Perjantain 24.2.17 aamupäivä alkoi tutustumisella Helsingin Kampin 5.kerroksen uuteen ravintolakeskukseen. Sinne oli rakennettu kymmenkunta toinen toistaan tyylikkäämpää ravintolaa.  Beijing8 -ravintola tarjosi mm. herkullisen näköisiä dumplingseja. Valitettavasti vain ulkonäkö petti eli eivät ne sitten olleetkaan kovin hyviä.

Ateneumissa oli kahdessa kerroksessa näyttely Suomen Taiteen Tarina. Näyttelyssä esiteltiin hienolla tavalla merkittävimmät Suomen kultakauden taiteilijat: Simberg, Edelfelt, Schjerfbeck, Gallen-Kallela ja monet muut.  Näyttelystä jäi hieno fiilis, se oli todella 15 euron väärtti. Onneksi näyttely on esillä vuoden 2020 loppuun saakka eli hyvin ehtii siihen tutustua vielä uudestaankin jollain toisella Helsingin matkalla.

Illallista varten matkasimme ratikalla Vallilaan. Alun perin tarkoitus oli tutustua Mäkelänkadulla sijaitsevaan japanilaiseen ravintolaan, mutta sitten vastaan tulikin todella eksoottinen löytö: venezualainen ravintola, Coco Grill. Uskoakseni se on Suomen ainoa venezualainen ravintola. Ylipäätään en ole koskaan ollut venezualaisessa ravintolassa!  Ravintolasali oli pienehkö, asiakaspaikkoja oli ehkä noin 30, sisutus oli hillittyä eikä kattoon ripustettuja tekopapukaijoja lukuunottamatta viittannut Etelä-Amerikkaan. Mutta se ruoka!  Karitsan sisäfile oli herkullisen mureaa ja hienosti maustettua. Salaatti oli tuoretta ja kastike taivaallisen hyvää. Pitkän tauon jälkeen myös maniokit maistuivat upeilta. En ollut niitä saanut sen jälkeen kun Turussa pitkään toiminut brasilialainen ravintola lopetti toimintansa joitain vuosia sitten. Myös talon punaviini oli laadukasta. Ja lasku sitten?  Coco Grill ei ole kallis, sillä jo 30 eurolla saa pääaterian ja lasin hyvää viiniä. Illan kruunasi käynti kadun toisella puolella sijaitsevassa Sturen Jazz Barissa. Samassa talossa on sijainnut ravintola jo 1920-luvulla ja jotenkin paikan pitkä historia oli aistittavissa sisällä viihtyisässä salissa.

Harri Huhtanen 2017