Peter Hammill on antanut ymmärtää että tämä on viimeinen VDGG:n studiolevy. En tiedä onko näin, mutta aika hyvin lausunto on toistaiseksi pitänyt kutinsa sillä Do Not Disturbin  ilmestymisestä on kohta kulunut 8 vuotta ja mitään viitteitä siitä että bändi valmistelisi uutta levyä ei ole. Näin ollen ja nykyisenä VDGG-fanina sanoisin että sääli, mutta niin siinä taitaa käydä ettei  uusia VDGG studioalbumeja enää tule.  Aivan varmaan sen sijaan uusia live-albumeita ja kokoelmia on luvassa vastaisuudessakin, sen verran merkittävästä bändistä on sentään kysymys.  

Jos DND -albumi siis jää bändin viimeiseksi niin ei se ole mikään huono tapa lopettaa  lähes 50 vuoden kestoinen levytysura. Tämä ei ole VDGG:n paras levy, mutta ei huonoinkaan. Itse asiassa sanoisin  että VDGG:n 13:sta studioalbumista tämä todennäköisesti sijoittuu viiden parhaan joukkoon tai ainakin kymmenen parhaan joukkoon. Tarkoitukseni on jossain vaiheessa (vuosien kuluttua!) listata kaikki VDGG:n studioalbumit paremmuusjärjestyksessä.  Yleensä VDGG:n Wikipedia -artikkeleissa on aika vähän tietoa, mutta kun tänään luin DND:n englanninkielisen Wikipedia -artikkelin niin huomasin että sitä oli aika mukavasti päivitetty eli siitä saa paljon tietoa tämän albumin valmistelusta ja merkityksestä. Siksi laitan tähän nyt siitä Wikipedia-linkin eli jos joku tämän juttuni perusteella nyt innostui albumista niin kannattaa lukea myös alla mainittu Wikipedia -artikkeli.

https://en.m.wikipedia.org/wiki/Do_Not_Disturb_(Van_der_Graaf_Generator_album)

Harri  Huhtanen 2024       

VDGG ei ole keikkaillut vuoden 2022 jälkeen. Itse asiassa vuoden 2022 kiertue jäi kesken juuri Peterin sairastumisen vuoksi. Ei ilmoitettu mikä sairaus oli kyseessä, mutta Peter toipui hyvin ja on viime vuonna tehnyt uuden version kahdesta aikaisemmasta sooloalbumistaan sekä esiintynyt ainakin kerran Italiassa.  Tästä harvinaisesta keikasta löytyy Youtubesta useita videoita.  

Uusia keikkoja ei ole kuitenkaan suunnitteilla / ilmoitettu. Viimeksi Peter on kirjoittanut tilanteestaan kotisivuillaan marraskuussa 2023. Se teksti on luettavissa täällä:

https://www.sofasound.com/index.htm

Harri  Huhtanen 2024       

Ainutlaatuiseksi vuoden 2005 Present -albumin tekee tuo jälkimmäinen CD, joka sisältää pelkästään bändin jammailua Present -sessioissa. Kuulija pääsee kärpäsenä kattoon seuraamaan miten uuden albumin kappaleet syntyvät jamittelun kautta. Present saa tästä ehdottomasti lisäpisteitä.

Runsas puoli vuotta sitten olin kuunnellut tämän levyn vasta kahdesti ja olin vähän hämilläni siitä miten tämä comeback -albumi pitäisi arvostella. Useampi kuuntelu ja odotus on kuitenkin tehnyt hyvää, sillä nyt olen valmis arvioimaan albumin paljon  positiivisemmin kuin syksyllä 2023, jolloin sain levyn ensimmäistä kertaa kuultavakseni.

Varsinainen levyarvostelu tulee siis myöhemmin kategoriassa VDGG:n levyt.  Tässä vaiheessa on kuitenkin aiheellista tehdä joitain yleishuomiota. Ensinnäkin on todella hieno asia että saksofonisti David Jackson oli vielä mukana tällä levyllä sillä nelimiehisenä VDGG:llä on matkassa enemmän musiikillista diversiteetiä kuin kolmimiehisenä. Toki myöhemmät levyt ja keikat osoittivat että VDGG pystyy tekemään hienoa musiikkia myös kolmimiehisenä. Toiseksi on upeaa että tämä Present (2005)   comeback -albumi on mitä suuremmassa määrin bändilevy. Eli tämä ei ole mikään Peter Hammillin soololevy VDGG:n nimissä.  Erityisesti tätä alleviivaa Presentin kakkos -CD, johon on otettu vain sessioiden jammailukappaleita instrumentaalisina versioina.  jokainen bändin jäsen pääsee siten loistamaan!  

Usein tunnettujen bändien comebackit lässähtävät pahasti eli bändi soittaa comebackissä vain vanhoja hittejään ja jos se tekee uusia kappaleita eivät ne ole läheskään yhtä hyviä kuin ne kappaleet joilla bändi nousi maailmanmaineeseen. Onneksi VDGG on tästä ikävästä säänöstä poikkeus, sillä se pystyi luomaan vuosina 2005-2016 useamman uuden VDGG -klassikon, jotka olivat yhtä hyviä kuin bändin 1970-luvulla luomat klassikkobiisit.

Present ei siis missään nimessä ole 2 tai 3 tähden levy vaan paljon enemmän!

Harri  Huhtanen 2024       

Minulla on ollut tämä upea VDGG -boksi jo viime vuodesta lähtien. Interference Patterns (2005 -2016) julkaistiin jo vuonna 2022, mutta kuten olen aikaisemminkin sanonut hyvä musiikki ei vanhene. Päätin että kirjoitan tästä vasta kun olen kuunnellut kaikki boksin levyt ja nyt olen sen tehnyt ja voin sanoa, että henkilölle joka diggailee VDGG:tä tämä on ehdottomasti Must-ostos, varsinkin kun levykohtainen hinta on tällä boksilla yllättävän edullinen.

Arvioin tämän boksin VDGG-levyt osiossa vasta paljon myöhemmin, mutta nyt jo voin sanoa että totta kai tällainen boksi on viiden tähden arvoinen! Tässä on kaikki VDGG:n vuosina 2005-2016 julkaisemat studioalbumit sekä useampi live-äänite. VDGG on toki konsertoinut vuoden 2016 jälkeenkin  mutta tavallaan niissä konserteissa ei ole ollut mitään sellaista joka ei tulisi esille tällä kokoelmalla. Siksi toistaiseksi tämä boksi on definitiivinen näyte siitä mitä VDGG on ollut tällä toisella, vuonna 2005 alkaneella kaudellaan.

Alla boksin sisältö:         

CD 1 – Present (37:31)
1. Every Bloody Emperor (7:03)
2. Boleas Panic (6:51)
3. Nutter Alert (6:10)
4. Abandon Ship! (5:06)
5. In Babelsberg (5:30)
6. On the Beach (6:51)

CD 2 – Present (65:08)
1. Vulcan Meld (7:18)
2. Double Bass (6:30)
3. Slo Moves (6:23)
4. Architectural Hair (8:53)
5. Spanner (5:00)
6. Crux (5:50)
7. Manuelle (7:51)
8. ’Eavy Mate (3:50)
9. Homage to Teo (4:42)
10. The Price of Admission (8:51)

CD 3 – Real Time – Royal Festival Hall (70:12)
1. The Undercover Man (8:29)
2. Scorched Earth (10:05)
3. Refugees (6:00)
4. Every Bloody Emperor (7:36)
5. Lemmings (13:20)
6. (In the) Black Room (11:15)
7. Nutter Alert (6:05)
8. Darkness (11/11) (7:22)

CD 4 – Real Time – Royal Festival Hall (58:39)
1. Masks (6:47)
2. Childlike Faith in Childhood’s End (12:34)
3. The Sleepwalkers (10:44)
4. Man-Erg (11:37)
5. Killer (9:54)
6. Wondering (7:03)

CD 5 – Real Time – Japanese Limited Edition (37:04)
1. Pilgrims (Paris 12.07.2005) (7:29)
2. When She Comes (Amsterdam 23.07.2005) (8:06)
3. Still Life (Taormina 15.07.2005) (7:50)
4. Gibberish (Soundcheck – Amsterdam 23.07.2005) (13:39)

CD 6 – Trisector (53:26)
1. The Hurlyburly (4:35)
2. Interference (3:50)
3. Patterns the Final (5:47)
4. Reel Lifetime (4:45)
5. Drop Dead (4:47)
6. Only a Whisper (6:44)
7. All That Before (6:26)
8. Over the Hill (12:26)
9. (We Are) Not Here (4:06)

CD 7 – Live at the Paradiso 14:04:07 (52:56)
1. Lemmings (13:54)
2. A Place to Survive (6:54)
3. Lifetime (5:12)
4. (In the) Black Room (11:43)
5. Every Bloody Emperor (7:29)
6. All That Before (7:44)

CD 8 – Live at the Paradiso 14:04:07 (55:44)
1. Gog (7:25)
2. Meurglys III, The Songwriter’s Guild (15:55)
3. The Sleepwalkers (11:04)
4. Man-Erg (11:55)
5. Scorched Earth (9:25)

CD 9 – A Grounding in Numbers (48:48)
1. Your Time Starts Now (4:14)
2. Mathematics (3:38)
3. Highly Strung (3:36)
4. Red Baron (2:23)
5. Bunsho (5:03)
6. Snake Oil (5:20)
7. Splink (2:37)
8. Embarrassing Kid (3:07)
9. Medusa (2:12)
10. Mr. Sands (5:22)
11. Smoke (2:30)
12. 5533 (2:42)
13. All Over the Place (6:04)

CD 10 – ALT (61:04)
1. Earlybird (4:01)
2. Extractus (1:38)
3. Sackbutt (1:53)
4. Colossus (6:36)
5. Batty Loop (1:14)
6. Splendid (3:46)
7. Repeat After Me (7:39)
8. Elsewhere (4:19)
9. Here’s One I Made (5:42)
10. Earlier Midnight or So (3:34)
11. D’accord (2:28)
12. Mackerel Ate Them (4:50)
13. Tuesday, The Riff (2:47)
14. Dronus (10:37)

CD 11 – Merlin Atmos (Live Performances 2013) – Merlin Atmos (70:58)
1. Flight (21:30)
2. Lifetime (5:10)
3. All That Before (7:46)
4. Bunsho (5:48)
5. A Plague of Lighthouse Keepers (24:05)
6. Gog (6:39)

CD 12 – Merlin Atmos (Live Performances 2013) – Bonus Atmos (71:13)
1. Interference Patterns (4:28)
2. Over the Hill (12:36)
3. Your Time Starts Now (4:14)
4. Scorched Earth (10:14)
5. Meurglys III, The Songwriter’s Guild (15:24)
6. Man-Erg (11:40)
7. Childlike Faith in Childhood’s End (12:37)

CD 13 – Do Not Disturb (57:05)
1. Aloft (7:20)
2. Alfa Berliner (6:40)
3. Room 1210 (6:47)
4. Forever Falling (5:39)
5. Shikata Ga Nai (2:29)
6. (Oh No! I Must Have Said) Yes (7:44)
7. Brought to Book (7:57)
8. Almost the Words (7:54)
9. Go (4:35)

Total Time 739:48

Live at the Paradiso 14:04:07 (DVD) :
1. Lemmings
2. A Place to Survive
3. Lifetime
4. (In the) Black Room
5. Every Bloody Emperor
6. All That Before
7. Gog
8. Meurglys III, The Songwriter’s Guild
9. The Sleepwalkers
10. Man-Erg
11. Scorched Earth

Levyillä esiintyvät muusikot:  

Peter Hammill – Laulu, kitara ja piano
Hugh Banton  – Urut, basso, Mellotron ja piano
David Jackson – Alto, tenor & soprano saksonit ja huilut
Guy Evans  – Rummut ja muut lyömäsoittimet

Harri  Huhtanen 2024        

Peter Hammill livenä 2000-luvulla.

Sanotaan että hyvä bändi on enemmän kuin osiensa summa. Vaikka Mick Jagger on loistava artisti eivät hänen soololevynsä ole menneet kovin hyvin kaupaksi. Sama juttu toisella rollareiden legendaarisella soittajalla eli Keith Richardsin suppea soolotuotanto on jäänyt kovin vähälle huomiolle. Varmaan siksi he jatkavat rollareina, koska rollarit on maailman ehkä suosituin rockbändi ja se on selvästi enemmän kuin osiensa summa.

Sama pätee VDGG:hen. Vaikka bändin säveltäjä ja johtohahmo on käytännössä alusta saakka ollut Peter Hammill ja vaikka Peter on kuluneen 50 vuoden aikana julkaissut myös lukuisia erittäin hienoja soololevyjä niin jostain syystä ne ovat jääneet vähemmälle huomiolle kuin VDGG:n levyt. Kun bändi 27 vuoden tauon jälkeen palasi yhteen vuonna 2005 totesi Peter eräässä haastattelussa että se oli hänelle voimaannuttava kokemus. Peter myöntää saavansa lisäenergiaa VDGG:n soittokavereistaan Bantoninsta (kosketinsoittimet) ja Evansista (rummut). Nykyään pitkäaikainen saksofonisti Jackson ei ole enää mukana bändissä ja kaikki kolme VDGG:n nykyistä jäsentä ovat pahoillaan siitä koska Jacksonin saksofoni antoi hienoa lisäväriä monille VCDGG:n parhaille kappaleille.

Myös VDGG on siis enemmän kuin osiensa summa. VDGG ei ole Peterin säestysbändi, mutta toisaalta ilman Peteriä ei olisi VDGG:tä, vaan ilman häntä se olisi vain cover-VDGG, koska Peterin sävellykset, sanoitukset ja laulu ovat niin keskeisessä asemassa bändin tuotannossa ettei bändin jatkoa voi kuvitella ilman Hammillia.  

Harri  Huhtanen 2024        

Meurglys III (The Songwriter’s Guild)   

Ganelonin kävi lopulta huonosti.

Käsittelen tässä vain yhtä vuonna 1976 julkaistun World Recordin kappaletta. Tämä Meurglys III on selvästi albumin hienoin kappale ja merkittävä myös koko VDGG:n pitkässä tuotannossa. Kuten aina: Hammillin tapa nimetä kappaleensa on aivan ainutlaatuista sillä nämä erikoiset nimet painuvat heti kuulijan tajunnan syvämuistiin, niissä on jotain hyvin arkaaista eli usein ne limittyvät kuulijan mielessä kaukaiseen menneisyyteen. Meurglys on musiikillisesti ja sanoitukseltaan erittäin hieno ja koska sen nimi kiehtoi minua heti alusta saakka ryhdyin selvittämään kuka kumma oli tämä Meurglys. Jotenkin ajattelin että hän olisi ollut joku keskiaikainen kuningas tai ruhtinas, mutta kun nimi ei ollut minulle tuttu jouduin käymään aika paljon nettisivuja läpi ennen kuin tuon nimen tausta selvisi. Ongelmana oli se että Google näyttää vain hakutuloksia, joissa kerrotaan Hammillin Meurglys -kitaroista eli hän oli antanut kitaransa nimeksi jossain vaiheessa Meurglys ja ilmeisesti vuonna 1976 kyseessä oli jo kolmas kitara. Niinpä kuningas -ajatukset saatoi unohtaa, koska järjestysluku viittasikin kitaran järjestysnumeroon.  Lopulta arvoitus alkoi ratketa.  Alla lyhyt selvitys asiasta.

Frankkien kuningaaksi nousi 700-luvulla Kaarle Suuri  joka sai tuon Suuri -lisänimen siitä että hän oli ensimmäinen hallitsija Rooman valtakunnan hajoamisen jälkeen joka pystyi valloittamaan melkein koko Euroopan. Hänellä oli kuitenkin vaikeuksia silloisen arabien hallitseman Espanjan niemimaan valloituksessa. Hän lähetti luottoritarinsa Rolandin valloittamaan arabien hallitsemaa Espanjaa. Osa taisteluista päättyi kuitenkin huonosti, koska Kaarlen oma sukulainen petti hänet ja antoi tietoja arabeille. Tämän pettäjän nimi oli Galand  ja hänen miekkansa nimi oli Murgleys. Valitettavasti en löytänyt yhtään Hammillin haastattelua jossa hän vahvistaisi että Meurglys- nimi  on peräisin Rolandin laulusta, mutta nimet ovat niin lähellä toisiaan ettei se voi olla sattumaa. Tiedoksenne että Galand koki lopulta kovan kohtalon eli Kaarle sai hänet kiinni ja Galand tapettiin repimällä kaikki hänen neljä raajaansa irti ja niin hän koki varsin tuskallisen kuoleman. Ja jottei kenellekään jäisi nyt väärää käsitystä niin nämä eivät välttämättä ole historiallisia faktoja vaan vasta 1100-luvulla eli yli 300 vuotta tapahtumien jälkeen kirjoitetun Rolandin laulun säkeitä eli kyseessä voi olla myös fiktiivinen kertomus.

Mitä tulee itse kappaleeseen niin olin yllättynyt miten paljon intohimoja puolesta ja vastaan se on herättänyt VDGG:n fanien keskuudessa. Koska kappale on kestoltaan yli 20 minuuttia ja koska yllättäin lähes puolet siitä on reggeetä niin osa faneista on tätä paheksunut kovasti. Löysin netistä sellaisen englantilaisen keskustelupalstan jossa aiheen tiimoilta on kirjoitettu yli 100 viestiä!  Minusta tämä kuvastaa ainostaan sitä että kyseessä on merkittävä kappale, jos se kerran herättää noin paljon intohimoja ja noin paljon tarvetta kirjoittaa siitä. Minusta tuo yllättävä reggee -osuus on loistava ja koko pitkä kappale sijoittuu heittämällä VDGG:n koko tuotannon kymmenen parhaan kappaleen joukkoon.

Harri Huhtanen 2023          

Van der Graaf Generator: The Charisma Years 1970-1978 (2021) (17CD + 3 Blu-Ray) -osa 1

VDGG julkaisi vuosina 1969-77 kahdeksan erinomaista studioalbumia ennen pitkää taukoaan joka kesti peräti vuoteen 2004 saakka. Pari vuotta sitten Virgin –levy-yhtiö päätti koota nämä alkuperäiset VDGG -albumit yhteen isoon boksiin uusina miksauksina ja lisälevyillä ryyditettynä. Valitettavasti vasta bändin toinen albumi oli englantilaisen Charisman julkaisena eli siksi bändin debyyttilevyä ei boksilla kuulla. Sekin tosin on erinomainen ja löytyy edelleen ainakin joistain hesalaisista levydivareista.    

Alla bändin alkuperäiset studioalbumit aikajärjestyksessä sekä tarkempi selvitys tämän boksin levyistä:

01 The Aerosol Grey Machine (1969)  

albumi ei siis ole mukana tällä Charisma-boksilla

02 The Least We Can Do Is Wave to Each Other (1970)

(CD1) alkuperäinen miksaus + 4 bonuskappaletta

03 H to He, Who Am the Only One (1970)  

(CD2) alkuperäinen miksaus + 4 bonuskappaletta

(CD14) uusi stereo -miksaus

(BR1/ levy 18) 5.1. surround -miksaus  

04 Pawn Hearts (1971)

(CD3) alkuperäinen miksaus + 4 bonuskappaletta

(CD4)  sessionauhoja sekä bonuskappaleita ja radioäänityksiä

(CD 15) uusi stereo -miksaus

(BR1/ levy 18) 5.1. surround -miksaus  

05 Godbluff (1975)

(CD5) alkuperäinen miksaus + 2 bonuskappaletta

(CD16) uusi stereo -miksaus

(BR2 / levy 19) 5.1. surround -miksaus   

06 Still Life (1976)

(CD 7) alkuperäinen miksaus + 3 bonuskappaletta

(CD17) uusi stereo -miksaus

(BR2 / levy 19) 5.1. surround -miksaus   

07 World Record (1976)

(CD8) alkuperäinen miksaus + 3 bonuskappaletta

08 The Quiet Zone/The Pleasure Dome (1977)

(CD11) alkuperäinen miksaus + 7 bonuskappaletta

Näiden lisäksi boksilla on seuraavat äänitteet:

CD6 – Live in Rimini 09.08.75

CD 9 ja 10 – Live at Maison de la Mutualite 6.12.76

CD 12 ja 13 – VITAL, virallinen 2LP:n live-albumi

BR3/ levy 20 – videoita 1970 -luvun TV-esiintymisstä eri puolilla Eurooppaa

Boksilla on myös 70-sivuinen erittäin paksulle paperille painettu sidottu kirja joka painaa yli kilon. En tiedä miksi paperin pitää olla näin paksua, ehkä se mahdollistaa paremman kuvanlaadun, en tiedä, mutta hieno tämä kirja on ja bändin Charisma-vuodet 1970-78 on siinä selostettu aika tyhjentävästi. Myös master-nauhoista on mukana pieni kuvavihko, mutta siitä valitettavasti puuttuvat tekstianalyysit.       

Harri Huhtanen  2023

Nykyään VDGG:ssä on vain kolme jäsentä. Tässä kuvassa vasemmalta oikealle ovat: Rumpali Guy Evans (https://en.wikipedia.org/wiki/Guy_Evans) , kitaristi ja lauluntekijä Peter Hammill (https://en.wikipedia.org/wiki/Peter_Hammill) ja kosketinsoittaja Hugh Banton (https://en.wikipedia.org/wiki/Hugh_Banton)

Sain tämän viimeisimmän VDGG:n levyn kuunteluuni vasta joitain viikkoja sitten. Nyt kolmen kuuntelukerran jälkeen voin todeta että yllätyin iloisesti sillä tämä on selvästi parempi levy kuin vuoden 2005 comeback -albumi Present (2005). En vielä uskalla  arvioida miten tämä levy sijoittuu koko VDGG:n tuotannossa, mutta joka tapauksessa jo nyt voin todeta että tämä on vähintään 4 pisteen levy ja tämä kilpailee ihan aidosti VDGG:n 1970-luvun huippualbumien kanssa.   

Harri Huhtanen  2023

Comeback-albumin julkaisun jälkeen VDGG lähti kiertueelle josta on julkaistu useita bootleg -levytyksiä. Kuvassa yksi niistä.

Kun bändi julkaisee peräti 28 vuoden tauon jälkeen uuden studioalbumin ovat fanien odotukset korkealla. En ollut vielä vuonna 2005 VDGG -fani, joten minulta tämä merkkitapahtuma meni täysin ohi. Minä sain Present 2CD:n (2005) kuultavakseni vasta joitain päiviä sitten.

Muutaman kuuntelukerran jälkeen sanoisin, ettei Present ole mikään klassikkoalbumi, bändi teki useita parempia levyjä vuosina 1969-77. En myöskään voi luokitella tätä keskinkertaiseksi albumiksi, koska se ei tekisi lainkaan oikeutta VDGG:lle. Bändi kun ei ole koskaan tehnyt mitään mitä voisi luonnehtia sanalla “keskinkertainen”. Pop-bändit voivat ja tekevätkin usein keskinkertaisia levyjä, mutta VDGG soittaa progea sieltä vaikeimmasta päästä eli keskinkertaisuuden määritelmä ei sovi lainkaan heidän levyihinsä. VDGG voi epäonnistua, muttei epäonnistumista voi kutsua keskinkertaisuudeksi, koska heidän musiikkinsa luonne on sellainen etteivät he koskaan tee helppoa viihdettä, jonka luokitteleminen keskinkertaiseksi on niin paljon luontevampaa.

Tällä levyllä VDGG ei tosiaankaan päästä kuulijaansa helpolla. Ykkös CD:llä on varsinainen studioalbumi ja sillä levyllä on muutamia todella hienoja biisejä, mutta valitettavasti myös epäonnistuneita biisejä.  Kakkos CD on instrumentaalinen ja sisältää studiojammailua. Kakkos CD:n suurin arvo lienee siinä että nyt ollaan VDGG:n ytimessä eli kyseessä ei ole mitenkään vain Peter Hammillin tuotos, vaan aito bändilevy.

Arvosteluasteikossani 4 tähteä on hyvä levy, 3 tähteä keskinkertainen ja 2 tähteä huono. Koska en voi antaa tälle VDGG:n levylle 3 tähteä edellä mainitsemistani syistä joudun päättämään onko tämä 2 vai 4 tähden levy. Koska olen kuunnellut albumin vasta kahdesti en anna vielä pisteitä vaan jatkan kuuntelua ja palaan aiheeseen uudestaan myöhemmin.           

Harri Huhtanen  2023

Vietin viikonlopun hesassa. Kävin mm. Tavastian levymessuilla 14.10.23. Ilokseni huomasin että levynkeräilijöitä oli liikkeellä ilahduttavan paljon. Ikävä puoli asiassa oli se, että Tavastian tilat olivat ihan liian pienet ja ahtaat sille ihmismäärälle. Niinpä monien kauppiaiden levykokoelmien selailu tyssäsi siihen, ettei levykaukalolla edes ollut tilaa. Lisäksi keräilijöillä oli mukanaan niin isoja laukkuja että ahtailla käytävillä liikkuminen muuttui aika vaikeaksi. Onneksi löysin edes jotain ja sen jälkeen olinkin valmis poistumaan paikalta.  Löysin peräti neljä VDGG:n 2000-luvun albumia! Ne olivat CD:eitä mutta se ei haitannut sillä mahtuivatpa pienempään tilaan.

VDGG julkaisi vuosina 1969-1977 kahdeksan erinomaista albumia.  Mutta jostain syystä ne eivät kaupallisesti menestyneet kovin hyvin ja varmaan tämän vuoksi bändin luova nero Peter Hammill siirtyi vuoden 1977 jälkeen kokonaan soolouralle.  Vuosien varrella fanit halusivat että VDGG palaisi uudestaan yhteen ja bändin muut soittajat ilmeisesti myös halusivat sitä. Hammill torjui reunionin yhä uudestaan ja uudestaan, kunnes hän lopulta vuonna 2004 eli peräti 27 vuotta edellisen studiolevytyksen jälkeen suostui siihen että bändi teki uuden studiolevyn. Kuten aina: äänitykset tehtiin nopeasti eli alle kuukaudessa alkuvuodesta 2004.  Lopputuloksena oli vuonna 2005 julkaistu tupla-albumi  Present . Olen nyt vasta aloittanut sen kuuntelun, mutta ainakin pari ensimmäistä kappaletta kuulostivat todella hyviltä. Palaan tähän levyyn myöhemmin.

Vuoden 2005 comebackin jälkeen VDGG on levyttänyt ja keikkaillut kovin niukasti. Vuosina 2005-2023 eli 18 vuoden aikana on ilmestynyt vain viisi uutta studiolevyä.  Kuten monilla muillakin 1960- ja 1970-luvun bändeillä enemmän on 2000-luvulla julkaistu erilaisia kokoelma- ja live-levyjä. Toisaalta hyvä että näinkin marginaalisen bändin kannattajat edelleen ylläpitävät bändin mainetta ja siksi VDGG -levyjä pystytään edelleen julkaisemaan.   

Harri Huhtanen  2023