Alkuperäinen Love-bändi ei soittanut keikoillaan Forever Changes -albumia, vaikka se on heidän uransa ylittämätön huipputeos. Syykin tähän oli selvä. Albumilla on käytetty lukuisia klassisen musiikin soittajia (jousi- ja puhallinsoittajia) ja siksi 1960-luvun tekniikoilla albumin toistaminen livenä ei olisi tuottanut yhtä hienoa lopputulosta kuin miltä studioäänite kuulostaa ja lisäksi yli kymmenen ylimääräisen soittajan tuominen keikoille ei olisi 1960-luvulla ollut bändille taloudellisesti mahdollista, sillä parhaimmillaankin Forever Changes oli Billboardin listalla sijaluvulla 154 eli albumista bändi sai aikoinaan sen verran niukasti rahaa, ettei suureellinen keikkailu ollut siinä vaiheeessa mahdollista. Muusikkopiirissä Forever Changesin nerokkuus ymmärrettiin kuitenkin jo varhaisessa vaiheessa ja mm. Led Zeppelinin legendaarinen laulusolisti Robert Plant on nimennyt albumin suosikikseen. Vuosikymmenien vieriessä Forever Changesin arvostus on koko ajan vain kasvanut ja se on pärjännyt vuosi vuodelta entistä paremmin erilaisissa kaikkien aikojen parhaan levyn äänestyksissä. Myös USA:n valtiohallinto ymmärsi lopulta Forever Changesin ainutlaatuisuuden ja niinpä vuonna 2011 albumi otettiin mukaan USA:n kansalliseen National Recording Registry – luetteloon, johon valitaan vain levyjä, jotka ovat “kulttuurellisesti, historiallisesti tai esteettisesti  merkittäviä ja / tai kuvaavat elämää Amerikassa”.  

Harri Huhtanen 2022        

Olen löytänyt TIMANTIN! Hienoa, että tällaista tapahtuu vielä kaikkien näiden vuosien jälkeen!  Eräs kaverini äänitti joskus 1980-luvulla minulle C-kasetille omilta vinyyleiltään Loven alkuaikojen albumit, mutta joko kuuntelin ne huonosti tai sitten en vain ymmärtänyt kunnolla kuulemaani, sillä nyt kun viime viikolla ostin tämän Rhinon vuonna 2001 julkaiseman bonus-biiseillä ryyditetyn Loven Forever Changes (1967) CD:n niin jopa sain herätyksen! Forever Changes on täysin UNIIKKI ja yksi 1960-luvun parhaita levyjä.
Teemalevyt eivät vielä 1960-luvulla laajamittaisesti lyöneet itseään läpi ja siksi voidaan väittää, että Loven master mind, Arthur Lee on selvästi ollut aikaansa edellä tätä levyä tehdessään. Olen ehtinyt kuunnella levyn vasta viisi kertaa, mutta nyt jo uskallan tosiaan rintaäänellä sanoa, että Forever Changes on MESTARITEOS.

Levy on purkitettu Los Angelesin Sunset Sound Studiolla (jota myös Doorsit käyttivät) kesäkuusta syyskuuhun 1967. Monilla levyn kappaleilla on kuultavissa vähän samanlaisia melodiakulkuja ja soundeja kuin alkuaikojen Syd Barrettin johtaman Pink Floydin varhaisilla singleillä.  Kysymys kuuluukin: onko kahdella eri mantereella  samanaikaisesti päädytty samantyylisiin musiikillisiin ratkaisuihin?

Harri Huhtanen 2010