THE BASEMENT TAPES (1967) REVISITED – Take 4

CD3: 23 kappaletta (70:07)

basement-tapesLevyn sisältö:   Young But Daily Growing (Trad.) / Bonnie Ship the Diamond (Trad.) / The Hills of Mexico (Trad.) / Down on Me (Trad.) / One for the Road / I’m Alright / Million Dollar Bash” (Take 1) /  Million Dollar Bash (Take 2 – julkaistu vuoden 1975 Basement Tapesillä) /  Yea! Heavy and a Bottle of Bread (Take 1) /  Yea! Heavy and a Bottle of Bread (Take 2 – julkaistu vuoden 1975 Basement Tapesillä) /  I’m Not There ( julkaistu vuonna 2007 I’m Not There -elokuvan soundtrackilla)  / Please Mrs. Henry (Take 2 – julkaistu vuoden 1975 Basement Tapesillä) / Crash on the Levee (Down in the Flood) (Take 1) /  Crash on the Levee (Take 2 – julkaistu vuoden 1975 Basement Tapesillä) /  Lo and Behold! (Take 1) /  Lo and Behold! (Take 2 – julkaistu vuoden 1975 Basement Tapesillä) /  You Ain’t Goin’ Nowhere (Take 1)  / You Ain’t Goin’ Nowhere (Take 2 – julkaistu vuoden 1975 Basement Tapesillä) /  I Shall Be Released (Take 1)  /  I Shall Be Released” (Take 2 – julkaistu vuonna 1991 The Bootleg Series Vol. 1-3 -albumilla) / This Wheel’s on Fire (Take 2 – julkaistu vuoden 1975 Basement Tapesillä) / Too Much of Nothing (Take 1  – julkaistu vuoden 1975 Basement Tapesillä) /  Too Much of Nothing (Take 2)

Kolmannella CD:llä on 4 traditionaalista kappaletta, 1 Dylanin yhteissävellys Dankon kanssa,  11 Dylanin omaa sävellystä, 7 saman kappaleen vaihtoehtoista esitystä (alternate take) sekä 8 jo aikaisemmin virallisesti julkaistua äänitettä.

Vaikka You Ain’t Goin’ Nowhere julkaistiin jo vuoden 1975 Basement Tapes -levyllä, on ilo kuulla tällä levyllä molempien ottojen alkuperäisversiot. Hieno sävellys ja upeat tulkinnat!   Vuonna 1967 Dylanin muusa eli edelleen vahvana hänessä eli kyseessä ei missään tapauksessa ollut välivuosi, kuten joissain pintahistoriikeissa on annettu ymmärtää. Tällä kolmannella CD:llä kuullaan ensimmäisen Basement Tapes -levyn (1975) useista kappaleista vaihtoehtoisia versioita.

Väistämättä suurin kiinnostukseni tällä CD:llä kiinnittyy kuitenkin neljään traditionaaliseen kappaleeseen sekä niihin Dylanin sävellyksiin, joita ei vielä ole virallisesti julkaistu.

Jännityksellä kuuntelin puhdistetun version Dylanin Young But Daily Growin’ -kappaleesta.  Kuulin kappaleen ensimmäistä kertaa joskus 1990-luvun alkupuolella 4LP:n Basement Tapes -kokoelmalta (1986)  Blind Boy Grunt & The Hawks: The Basement Tapes (newly discovered).  Se oli rakkautta ensi kuuntelulla! BBG:llä BT -äänitteet kuultiin stereona ja vinyylille tyypillisesti nauhakohinaa oli joissain kappaleissa aika reippaasti. Kuultuani vuoden 2014 puhdistetun version olin ensimmäisen kuuntelukerran jälkeen melko pettynyt.  Oli pakko kuunnella vinyyliversio uudestaan ja tutkia mistä pettymys johtui. Suurimpana syynä oli säestävä kitara, joka oli virallisella versiolla nostettu taustalta Dylanin laulun päälle. Vinyylillä Dylanin laulu oli pääosassa ja kitara hieman suttuisena taustalla. Tarina ja tunnelma pääsivät tuolloin paremmin oikeuksiinsa.  No, kuulokuvia voi muuttaa ja nyt, viiden kuuntelukerran jälkeen, alan jo tottua uuteen, puhdistettuun monoversioon kappaleesta. Laulun alkuperäinen taika kuitenkin uudessa versiossa vähän katosi.

Toinen traditionaalinen kappale jota olen jo pitkään rakastanut on tietenkin Dylanin tulkinta laulusta Hills Of Mexico, joka aikaisemmin on tunnettu nimillä Buffalo Skinners sekä Trail Of The Buffalo.  Dylan esitti kappaletta eri puolilla maailmaa The Never Ending Tourin alkuvuosina 1988-92, yhteensä 43 kertaa. Niinpä kappale päätyi aikanaan myös lukuisille bootlegeille. Nyttemmin laulu on vaipunut unholaan eli Dylan ei ole sitä enää esittänyt ja siksi on hienoa, että alkuperäinen The Basement Tapes -versio vihdoinkin julkaistaan.  Tosin nauhalla kuultavista kommenteista päätellen Dylan ei ollut tyytyväinen tbonnieulkintaansa vuonna 1967, koska lopussa hän toteaa Garthille ettei kannata tuhlata enempää nauhaa tähän versioon. Nauhoitus kestää vain vähän yli 3 minuuttia ja siitäkin ajasta 20 sekunttia kuluu ensimmäiseen, epäonnistuneeseen aloitukseen, jonka Dylan yllättäen keskeyttää ja aloittaa laulun alusta.  Toinen yritys onkin sitten jo huomattavasti parempi ja Dylanin tavoittaa hetkellisesti hienosti laulun magian!  Todella harmillista, ettei Dylan ole koskaan tehnyt studioversiota tästä kappaleesta.

Bonnie Ship the Diamondin alussa Dylanin laulu on epävireistä, mutta esityksen edetessä paranee melkoisesti ja loppua kohden tämäkin tulkinta nousee lentoon. Dylanin omista sävellyksistä aikaisemmin virallisesti julkaisemattomat Down on Me, One for the Road sekä I’m Alright ovat sellaisia, joista alkaa joka kuuntelukerralla pitää entistä enemmän.

Harri Huhtanen 2014

 

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s