Genesis & Steve Hackett, osa 1

Genesiksen legendaarinen 1970-luvun kokoonpano yhteiskuvassa (vasemmalta oikealle):    Phil Collins, Steve Hackett, Mike Rutherford, Peter Gabriel ja äärimmäisenä oikealla Tony Banks

genesisindexAlkuaikojen Genesis (1967-1975) oli äärettömän kunnianhimoinen, idealistinen ja eskapistinen bändi, joka asetti taiteelliset arvot kaiken yläpuolelle.  Olisi lapsellista väittää etteivät he halunneet myös rahaa ja mainetta, mutta uskallan väittää että ne eivät olleet primaarimotiiveja heidän tekemisissään, vaan taiteellinen kunianhimo oli noihin aikoihin heillä määräävässä asemassa, jopa siinä määrin, että Peter Gabrielin lähdettyä bändistä  vuonna 1975 halusi bändin uusi leaderi, rumpali  Phil Collins luotsata bändiä maanläheisempään suuntaan. 1970-luvun loppu ja 1980-luvun alku mentiin vielä proge-hengessä, mutta sitten vuoden 1986 suurmenestys, siis kaupallisesti,  Invisible Touch olikin jo aivan eri hengessä tehty levy kuin alkuaikojen eskapistiset taidepläjäykset. Se oli kantaaottavampi, etten sanoisi jopa poliittinen, lähes häiritsevässä määrin. Tämän jälkeen Phil Collins teki enää yhden levyn Genesiksen kanssa, vuonna 1991 julkaistun We Can’t Dance, jossa irvailtiin amerikkalaisuuden nurjille puolille, kuten yksinkertaisia ihmisiä huiputtaville TV-saarnaajille sekä myös Michael Jacksonille, jonka tanssityylistä tehtiin levyn kuuluisin video, jossa Genesis -miehet varsin vakuuttavasti demonstroivat etteivät he tosiaankaan osaa tanssia. Sinänsä hauskaa ja viihdyttävää, mutta kun sitä vertaa vaikkapa vuoden 1970 Tresspassiin, niin joutuu toteamaan että aika kauas bändi oli etääntynyt alkuperäisistä juuristaan.

Genesiksen toistaiseksi viimeiseksi jäänyt levytyskokoonpano vuodelta 1997 (miehet vasemmalta oikealle): Tony Banks, Ray Wilson (bändin uusi laulaja) sekä  Mike Rutherford.

Genesis_1997

Viimeinen niitti Genesiksen arkkuun oli Phil Collinsin lähtö bändistä vuonna 1996. Jäljelle jääneet Genesis -miehet Tony Banks ja Mike Rutherford tekivät sen jälkeen tuntemattoman laulusolistin kanssa vielä yhden albumin nimeltään Calling All Stations (1997), joka pärjäsi vielä Englannin levymyyntilistalla nousten jopa kakkoseksi, mutta USA:ssa, joka oli bändille huomattavasti tärkeämpi markkina-alue, levy floppasi parhaan sijoituksen ollessa no.54.  Koska myös kiertueen lipunmyynti takkuili, päättivät Banks ja Rutherford panna Genesis -”pillit” pussiin pitkäksi aikaa…

(jatkuu…)

Harri Huhtanen 2017

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s