Neil Young: On The Beach 1974

on-the-beach1686_4e4ed382a4649

Päivitys 11.3.2021. Neil Youngin ARCHIVES VOL II -boksin (2020) myötä tämä hieno levy on tullut taas ajankohtaiseksi. Vaikka valtaosa boksilla julkaistuista kappaleista on joko vaihtoehtoisia versioita aikaisemmin julkaistuista kappaleita tai kokonaan julkaisemattomia kappaleita, niin jostain syystä Neil on päättänyt ottaa mukaan tälle boksille monta jo julkaistua On The Beach -albumin kappaletta. Miten tämä tulisi tulkita?  Itse ajattelen että Neil on tällä vedolla halunnut uudestaan nostaa esille On The Beachia joka kieltämättä on monella tapaa hieno levy. 

ON  THE BEACH (1974) on minimalistista, meditatiivista ja intiimiä musiikkia. Pahimmillaan ja parhaimmillaan kappaleet kuulostavat siltä kuin ne olisi äänitetty kotona, takan ääressä. Tällä en viittaa äänentoistoon, joka on sinänsä moitteetonta, vaan tunnelmaan, joka on useimmissa levyn kappaleista harras ja intiimi. Youngin teemat tällä levyllä edustavat sopivasti raskasta sarjaa: maineen kirous ja ihanuus, kuolema, ajan armottomuus. Tällä levyllä ei ole ainuttakaan Like A Hurrican kaltaista timanttia. Lisäksi tälle alle 40 minuutin ja kahdeksan kappaleen levylle on päässyt mukaan yksi kappale, josta en millään opi pitämään. Vampire Blues särkee jotenkin tämän levyn tunnelman, enkä oikein ymmärrä miksi Young on ottanut sen mukaan. Revolution Blues on sen sijaan Neil Young -rokkia parhaimmillaan, siinä on se HOOK.  Ambulance Blues ja On The Beach ovat myös hienoja kappaleita.

neilyoung_onthebeach-1st-111582bLevyn soittajakaarti on varsin vaikuttava. Bassossa vuorottelevat Billy Talbot, Tim Drummond, edesmennyt Rick Danko ja Ben Keith. Rumpuja soittavat Ralp Molina, edesmennyt Levon Helm  ja Ben Keith. Kitaraa soittavat Neilin kanssa Ben Keith, David Crosby, George Whitsell ja Rusty Kershaw. Perussoittimien lisäksi levyllä kuullaan mm. Wurlitzerpianoa (Neil Young, Ben Keith), huuliharppua (Neil ja Joe Yenkee), banjoa (Neil), dobroa (Ben), urkuja (Ben), viulua (Rusty Kershaw), tamburiinia (Joe Yankee). Tuotannosta vastaa Neilin kanssa David Briggs, Mark Harman ja Al Schmitt. Analogi-äänitteen muuttamisen digitaaliseksi on tehnyt John Nowland, masteroinnista vastaa Tim Mulligan. Alkuperäiset äänityssessiot on järjestetty Sunset Soundilla Los Angelesissa ja Broken Arrow studioilla San Franciscossa.

Alkuperäinen analoginen äänite on muutettu neil-young-on-the-beach-lp-nm-original-1a-pressing-1974-no-bar-code-guitar-rock-311422729842-6pieteetillä digitaaliseksi. Soittimien separaatio on erinomainen, digitaalista diskanttikireyttä tai nykyisin suosittua ylikompressointia ei juurikaan esiinny. Kitarat, basso ja rummut soivat ilmavasti ja luonnollisen oloisesti. Tilantuntu ja musiikin läsnäolo ovat CD:llä hyvät. Teemoista kirjoitin jo aikaisemmin. Laulujen sanoitukset muodostavat selkeän teemallisen kokonaisuuden. Heikkoja lenkkejä tällä levyllä ei juurikaan ole.

Vuoden 2016 lisäys: LP-muodossa On The Beach ei menestynyt kovin hyvin ja siksi sen painatus ja myynti lopetettiin 1980-luvun alkupuolella. Jostain syystä siitä ei julkaistu yhtään CD-versiota 1980- tai 1990- luvuilla, vaikka suurin osa 1960- ja 1970-lukujen suosituista artisteista julkaisi jo 1980-luvulla suurimman osan vanhasta katalogistaan uudelleen CD-versioina. Vuonna 2000 yli 5000 Neil Young fania julkaisi vettomuksen siitä että myös On The Beach julkaistaisiin lopultakin CD:nä ja vetoomus tehosi, sillä lopulta, lähes 30 vuotta alkuperäisen levyn ilmestymisen jälkeen, On The Beach ilmestyi myös CD:nä.

Erittäin hyvä levy  * * * * ½ 

Harri Huhtanen 2005, 2012, 2016 ja 2021

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s