DYLAN SUOMEKSI julkaistaan 20.5.2016. Joukko nimekkäitä suomalaisartisteja haluaa kunnioittaa Dylania, yhtä kaikkien aikojen merkittävämpää lauluntekijää julkaisemalla albumillisen hänen kappaleitaan suomeksi laulettuna. Levyllä mukana ovat Anssi Kela, J. Karjalainen, Paleface, Mariska, Mika Kuokkanen & Ninni Poijärvi, Jukka Gustavson, Pelle Miljoona, Eero Raittinen & Tero Pulkkinen, Aija Puurtinen & Esa Kuloniemi, Heikki Silvennoinen, Kauko Röyhkä ja Wentus Blues Band. Kaikki tänä vuonna nauhoitetun levyn kappaleet ovat uusia versioita, joskin muutama teksti on nähnyt päivänvalon jo aiemmin eri versioina. Kuuntele näytteet levyn kappaleista: TÄÄLLÄ
Uuden cover-levyn biisilistaus:
(1) Vahdinvaihto ( Changing of Guards / suomenkielinen teksti Juice Leskinen) – Anssi Kela
(2) Lapin Tyttö ( Girl From North Country / suomenkielinen teksti J. Karjalainen) – Wentus Blues Band feat J. Karjalainen
(3) Kuoleman Kauppiaat ( Masters Of War / suomenkielinen teksti Paleface ) – Paleface
(4) Raivon Kyyneleitä ( Tears Of Rage / suomenkielinen teksti Kai Kujasalo ) – Mika Kuokkanen & Ninni Poijärvi
(5) Kun mä lasken Niagaran ( When I paint my masterpiece / suomenkielinen teksti Jarkka Rissanen) – Eero Raittinen & Tero Pulkkinen
(6) Löydät Rauhan Ja Lohdutuksen ( I Shall Be Released / suomenkielinen teksti Jukka Gustavson ) – Jukka Gustavson
(7) Enää itkeä voit ( Like A Rolling Stone / suomenkielinen teksti Pelle Miljoona ) – Pelle Miljoona
(8) Mun Ainoo Rakkautein ( Make You Feel My Love / suomenkielinen teksti Mariska ) – Mariska
(9) Onko Rakkautesi Turhaa ( Is your Love in Vain / suomenkielinen teksti Jukka Gustavson) – Jukka Gustavson
(10) Nauru Ottaa Joogaa, H-molli Tsugen ( It Takes A Lot To Laugh, It Takes A Train To Cry / suomenkielinen teksti Esa Kuloniemi) – Aija Puurtinen & Esa Kuloniemi
(11)Samaan Aikaan Naapurissa ( All Along The Watchtower / suomenkielinen teksti Mariska) – Heikki Silvennoinen
(12) Sokea McTell ( Blind Wille McTell / suomenkielinen teksti Kai Kujasalo ) – Wentus Blues Band
(13) Tanssiva Jokeri ( Jokerman / suomenkielinen teksti Kai Kujasalo ) – Kauko Röyhkä, Mirkka, Paajanen, Juho Kinaret, Pelle Miljoona
Äänitetty E-studiossa, äänittäjä: Jyri Riikonen
Miksaus: Petri Majuri
Tuottaja: Robban Hagnäs
Kannen kuva: Hasse Westergård
Julkaisija: Ramasound Records
20160511hh

delleen mukana legendaarinen laulaja 
Niissä harvoissa kirjoituksissa, joissa Astral Weeksiä on kritisoitu, on väitetty, ettei levyllä ole kunnollisia melodioita. Osittain tämä kritiikki on perusteltua, siinä mielessä, että teos on rakenteeltaan hyvin ”itämainen”. Melodiat toistuvat melko samanlaisina, sellaisia suuria draamallisia kaaria, joita on esim. Zeppelinin levyillä ei tällä levyllä ole. Astral Weeks on hyvin tasapainoinen, mutta kriitikko voisi myös väittää sitä myös ”tasapaksuksi”. Monissa kappaleissa voimakkain tehokeino on toisto. Alulla, keskiosalla ja lopulla ei ole suurta eroa. Levyn musiikki ikään kuin alkaa keskeltä loppumatta koskaan. Toinen tyylillinen piirre tällä levyllä on jazz. Oikeastaan on väärin puhua pelkästä rocklevystä, sillä rockin lisäksi monissa Astral Weeksin kappaleissa on myös jazz-elementtejä. Musiikillisesti teos on hyvin viimeistelty kokonaisuus. Tällä levyllä sanat selvästi palvelevat musiikkia eikä päinvastoin.

Osa Dylanin lavakarismasta on selvästi peräisin näiltä vanhoilta bluesherroilta. Dokumentin heikoin anti oli loppuosa, jossa pyritiin todistelemaan, että bluesin juuret ovat lähtöisin Afrikasta. Itse asiassa todistelu oli kovin kömpelöä. ENNEN dokumenttia olin vakuuttunut, että blues on peräisin Afrikasta. Scorcesen dokumentin nähtyäni en enää ole niin varma asiasta kuin aikaisemmin! Afrikkalaisten artistien esityksien rytmiikka ja heidän laulutapansa oli niin kovin erilainen, että se sai pikemminkin kuulijan hämilleen kuin vakuuttuneeksi oletetusta yhteydestä. Nyt ajattelen, että blues syntyi Amerikassa mustien puuvillatyöläisten ja myöhemmin mustien kaupunkilaisten toimesta. Afrikka -yhteys on toki rodullisessa mielessä olemassa, mutta musiikkina blues on kyllä varsin erilaista kuin perinteinen afrikkalainen musiikki. Ne traditionaaliset kappaleet, joiden sovitukset tietenkin varmaan ovat modernisoituja, koska Afrikka -jakso edusti nykyaikaa, olivat minusta rytmillisesti ja tyylillisesti aika kaukana bluesista. Myöskään selostus siitä miksi ne kappaleet ja blues edustavat samaa kulttuuriperinnettä ei täysin vakuuttanut. Tämä ei poissulje sitä mahdollisuutta etteikö VANHALLA afrikkalaisella musiikilla ja bluesilla olisi hyvinkin paljon yhteistä. Jos Afrikassa olisi ollut elokuvakameroita 1900-luvun alussa, niin ehkä jossain kylässä olisi saatu taltioitua jonkun paikallisen soittajan esityksiä, joista olisi KUULLUT, että tämähän on selvää esi-bluesia! Tällaista kuvamateriaalia ei ilmeisesti ole olemassa tai ainakaan Scorcese ei ole päässyt sen jäljille, joten jouduttiin turvautumaan moderniin afrikkalaiseen musiikkiin ja siksi historiallisen yhteyden todistaminen muuttui vähän nurinkuriseksi ja väkinäiseksi. Näin minä siis asian koin ohjelmaa katsoessani.


