Tämä levy oli ilmestyessään sensaatio, jopa juorulehdet kirjoittivat siitä. Levy oli Dylan-fanien tulikoe. Monet fanit pettyivät syvästi ja hylkäsivät Dylanin. Laaja-alaisemmin ajattelevat sen sijaan päättelivät että taiteilija voi ja oikeastaan hän kuuluukin muuttua. Musiikillisesti Slow Train on mestariteos. Tuottaja Jerry Wexler vastaa levyn soundeista. Levyn musiikillisen laadun takuumiehenä on myös Dire Straitsin johtaja, kitaristi Mark Knopfler, jolta kuullaan muutamia todella upeita sooloja. Tämä on Dylanin ensimmäinen funk/gospel -levy ja hyvä sellainen! Tosin vuosien saatossa minulle on käynyt niin, että Slow Train -arvostukseni on hieman hiipunut ja Saved (1980) -innostukseni lisääntynyt. Slow Trainilla on muutamia kappaleita, jotka kuulostavat turhan keskinkertaisilta.

Gonna Change My Way Of Thinking on tuhdeista soundeista huolimatta alkanut kuulostaa vähän tylsältä, samoin Do Right To Me Baby. I Believe In You on hieno kappale, mutta Dylanin esitys ei mene ihan nappiin. Myöhemmät live-versiot eivät ole tuoneet parannusta asiaan, laulu on liian ”vaikea” Dylanin laulettavaksi, vaikka hän onkin säveltäjä. Dylan laulaa yleensä yhden oktaavin puitteissa ja tämä kappale vaatisi enemmän. Vaikuttavilta minusta kuulostavat edelleen kauniit Precious Angel ja levyn päätöskappale When He Returns. SACD-levyllä äänentoisto vaihtelee loistavasta erinomaiseen. Positiivisimmin minut yllättivät When You Gonna Wake Up sekä erityisesti reggae-kappale Man Gave Names To All The Animals. Molemmissa basso-osuus tulee nyt täysin uudella tavalla esille. Basso on saatu melko eteen ja siinä on uudenlaista voimaa ja tarkkuutta. Slow Train on komea funk-kappale! Myös avauskappale, Gotta Serve Somebody on tuhtia tavaraa!

KLASSIKKO !    ♦ ♦ ♦ ♦ ♦

Harri Huhtanen  2007