THE BASEMENT TAPES (1967) REVISITED – Take 7

2014-11-03-13-34-26Levyn sisältö:
2 Dollars and 99 Cents /  Jelly Bean /  Any Time /  Down by the Station /  Hallelujah, I’ve Just Been Moved (trad) /  That’s the Breaks / Pretty Mary /  Will the Circle Be Unbroken? (Carter) /  King of France /  She’s On My Mind Again /  Goin’ Down the Road Feeling Bad  (trad)  /  On a Rainy Afternoon /  I Can’t Come in with a Broken Heart /  Next Time on the Highway  /  Northern Claim   /  Love Is Only Mine /  Silhouettes  (Bob Crewe, Frank Slay Jr.) / Bring it on Home /  Come All Ye Fair and Tender Ladies  (trad)  / The Spanish Song (Take 1) /  The Spanish Song (Take 2) / 900 Miles from My Home/ Confidential (trad /Dorina Morgan )

CD6: 22 kappaletta (61:03)     

Englantilaisen Derek Barkerin tuoreen artikkelin (ISIS 177) mukaan boksin kuudennen CD:n 22 kappaleesta suurin osa eli 18 olisi äänitetty Dylanin Red Roomissa. 14 kappaleista on sellaisia, joita bootleggaritkaan eivät ole aikaisemmin saaneet käsiinsä. Kaikki levyn kappaleet ovat aikaisemmin julkaisemattomia. Cover -kappaleita on 3 ja traditionaalisia 2. Loput kappaleet on merkitty Dylanin nimiin.

jan_haust_and_garth_hudsonBoksin kuudetta CD:tä voi suositella vain kaikkein vannoutuneimmille hardcore Dylan-faneille, sillä vasta nyt, ensimmäistä kertaa Dylanin jo 1990-luvulla alkaneen Bootleg Series -sarjan pitkässä historiassa kuulemme levyn jota todella voi kutsua bootlegiksi. Näitä kuudennen CD:n äänitteitä kuvaa erittäin hyvin termi Basement Tapes.   Jan Haustin ja Hudsonin ahkeroinnista huolimatta suurin osa kuudennen CD:n äänitteistä kuulostaa todella hirveiltä. Laskin että ainakin 16:lla kappaleella nauhoituksessa on selvästi häiritsevää säröytymistä. Yliohjautumista ja hervotonta naurua esiintyy 3 kappaleella.

Näitä äänitteitä kuunnellessa alkaa uskoa, että tällä kertaa (melkein) kaikki Basement Tapes -äänitteet on todella julkaistu. Bakerin tuoreen artikkelin mukaan näin ei kuitenkaan ole, vaan peräti 19 ottoa olisi edelleen julkaisematta. Mikäli niiden tekninen taso on vielä huonompi kuin näissä kuudennen CD:n äänitteissä on nuo loput syytäkin jättää julkaisematta.

Kuudennen CD:n äänitteiden harvinaisen huono tekninen laatu aiheuttaa sen että näistä esityksistä on vaikea nauttia yhtä paljon kuin boksin muiden CD:eiden äänitteistä. Muutamia helmiä tältäkin levyltä löytyy kun tarpeeksi tarkkaan kuuntelee. On A Rainy Afternoon on hieno esitys, vaikka nauhoitus yliohjautuu. Pidin myös traditionaalisesta Goin’ Down The Road Feeling Bad -kappaleesta, vaikka se säröytyy.  Samoin on syytä mainita Dylanin tulkinnat kappaleista I Can’t Come In With A Broken Heart, Love Is Only Mine sekä Silhouettes vaikka myös näissä äänitteissä on säröytymistä ja yliohjautumista.

Kokonaisuutena kuudes CD on erittäin mielenkiintoinen, koska se sisältää niin paljon sellaista materiaalia joka edes vannoutuneemmat Dylan -harrastajat eivät ole ennen boksin julkaisua kuulleet. Kyseessä on kuitenkin myös levy jota kenenkään Dylan harrastustaan vasta aloittelevan ei ole syytä kuunnella. Järkytys voisi olla liian suuri ja orastava Dylan -harrastus voisi loppua siihen paikkaan!

Harri Huhtanen 2014

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s