Muistan kun vuosia sitten haukuin Neil Youngin Archives -boksia hankalan kokoiseksi ja muotoiseksi. Pink Floyd laittoi paremmaksi ja pakkasi vuosien 1965-1972 harvinaisen materiaalin  hulppeaan, lähinnä isoa kenkälaatikkoa muistuttavaan boksiin, jonka sisällä on paljon tyhjää. Pääboksin sisältä löytyvät yksittäiset mini-boksit (7 kpl) sekä painomateriaali -boksi (1kpl).  Painomateriaali on pakattu matalaan, mutta muutoin isoon boksiin. Levybokseja on peräti 7 kappaletta ja ne on pakattu vähän turhankin tiukasti emokoteloon.  Jokainen yksittäinen boksi sisältää 1-2 CD’tä, 1-2 DVD’tä sekä 1-2 Blu-Ray’tä sekä erillisen  taskun jossa on kopioita konserttilipuista, konserttiohjelmista, mainoksista jne. Aikaisemmin  julkaisemattomia kuvia löytyy tekstivihosta, joka on liimattu kunkin miniboksin keskiosaan.  Yhteensä levyjä on näissä seitsemässä mini -boksissa seuraavasti: CD’t 10 kpl  /  DVD’t   9 kpl /  Blu-Rayt   8 kpl.  Lähtökohtaisesti DVD- ja BD-levyjen sisältö on sama, joten en tiedä miksi niitä on
eri määrä.

Odotukseni tältä boksilta ovat kovat. Olen yli 20 vuotta kärsivällisesti odottanut että Pink Floyd lopultakin julkaisisi oikeita arkistojen aarteita, kuten Dylan koko ajan tekee. Olen jättänyt tässä odotellessa hankkimatta ainakin
kolme Pink Floyd-boksia juuri siksi että ne ovat sisältäneet julkaisematonta materiaalia  vain nimellisesti. Pink Floyd on bändi joka on 1990-, 2000- ja 2010- luvuilla ahkerasti julkaissut uusia kokoelmia vanhoista levyistään ilman kunnollisia lisukkeita.  Olen koko ajan tietänyt että julkaisematonta materiaalia heillä on paljon ja ihmetellyt miten pitkään he oikein sitä panttaavat. En usko että tässäkään boksissa on  kaikki julkaisukelpoinen audiomateriaali,  mutta kuvamateriaalin osalta tämä saattaa olla jopa lopullinen kokoelma, sillä kuvamateriaalia tuolta ajalta on kuitenkin säilynyt vähemmän kuin  nauhoituksia.  Boksissa on mm. kokonaisuudessaan nyttemmin harvinaiseksi käyneet More– ja La Vallee -elokuvat.

Harri Huhtanen 2016