Torstai 11.1.2018
Ilta huipentui Michael Monroen privaattikeikkaan Fabianinkadun pörssitalolla. Olihan siellä monia muitakin esiintyjiä: mm. Diandra ja Kimmo Blom, mutta kyllä Michael otti heiltä shown nimiinsä 10-0! Kenellekään ei jäänyt epässelväksi kuka oli illan kirkkain tähti.   Michaelin laulu oli raakaa, lähes vihaista. Äänessä oli uskomaton voima. Hän hyppi ja pomppi ympäri lavaa ja kiipesi kaiutinkaapin päälle ja teki spagaatin, siis 55 vuotias mies, en usko että kovin moni tuon ikäinen siihen pystyy, siis nivelet ja ligamentit eivät enää siinä iässä sitä yleensä salli. Hurjinta oli kuitenkin se kun hän pyöritti metallista mikkitelinettä päänsä päällä kovaa kierrosvauhtia. Se taitaa olla ainoa hetki elämässäni kun olen ihan oikeasti pelännyt keikalla! Jos hänen otteensa olisi livennyt ja tanko olisi singahtanut 200 hengen katsomoon, olisi siitä kyllä tullut aika rumaa jälkeä! No hengissä kuitenkin selvittiin, minä ja Michael ja täytyy sanoa että tuo lyhyt 30 minuutin keikka teki minuun vaikutuksen, vieläkin ne torstai-illan kuvat pyörivät päässä. Hän tuli lavalle kuin tornado ja poistui samoin. Ei mitään seesteisiä hetkiä ja jutustelua yleisön kanssa kuten edeltävät artistit olivat tehneet, vaan täyttä paahtoa 110 lasissa alusta loppuun. Häkellyttävää ja unohtumatonta samalla kertaa!

Perjantai 12.1.2018
Messukeskuksessa on valtavat tilat. Luentojen jälkeen paluu Scandic Simonkentän hotellille. Illallinen Sunny Bay – ravintolassa, joka tarjoaa perinteisiä pohjois-Kiinalaisia sekä suosittuja tulisia Sichuanilaisia ruokia. Sunny Bay, sijaitsee Alvar Aallon tiellä, noin 200 metrin kävelymatkan päässä Helsingin rautatieasemalta, Töölöönlahden itäpuolella vastapäätä Finlandia -taloa. Vielä muutamia vuosia sitten koko alue oli joutomaana, mutta lyhyessä ajassa 2010-luvulla sinne on rakennettu suuri joukko toinen toistaan ”uljaampia” (lue: tylsempiä) toimistorakennuksia, joiden jokaisen  alakerrassa sijaitsee yleensä aina lounas -iltaravintola tai pubi. Sunny Bayn ruoka poikkeaa tavallisista kiinalaisista ravintoloista ja on huomattavasti lähempänä sitä ruokaa mitä kiinalaiset syövät omissa ravintoloissaan Kiinassa. Herkkulisia annoksia oli listalla monia, mutta erityisesti suositellen keitettyä pinaattielämänlankaa. Seurueemme kokeili viittä eri annosta ja olivat hyviä kaikki ja lisäksi viini oli hyvää ja mikä parasta neljän hengen illallinen viineineen ja  jälkiruokineen maksoi vain 140 euroa eli tässä paikassa hinta-laatusuhde on todellakin kohdallaan (vrt. Copas Y Tapas -arvosteluni).

Lauantai 13.1.2018
Olen kerran elämässäni käynyt Ullanlinnassa sijaitsevassa Cygnaeuksen galleriassa ja pidin kovasti kokoelmista. Nyt oli tarkoitus vierailla siellä toista kertaa, mutta olin lukenut huonosti nettisivulla pienellä kirjoitetun tekstin siitä että museo onkin auki vain kesäaikana (1.5.-30.9.) eli tuli hukkareissu tällä kertaa. Seuraavaksi matkan varteen osui Tehtaankadulla, Punavuoressa sijaitseva Mikael Agricolan erikoisen näköinen, 1930-luvulla funktionalistiseen tyyliin rakennettu ”neulatorni” –kirkko. Sekin oli kiinni! Matka jatkui Viiskulmaan, jossa kuuluisaa Digeliusta vastapäätä sijaitseva A.H. Records on vesivahingon korjausten jälkeen taas avattu asiakkaille. Siitä käynnistä tarkemmin myöhemmin artikkelisarjassani Vinyl record shops in Finland. Juna Turkuun lähtisi vasta 17:37 eli sitä ennen ehti käydä Iso Roobertinkadulla, Jussi69:n rokkibaari Riffissä tutustumassa kansan syvien rivien tuntoihin. Sieltä matka jatkui Presto -nimiseen italialaiseen ravintolaan, josta on hienot näkymät Esplanadille ja vastapäisen Kämp -hotellin arvokkaaseen rakennukseen. Sitten vielä ylihintaiset kahvit ja leivokset Kluuvinkadulla sijaitsevassa historiallisessa Fazerin kahvilassa (Fazer itse perusti tälle paikalle konditorian vuonna 1891).  Ja niin oli taas yksi Helsingin reissu saatettu päätökseen. Antoisaa oli, jälleen kerran!

Harri Huhtanen 2018