, mutta jos uusi albumi todella on työn alla niin luultavasti saamme siitä lisätietoja ennen Dylanin lokakuun Helsingin keikkaa.

Harri Huhtanen 2025    

Kävin tänään (17.2.25) uudestaan Turun Kinopalatsissa katsomassa A Complete Unknownin. Pidin siitä vielä enemmän kuin ensimmäiselle katselukerralla. Tässä elokuvassa on erittäin paljon uskomattoman hienoa musiikkia ja Chalamet näyttelee Dylania upeasti.  Joan Baezia näyttelevä Monica Barbaro esiintyy myös vakuuttavasti ja erityisen komeaa kuultavaa ovat hänen ja Chalametin duettoesitykset. Tänään kiinnitin huomioni myös Suze Rotoloa salanimellä esittävän Elle Fanningin roolisuoritukseen. Lopun erokohtaus teksteineen oli hyvin vaikuttava nyt toisella katselukerralla. Suzehan kuoli jo 2011 ja olen käsittänyt että heidän eronsa jäi jotenkin vaivaamaan Dylania ja siksi hän pyysi ettei Mangold käyttäisi elokuvassa Suzen oikeaa nimeä.  Elokuvassa on erittäin hyvä flow ja jotenkin 1960-luvun New Yorkin tunnelma välittyy aidontuntuisena katsojalle. Tapahtumakadut on lavastettu pieteetillä ja hienosti yksityiskohdat huomioiden. Lauluesityksissä käytetään aitoja 1960-luvun mikrofoneja ja en tiedä johtuuko siitä että ainakin elokuvateatterissa musiikissa vaikuttaa olevan analogista lämpöä, vaikka totta kai ääniraita on digitaalinen, nykyään vaan osataan entistä paremmin saada digitaalinen kuulostamaan hyvällä tavalla analogiselta.      

Harri Huhtanen 2025             

Amerikassa Mangoldin elokuva on saanut valtavasti huomiota. Wikipedia listaa yli 30 elokuva-alan palkintogaalaa, joissa A Complete Unknown on joko ollut ehdolla tai voittanut. Jo ehdokkuus sinänsä on pieni voitto, koska erilaiset raadit valitsevat ehdokas-elokuvat suuresta joukosta elokuvia. Maailman mittakaavassa merkittävin elokuva-alan palkintogaala tosin on vasta tulossa eli peräti jo 97. Oscar-gaala järjestetään sunnuntaina 2.maaliskuuta 2025.  Mangoldin elokuva on saanut huimat kahdeksan ehdokkuutta:  1) paras elokuva, 2) paras ohjaus, 3) paras käsikirjoitus, 4) paras miespääosa, 5) paras naispääosa, 6) paras miessivuosa, 7) paras puvustus ja  8) paras ääni!  Kun ehdokkuuksia on noin monta niin uskoisin että jossain sarjassa myös voitto tulee. Mutta se siis selviää 2.3.2025.

Harri Huhtanen 2025             

Amerikkalainen Rolling Stone -lehti on julkaissut jo monta artikkelia tästä uudesta Dylan-elokuvasta. Päinvastoin kuin suomalaisissa valtalehdissä ne eivät onneksi ole minkään maksumuurin takana vaan kaikki pääsevät niitä lukemaan. Tänään luin yhden noista artikkeleista ja siinä listattiin isojen otsikoiden kera 27 kronologista virhettä jotka löytyvät elokuvasta! Siis mitä! Kyseessä on draamallinen fiktio, kaikki historiallisten elokuvien tekijät käyttävät samaa metodia eli oikovat mutkia ja keksivät tapahtumia mitä ei todellisuudessa ole tapahtunut. Don’t Look Back (1967)   ja No Direction Home (2005) ovat dokumentti -elokuvia, joissa kaikki on totta, koska ne on kuvattu cinema verite -menetelmällä kiertueella eli pääosassa on aito Dylan. En ymmärrä miksi fiktiivistä A Complete Unknownia (2024) kritisoidaan asiavirheistä, koska kyseessä ei ole dokumentti vaan fiktiivinen draamaelokuva. 

Suomalaisten toimittajien artikkeleihin olen lähinnä pettynyt yhtä poikkeusta lukuunottamatta.  Episodi– niminen pienjulkaisu joka keskittyy elokuviin ja jonka voi ostaa esimerkiksi Helsingin Akateemisesta kirjakaupasta on antanut uudelle Dylan-elokuvalle sen ansaitseman huomion. Ensinnäkin Chalamet -Dylan poseeraa yksinään lehden kansikuvassa ja sitten sivulla 10 on Jouni Vikmanin arvio, jossa hän antaa elokuvalle 4 tähteä eli paljon enemmän kuin valtalehtien toimittajat.   Sivuilla 22-27 on hieno, syväluotaava artikkeli elokuvasta ja siellä on siteerattu kaikkien pääosaa esittävien näyttelijöiden sekä Mangoldin haastatteluja ja he kertovat paljon erittäin tärkeitä asioita, jotka eivät ole päässeet mukaan suomalaistoimittajien arvioihin.  

Harri Huhtanen 2025             

Edelleen ihmettelen miksi suomalaiset elokuvakriitikot ovat olleet niin nuivia arvostelleessaan tätä uutta Dylan-elokuvaa. Hesarin kriitikko mm. moitti elokuvaa siitä, ettei siinä avata Dylanin ”mysteeriä”?!  Siis mitä? Dylan itse on muistaakseni sanonut että jos haluatte ymmärtää häntä niin lukekaa kappaleiden sanoitukset. A Complete Unknown on varsin kliininen ja mielestäni realistinen kuvaus Dylanin varhaisvuosista. Lukemani perusteella Dylan on ollut juuri sellainen kuin elokuvassa esitetään eli vähäsanainen (lauluja lukuunottamatta) mutta erittäin kunnianhimoinen nuorimies, joka on alusta saakka asettanut urankehityksensä kaiken muun yläpuolelle.  Siksi on turha odottaa syvällistä kuvausta esimerkiksi Dylanin naissuhteista. Eivät ne olleet keskiössä vuosina 1961-65 ja siksi niiden ylikorostaminen olisi ollut valheellista.  Se mikä noina vuosina oli Dylanille tärkeintä tuodaan minusta hienosti esille. Tärkeintä Dylanille oli kirjoittaa uusia lauluja ja päästä pinnalle ja täytyy sanoa että Mangoldin elokuvassa on erittäin paljon, erittäin hienoa Dylan-musiikkia ja kun lisäksi Chalamet  esittää kaikki kappaleet itse ja yllättävän hienosti niin voiko fiktiivinen elämänkerta -elokuva siitä enää realistisemmaksi muuttua?!  

Harri Huhtanen 2025             

Outoa, mutta totta: Korona pelasti tämän elokuvan! Ilman globaalia Korona -pandemiaa tämä elokuva olisi valmistunut jo monta vuotta sitten ja olisi todennäköisesti ollut paljon huonompi kuin mitä se nyt, viiden vuoden odotuksen jälkeen on. Odotusaikana Bob Dylania   esittävä Timothee Chalamet ehti opetella soittamaan kitaraa ja esittämään peräti 400 Dylan kappaletta! Lisäksi hän ehti tutustua paikkoihin joissa Dylan oli ollut nuorena. Hän luki lähes kaiken mitä Dylanista oli kirjoitettu 1960-luvun alkuvuosina, kuunteli radioäänitteitä, levytyksiä, luki artikkeleita jne. Lopputulos on upea. Chalamet on sisäistänyt nuoren Dylanin olemuksen, puhe- ja lauluäänen  ja esiintymiset niin hienosti, että olisin yllättynyt jos hän ei saisi tästä roolista oscaria!

Suomen ensi-ilta oli perjantaina 7.2.2025. katsoin elokuvan ensimmäisessä näytöksessä Turun Kinopalatsissa klo 14.20. Olin ennen näytöstä lukenut useammankin suomalaisen arvostelun joissa elokuvaa kritisoitiin milloin mistäkin. Turun Sanomien arvostelija antoi elokuvalla vain 2 tähteä 5:stä!  Mutta  nyt palataan taas siihen minun vanhaan hokemaani, että  ei kannata uskoa arvostelijoita, vaan käydä itse katsomassa  ja kuuntelemassa teos. Vain siten tietää mikä on totta. Ja minun korvieni ja silmieni todistus on tämä: A Complete Unknown on paras koskaan tehty fiktiivinen Dylan-elokuva. No Direction Home (2005) ei ollut fiktiivinen koska siinä esiintyi Dylan itse. Sen kanssa tämä elokuva ei tietenkään voi kilpailla, mutta vuoden 2007 fiktiivisen I’m Not There  Dylan-elokuvan kanssa voidaan tehdä vertailua ja tällä hetkellä olen sitä mieltä että A Complete Unknown on parempi.  Perustelut väitteelleni kirjoitussarjan myöhemmissä osissa.

Harri Huhtanen 2025             

Legendaarisen The Band -yhtyeen entinen johtaja Robbie Robertson kuoli 9.elokuuta 2023 80-vuotiaana. Kuolinsyytä ei ilmoitettu.  Olin Belgian kiertomatkalla kun suru-uutinen julkaistiin.  Vaikka minun ikäpolveni soittajien kuolinuutisia tulee koko ajan, niin tämä kyllä pysäytti ja siksi tästä nyt kirjoitan. Robertson kun oli niin merkittävässä osassa Dylanin tarinassa huippuvuosina 1960- ja 1970-luvuilla.  

Vaikka Robertson teki joitain soololevyjäkin myöhempinä vuosina niin rock-historia tulee ensisijaisesti muistamaan hänet aina yhteistyöstä Bob Dylanin kanssa vuosina 1965-1976. Sen jälkeenkin he pysyivät hyvinä ystävinä, mutta eivät enää esiintyneet yhdessä.

Vuonna 1965 Dylan päätti siirtyä sähköiseen rokkiin, olihan hänen nuoruuden ihanteensa ollut Little Richard. Muutos oli niin raju, että  monien folk-puritanistien oli vaikea sitä hyväksyä. Kuten aina, Dylan kulki kuitenkin omaa tietään. Hän aloitti maailmankiertueen The Bandin kanssa Usassa syksyllä 1965 ja The Bandin johdossa oli silloin nimenomaa Robbie Robertson. Euroopassa keväällä 1966 keikat koostuivat kahdesta setistä. Aluksi Dylan esiintyi akustisesti, mutta toinen setti oli sähköinen. Se aiheutti buuauksia.  Mutta Dylan ja The Band eivät luovuttaneet eli koko kiertue ajettiin buuauksista huolimatta samalla kaavalla. Dylan oli sitä mieltä että historia kuitenkin osoittaisi hänen olleen suunnanmuutoksessaan oikeassa ja näinhän sitten tapahtuikin.    

Vuoden 1966 jälkeen Dylan piti pitkän tauon keikkailussa, mutta palasi lopulta vuonna 1974 The Bandin kanssa Usan kiertueelle. Pitkästä tauosta johtuen lippujen kysyntä ylitti moninkertaisesti tarjonnan. CBS julkaisi kiertueesta  albumin Before The Flood . Nimi viittasi bootleggareihin, jotka olivat alkaneet systemaattisesti äänittää Dylanin konsertteja vuoden 1974 kiertueella.

Vuonna 1976 Robbie Robertson päätti että oli aika laittaa The Bandin pillit pussiin. Yhtyeen muut jäsenet eivät pitäneet tästä päätöksestä.  Jäähyväiskeikka oli suuri tapaus ja vieraslista  oli uskomattoman hieno: Muddy Waters, Neil Young, Van Morrison jne.  Legendaarinen elokuvaohjaaja Scorcese  tallensi konsertin hienosti. Tallenne lähettiin jo 1970-luvulla Suomen TV:ssä ja muistaakseni sitä esitettiin myös suomalaisissa elokuvateattereissa.  Vuonna 1976 sekä Dylan että Robertson olivat uransa huipulla. Koko maailma seurasi heitä. Robertson vetäytyi kuitenkin valokeilasta Dylanin jatkaessa siitä mihin hän oli jäänyt.   

Harri Huhtanen 2023

Ukrainan sodan varjosta nousee onneksi myös taidekeskustelua.  Meillähän asiat on täällä Suomessa toistaiseksi hyvin, joten voimme puhua ja kirjoittaa myös jostain aivan muusta eli Dylanista tai tällä kertaa Dylanista ja Aki Kaurismäestä. Enpä olisi koskaan uskonut että nämä miehet kohtaavat Suomen mediassa, mutta niin vain kävi. Elämä on yllätyksiä täynnä.  Edlis Café-niminen Dylan -ryhmä on paljastanut että Dylanin viime vuonna tekemän maalauksen innoitajana on ollut Aki Kaurismäen elokuva , jonka yhdestä kohtauksesta maalaus on “kopioitu”.   Kaurismäkeen on oltu yhteydessä ja kysytty mitä hän ajattelee tapahtuneesta. Alla Akin akimainen vastaus:

”Ensin ajattelin, että jos olisin amerikkalainen, kynisin tuon sunnuntaimaalarin putipuhtaaksi tekijänoikeuksieni loukkauksesta. Ennakkotapauksia riittää! Sitten muistin, että en ole amerikkalainen, en edes ranskalainen, joten päättelin, ettei tuo keppikerjäläinen ole voinut kopiollaan rikastua, koska alkuperäinenkään kuva ei ollut herättänyt sen suurempia intohimoja taloudellisten piirien sijoittajaosioissa. Niinpä päätin ilahtua siitä, että niinkin tuntematon maalari on kiinnostunut näinkin tuntemattomasta elokuvasta”

Aiheesta tarkemmin Helsingin Sanomien artikkelissa: 

https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000008690633.html

Harri Huhtanen 2022

Vuosikausia odotetun Chronicles Vol.2 -kirjan sijaan Dylan julkaiseekin 60 esseen kokoelman, jonka nimeksi tulee The Philosophy of Modern Song. Kirjan luvataan ilmestyvän marraskuussa 2022.  

Ensimmäisenä uutisen julkaisi Pitchfork:  https://pitchfork.com/news/bob-dylan-announces-new-book-the-philosophy-of-modern-song/

Sen jälkeen uutinen levisi “viraalina” kaikkiin muihinkin rock-julkaisuihin. Laitan tähän vain muutamia tärkeimpiä (joista pystyy lukemaan koko artikkelin ilman rekisteröitymistä):

https://variety.com/2022/music/news/bob-dylan-book-philosophy-modern-song-1235199078/

https://exclaim.ca/music/article/bob_dylan_announces_new_book_of_essays_the_philosophy_of_modern_song

Bob Dylan Wrote 60+ Essays About Music For New Book The Philosophy Of Modern Song

(Kiitokset Suonnalle vinkistä !)

Harri Huhtanen 2022