Bob Dylan: Together Through Life 2009 – alkutunnustelua

dylan51-vRU+Ff6LPoikkesin eilen Anttilaan ja ostin Dylanin uuden levyn. Poimin sen Anttilan TOP 10-levyhyllystä.  Vanha herra oli päässyt jo ensimmäisellä myyntiviikolla sijaluvulle 4. Ykkösenä oli Idols-suosikkini Anna Puu, jonka levyn myös heitin  – hetken mielenjohteesta – koriini. TOP 10 -listaus sen todisti: Anna Puu on parempi artisiti kuin kohta 68 vuotta täyttävä Bob Dylan!  Olin yllättynyt Bobin kovasta sijoituksesta, mutta oikeastaan vielä yllättyneempi olin Annan sijoituksesta.  Toisaalta se on vähän samanlainen asia kuin kysymys siitä kuka voitti Euroviisut vuonna 1983? Sadan vuoden päästä Dylan on edelleen kova nimi, jonka suuri yleisö tuntee, mutta siinä vaiheessa Anna Puun tuntevat vain vannoutuneimmat kulttuurihistorian tutkijat.

Olen ehtinyt kuunnella Together Through Lifen (TTL) vain kolmasti ja siksi on ehkä liian aikaista kirjoittaa varsinaista arvostelua.  Tässä vaiheessa voisin kuitenkin hahmotella sitä, miten luokittelen tämän uuden levyn.  Minua on aina häirinnyt se ,että jotkut tahtovat luokitella mestarillisen Modern Timesin (2006) jonkinlaiseksi Love & Theftin (2001) jatkumoksi mitä se ei millään tavalla ole.  Modern Times oli monessa mielessä minulle suuri yllätys. Se lähti puhtaalta pöydältä. Levyllä oli mukana sellaisia esityksiä, joiden tyyliä ja tunnelmaa ei voi verrata mihinkään Dylanin aikaisempaan levyyn. Nettie Moore, Workingman’s Blues #2 ja erityisesti Ain’t Talkin’ ovat täysin ainutlaatuisia. TTL:llä on uutena elementtinä on David Hildagon harmonikka, mutta muuten laulut kulkevat osittain samoja latuja kuin Modern Timesilla. Esimerkiksi Forgetful Heart muistuttaa sävelkuvioiltaan kovasta Ain’t Talkin´ia.

Dylan teki 1960- ja 1970- luvuilla useita merkittäviä levyjä. 1980-luvulla Dylan julkaisi kovin vaihtelevantasoisia levyjä, joiden myynti takkuili. Niinpä 1990-luvulla Dylan päätti keskittyä keikkailuun. Nyt 2000-luvun ensimmäinen vuosikymmenen on päättymässä ja näyttää siltä, että suuri yleisö on uudestaan löytänyt Bobin, vaikka mies on julkaisut tällä vuosikymmenellä vain kolme uusia sävellyksiä sisältävää studioalbumia.  Niistä parhaaksi näyttäisi jäävän yllättävästi  klassikon aseman saavuttanut  Modern Times. Uusi TTL albumi saattaa ihan hyvin kilpailla L&T:n kanssa, mutta jo kolmen kuuntelun perusteella sanoisin, ettei TTL pääse MT:n tasolle.

jatkuu (joskus)…

Harri Huhtanen 2009          

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s