Leonard Cohen: New Skin For The Old Ceremony (1974)

118001403Levyn sisältö: Is This What You Wanted / Chelsea Hotel #2 /  Lover Lover Lover /  Field Commander Cohen / Why Don’t You Try   ///   There Is a War / A Singer Must Die / I Tried to Leave You / Who by Fire / Take This Longing / Leaving Green Sleeves

Muusikot: Leonard Cohen –  kitara ja laulu / John Lissauer – kosketinsoittimet ja taustalaulu /  Emily Bindiger – taustalaulu / Gerald Chamberlain – trumpetti / Erin Dickins – taustalaulu  / Lewis Furey – viulu /   Ralph Gibson – kitara /  Armen Halburian – lyömäsoittimet  /  Janis Ian – laulu / Gail Kantor – taustalaulu / Jeff Layton – banjo, mandoliini, kitara ja  trumpetti / Barry Lazarowitz – lyömäsoittimet / Roy Markowitz –rummut / John Miller – basso /  Don Payne – basso

Neljäs kerta toden sanoo? Cohenin neljännen levyn nimi, New Skin For The Old Ceremony (1974), kertoo jo paljon sen sisällöstä: vanhoja rakkauslauluja uudessa kuosissa. Viimeinkin kuulostaa siltä, ettei Cohen enää pelkästään varioi ykköslevyn musiikillisia teemoja, vaan on tyylillisesti päässyt eteenpäin. Tällä levyllä on paljon jazz-sävyjä ja myös instrumentaatio jousitaustoineen ja eksoottisine lyömäsoittimineen on askel eteenpäin. Erityisen hienolta kuulostaa äänitys, joka erottelee hyvin soittimet ja kuulostaa jopa yli 30 vuotta vanhalta vinyyliltä kuunneltuna todella tuoreelta. Odotan suurella mielenkiinnolla toivottavasti keväällä 2007 julkaistavaa CD-remasteria.

img_5296-f10315Parilla ensimmäisellä kuuntelukerralla hieman petyin tähänkin levyyn, koska sekä albumin avaus- että päätöskappaleella Cohen laulaa väärin. Myöhemmät kuuntelukerrat avasivat kuitenkin kokonaisuuden ja aloin pitää myös noista kappaleista. Niissä on samaa rosoisuutta ja aitoa rock-henkeä kuin muutamissa Neil Youngin Zuma albumin kappaleissa.

Tällä kertaa upeat lyriikat ja musiikki on toistuvasti saatu saumattomaan yhteispeliin. Klassikko-kappaleita on tälläkin levyllä vain kaksi eli Janis Joplinin kanssa vietetystä yöstä kertova, kaihoisa Chelsea Hotel #2 sekä konserteissa majesteettinen, mutta levyllä ehkä turhankin lyhyeksi editoitu, Who By Fire . Kakkos- ja kolmoslevyyn nähden tämä albumi eroaa edukseen kuitenkin kappaleiden tasaisemmalla laadulla. Pidän kaikista B-puolen kappaleista ja lähes kaikista A-puolen kappaleita.  Kokonaisuutena ja musiikillisesti tämä on parempi levy kuin toinen ja kolmas albumi.

Hieno levy!   *  *  *  *  +

Harri Huhtanen 2007

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s