TOP10 Elokuu 2008

Alla elokuun 2008 TOP10 albumilistani:

130374-b

ALBUMILISTA 8

  1. (1) BOB DYLAN: Modern Times (2006) (4kk)
  2. (2) ROGER WATERS: Amused To Death (1992) (3kk)
  3. (-) LED ZEPPELIN: III (1970) (UUSI)
  4. (-) TEN YEARS AFTER: Watt (1970) (UUSI)
  5. (8) NEIL YOUNG: Trans (1982) (2kk)
  6. (5) ELECTRIC LIGHT ORCHESTRA: Eldorado (2kk)
  7. (6) CREAM: Disraeli Gears (1967) (3kk)
  8. (7) JIMI HENDRIX: Electric Ladyland (1968) (3kk)
  9. (9) YES: Close To The Edge (1972) (4kk)
  10. (10) RORY GALLAGHER: Deuce (1971) (3kk)

Olen aina kertonut tarinaa siitä, että ensimmäinen bändi jota fanitin oli Led Zeppelin. Todellisuudessa asia ei ole aivan näin. Muistaakseni Porin Käppärässä ihastuin samoihin aikoihin englantilaiseen bändiin nimeltä TEN YEARS AFTER (TYA). Ehkä se että olen pitänyt TYA ihastukseni ”salassa” on johtunut siitä, että TYA vaipui jo 1980-luvulla unohduksiin, Zeppelin sen sijaan kanonisoitiin ja ikonisoitiin, ikuisiksi ajoiksi. Viime aikoina (2008) olen kuitenkin alkanut uudestaan kuunnella bändiä jota ihailin jo vuonna 1971 ja jota tuskin kukaan enää kuuntelee.

Minulla on kaikki TYA -vinyylit (1967-1974) ja jopa niin ,että useampi niistä minulla on sekä orginaalina että 1980-luvun uusintapainoksena. Alkuperäisiä levyjä olen soittanut niin ahkerasti ,että ne ovat alkaneet ratista ja ritistä ja siksi hankin keskeisimmistä TYA -levyistä 1980-luvulla uusintapainokset.

TYA edustaa Englannin ”kulta-ajan” rokkia parhaimmillaan! Teininä olin sitä mieltä, että 1970 julkaistu WATT on maailmankaikkauden paras levy! Kun tänä vuonna (2008) aloin noin 20 vuoden tauon jälkeen taas kuunnella Wattia, olin henkisesti varautunut suureen pettymykseen, koska monet sellaiset levyt, joita olen nuoruudessani diggaillut kuulostavat 2000-luvun korvin kuunneltuna ”hömppä-pömpältä”. TYA on kuitenkiin pitänyt pintansa! WATT on upea levy – edelleen! TYA:n kohdalla on syytä unohtaa sanoma ja sanat, sillä TYA on 100%:sti MUSIIKKIA, bändi yhdistää komealla tavalla rock’n’rollin, bluesin ja jazzin kokonaisuudeksi jota voi kutsua ainoastaan TYA-musiikiksi. Alvin Leetä lukuunottamatta kukaan bändin soittajista ei ole virtuoosi, mutta yhteissoundi, jonka he luovat erittäin live-painotteisilla, intensiivisillä ja innovatiivisilla levyillään kuulostaa minusta edelleen, jopa 38 vuoden jälkeen, parhaalta bändisoitannalta mitä Englannista on koskaan tullut! Jos joku joskus julkaisisi kirjan nimeltä TÄYDELLINEN BÄNDISOUNDI, niin sen kirjan avauskappaleessa pitäisi kirjoittaa TYA:n Watt -levystä!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s