Bob Dylan: The 1966 Live Recordings – Take 5

dylan1966livediscs

36 CD:n kuuntelu on melkoinen urakka. Niiden arvostelu ja arvioiminen on vielä isompi urakka. Siksi tässä on nyt ollut yli vuoden viive ennen kuin olen päässyt näistä 1966 live-äänitteistä tarkemmin kirjoittamaan. Koska 1966 -kokoelman nauhoitusten taso vaihtelee melkoisesti päätiin pisteyttää kaikki nauhoitukset. Alla asteikko, jonka mukaan nauhoitukset arvioin:

0/5 = Kuuntelukelvoton äänite. Laulujen sanoista ei saa selvää, instrumenttien toistossa paljon säröä, yliohjautumista tms. Äänityksen voimakkuudessa epämiellyttävää tasonvaihtelua. Kuuntelukokemus kokonaisuutena erittäin huono.

1/5 = Heikkotasoinen äänite. Laulujen sanoista saa selvää, mutta ääni on etäinen ja kaikuefekti synnyttää tynnyrimäisen kuuntelukokemuksen. Instrumenttien toistossa paljon säröä, yliohjautumista tms.   Kuuntelukokemus kokonaisuutena huono.

2/5 = Heikkotasoista vähän parempi äänite. Laulujen sanoista saa selvää ja ajoittain kuuntelukokemus voi olla lähes tyydyttäväkin.   Instrumenttien toistossa on kuitenkin häiritsevää säröä, yliohjautumista tms. Äänityksessä on myös nauhakohinaa ja tasonvaihteluita. Kuuntelukokemus kokonaisuutena melko huono.

3/5 = Tyydyttävä äänite. Laulujen sanoista saa hyvin selvää ja Instrumenttien toistossa on vain vähän säröä, yliohjautumista tms. Äänityksessä ei ole merkittävässä määrin nauhakohinaa tai tasonvaihteluita. Kuuntelukokemus kokonaisuutena tyydyttävä.

4/5 = HYVÄ äänite. Kyseessä stereo-äänite tai laadukas mono-äänite. Laulu ja instrumentit toistuvat jokseenkin puhtaasti.  Kuuntelukokemus kokonaisuutena miellyttävä.

5/5 = ERINOMAINEN äänite. Yleensä kyseessä on suoraan äänipöydästä (soundboard) tai ammattimaisella mobiiliyksiköllä tehty äänite. Laulu tulee lähelle ja äänitteen luoma läsnäolovaikutelma (preesens) on erinomainen. Instrumentit toistuvat puhtaina ja niiden välinen separaatio on hyvä.  Ennen vuotta 1974 tämän tason live -äänitteitä kykenivät tekemään vain ammattiäänittäjät. Myöhempinä vuosikymmeninä laitteet ovat pienentyneet ja nykyään myös amatööriäänittäjät pystyvät kannettavilla digitaalilaitteillaan luomaan näitä korkeimman arvosanan äänitteitä. Vuonna 1966  5/5 -tason saavuttaminen edellytti kuitenkin joko äänitteen tekemistä suoraan äänipöydästä tai vaihtoehtoisesti huippukalliin analoginauhurin ja ammattitason mikrofonin käyttöä.

Harri Huhtanen 2018

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s