Utopia klubin pääsali oli vielä klo 20.30 lähes tyhjä ja erityisesti lavan edessä oleva tanssilattia pystyi tyhjänä keikan loppuun saakka!

Utopia Club jatkaa pitkää perinnettä sillä tässä Humalistonkatu 8   sisäpihalla sijaitsevassa rakennuksessa on toiminut monilla nimillä rock-klubeja jo useamman vuosikymmenen ajan. Tällä hetkellä siellä toimii peräti kolme eri klubia, joista erityisesti Utopia Club keskittyy keikkojen järjestämiseen.

Nisun keikan oli määrä alkaa klo 21 ja ovien aueta klo 20. Saavuin paikalle aika pian klo 20 jälkeen, mutta en kuitenkaan vielä päässyt konserttisaliin sillä bändillä oli soundcheck edelleen kesken. Vasta klo 20.30 yleisö päästettiin keskikokoiseen saliin, jossa lavan edessä oli tanssilattia ja perällä kymmenkunta pöytää ja muutama sohvaryhmä. Mittailin huonetta katseellani ja arvioin että tilaan mahtuisi maksimissaan muutama sata ihmistä. Paloturvallisuussyistä yleisötiloihin on aina määrätty maksimi henkilömäärä joka sinne on lupa ottaa. Nisun keikalla paloturvallisuus -ehdot täyttyivät suvereenisti sillä vielä klo 20.30 yleisöä oli paikalla vain kymmenkunta henkilöä. Mutta sitten muutamia minuuteja ennen keikan alkua paikalle virtasi enemmän ihmisiä ja lopulta yleisöä oli pääsalissa arvioni mukaan noin 50 henkeä.

Erikoiseksi tilanteen teki se että kukaan ei uskaltautunut tulemaan esiintymislavan edessä olevalle tanssilattialle, vaan siihen jäi sellainen 10 metriä pitkä tyhjä tila kun kaikki jäivät seisoskelemaan salin perälle. Lavan toisella laidalla oli baarituoleja ja pitkä pöytätaso. Siitä pääsi ottamaan hyviä kuvia.

Nisu bändeineen ilmaantui lavalle suomalaisella täsmällisyydellä klo 21.00. Ensimmäinen kappale oli yllättävän rokkaava, melkeinpä hardrokkia. Äänentoisto oli myös hyvä, samoin lavan valotekniikka. Nisun lauluääni sopi hyvin Lauhanmaan kappaleisiin.

Ärhäkän aloituksen jälkeen artisti käytti hieman yllättävän puheenvuoron pyytäessään yleisöä tulemaan lähemmäs lavaa. Joitain metrejä he siirtyivätkin mutta edelleenkin tansilattia pysyi tyhjänä. Artistille varmaan vähän erikoinen tilanne. Suomalaista ujoutta pahimmillaan! Kun olen ollut keikoilla ulkomailla on tilanne aina ollut täysin päinvastainen eli siellä eturivin paikoista suorastaan tapellaan!

Kaikesta huomasi että Nisu oli kokenut esiintyjä joka tiesi miten ottaa yleisönsä, jopa jäyhän suomalaisyleisön. Netistä sain selville että Turkukin oli Nisulle tuttu esiintymispaikka sillä hän oli esiintynyt Ruisrokissa ja Kesärauhassa aivan lähivuosina. Mitä pidemmälle keikka eteni sitä paremmnin Nisu onnistui innostamaan pienen 50 hengen yleisönsä. Hän laulatti heitä ja käsiäkin heilutettiin tahdissa ja kaikki tutut rockkonsertin manööverit käytiin yhdessä läpi.            

Keikan kohokohta oli jälleen Jatkaja -kappale, jonka Nisu esitti tunteella ja voimalla.  Keikan lopussa ilmoitettiin että Nisu tulee signeeraamaan levyjään, joita oli myynnissä salin perällä. Ostin uuden Lauhanmaa -albumin ja sain siihen Nisun signeerauksen.

Fyysisten levyjen kulttuuri on aivan lähivuosina tehnyt merkillisen keikauksen sillä kun vielä 1990-luvulla vinyylilevyjen tuotanto lähes loppui ja artistit julkaisivat vain CD-levyjä niin nyt 2020 -luvulla jotkut artistit julkaisevat tuotantoaan vain vinyylilevyinä. Lauhanmaatakin oli keikalla myynnissä vain vinyyleinä enkä Levykauppa Äx:n sivuiltakaan löytänyt siitä CD-versiota eli voi olla että siitä tosiaan on julkaistu ainoastaan vinyyliversio.                

Text & photo Harri Huhtanen 2024