Rockmusiikki koki suuren muutoksen 1970-luvun lopulla, jolloin discon ja kaupallisuuden ja toisaalta rockin dinosaurusten vastavoimaksi nousi Punk-musiikki.Sitä oli tehty jo 1970-luvun puolivälissä Amerikassa, mutta varsinainen räjähdys tapahtui englantilaisen Sex Pistols bändin julkaistua musiikkivideon, jossa ylistettiin anarkiaa ja yksinkertaisempaa musiikillista ilmaisua.  Punk kuitenkin kaupallistui varsin nopeasti ja jo 1980-luvun alussa punkin vastavoimaksi nousi erityisesti Englannissa silloin uudeksi aalloksi nimetty musiikillinen suuntaus, joka ammensi muun muassa 1970-luvun elektronisen rockin pioneereilta. 1980-luvulla syntetisaattoreiden hinta laski valtavasti ja lisäksi niiden soittamiseen ei enää tarvittu insinöörikoulutusta, vaan ihan tavalliset muusikot pääsivät pienellä rahalla kiinni elektronisten soittimien ihmeelliseen äänimaailmaan. Kuten aina muurrosvaiheissa tämäkin uusi musiikinsuuntaus kaupallistui nopeasti ja kansankielessä uutta aaltoa alettiin kutsua syntikkapopiksi.

Kuvassa John Foxx joka oli 1980-luvun alussa Englannissa hetken aikaa uuden aallon kärkinimi. Foxx oli aikaisemmin toiminut Ultravox -bändin laulusolistina.  1980-luvun syntikkaboomissa listojen kärkeen nousi mm. sellaisia bändejä kuin ABC, Depeche Mode,  Eurythmics, Human League, Japan, Joy Division, New Order, Ultravox ja Yazoo. Aika monet näistä bändeistä ovat nyt historiaa eli hajonneita ja osittain unohtuneita.  Yksi poikkeus säännöstä kuitenkin on:   Depeche Mode on nykyään jopa suositumpi kuin 1980-luvulla. Bändi on jatkanut nosteessa koko 2000-luvun ja on tällä hetkellä U2:n  ohella yksi maailman suosituimmista live-bändeistä, jolla on vankkumaton fanikunta ympäri maailmaa.

John Foxxin soolotuotantoa  katseltavissa ja kuunneltavissa  youtubessa:

EUROPE AFTER THE RAIN

Harri Huhtanen 2016

Ensin oli rock’n’roll. Mutta jo sitä ennen oli blues. Ja sitä ennen rummut Afrikassa. Ja sitä ennen… niin kaikki periytyy jostain ja alku on aina hämärän peitossa.

Kaikilla on jokin käsitys siitä mikä on ROKKIA ja mikä ei ole sitä. Kaikilla tuo käsitys on jotenkin erilainen, persoonallinen. Tämän huomaa jo levyliikkeitä kierrellessään. Jokaisella kauppiaalla on oma tapansa kategorisoida musiikkia. Joillekin Joan Baez on pelkästään folkkia, toisten mielestä hänen levynsä kuuluvat rocklevyjen joukkoon siinä kun Dylaninkin. Dylan tosin siirtyi tekemään sähköistä rokkia jo 1965, Baezkin teki monelaista ajan kuluessa, mutta ei kadottanut folkjuuriaan. Eikä toisaalta Dylankaan.

Välillä tuntuu että rockin määritteleminen on yhtä vaikeaa kuin on kamelin kulkea neulansilmästä. Joku sanoi että rock on aina ”kapinallista”, mutta eihän sekään pidä paikkaansa. Samoin kuin parhaassa bluesissa voi 2010-luvulla soitettu rock olla hyvin uskollista ”juurilleen” eli muistuttaa 1970-luvun legendaaristen artistien soittamaa rokkia. Ei rock voi koko ajan uudistua. Silläkin on muotonsa ja kultaiset sääntönsä. Mozart oli tavallaan oman aikansa kapinallinen, muttei kukaan nykyään kai väitä että Mozartin musiiki olisi rokkia. Sibelius ei myöskään ole rokkia eikä Vivaldi. Sex Pistols sen sijaan on, vaikka monet haluavat sanoa, ettei Sex Pistols ole rokkia, vaan punkkia. Mutta kun punk on pohjimmiltaan rokkia. Myös progressiivinen rock on rokkia. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin: näin ajatellen Sex Pistols ja Pink Floyd tekevät saman yleiskategorian musiikkia.

Luullakseni lukija tässä vaiheessa on saanut jo jonkilaisen aavistuksen siitä mitä minä pidän rokkina. Minulle rock on yleisnimitys populaarimusiikille, joka ei ole iskelmää tai poppia. Tiedän että monet pitävät suurinta osaa listojen kärkeen nousevasta musiikista poppina, mutta minä en. Osa siitä on poppia, muttei missään tapauksessa kaikki. Minulle pop on ikään kuin vähän halventava nimitys, vaikka ymmärrän kyllä että Abbaa on vähän vaikea nimittää rockiksi ja toisaalta heidän parhaat biisinsä ovat yhtä hyviä kuin Beatlesien. Eräs englantilainen (sic!) Abba -fani väitti TV:ssä että Abba on jopa parempi kuin Beatles. Tätä väitettä tuskin kovin moni allekirjoittaa ja Beatleshän oli poppia vain alkuvuosinaan. Vuodesta 1965 lähtien Beatles oli yksiselitteisesti rockbändi ja todella innovatiivinen sellainen.

Rock on kuin sateenkaari: sen laajasta kentästä löytyy kaikki päävärit ja niiden eri vivahteet. Rock syntyi rock’n’rollista joskus vuoden 1962 tienoilla ja se elää ja voi hyvin edelleen, 54 vuotta myöhemmin! Neil Youngin sanoin: ”Rock(’n’roll) will never die…”

Harri Huhtanen  lauantai-illalla 2.4.2016