Trier, Altstadt Festival 2018

Luxairin koneen yli kolmen tunnin myöhästymisen vuoksi saavuin Trieriin keskiviikkona niin myöhään, että kaupunkiin tutustuminen siirtyi torstaille. Torstaina huomasin, että Päätorille (Main Square) johtavat kadut eivät olleet suoria, kuten roomalaisaikana, vaan ne johtivat viuhkamaisesti Katedraalille, muutos joka toteutettiin keskiajalla, sen jälkeen kun germaanit olivat hävittäneet roomalaiskaupungin. Ydinkeskustaan kävellessäni huomasin toisen yllätyksen: kaupungissa selvästi valmisteltiin jotain suurta juhlaa, sillä pitkin matkaa pystytettiin parhaillaan useita esiintymislavoja ja lisäksi vanhaan keskustaan ajoi lukuisia autoja, joiden perävaunuista avattiin Pop Up -ravintoloita ja baareja. Tällaisia perävaunuja en ole vielä Suomessa nähnyt eli ne aukeavat kuin kukan terälehdet ja pienestä perävaunusta saadaan näin aidon näköinen anniskeluravintola!  Valkoiset Bitburger- vaunut näyttivät olevan enemmistönä pysäköidyissä vaunuissa. Vähitellen sain tietää, että kaupungissa valmistauduttiin perjantaina alkavaan  Altstadt -festivaaliin, jota oli vietetty kesäisin Trierissä jo kymmeniä vuosia.

Festivaali alkoi perjantai -iltapäivällä ja jo alkuillasta ydinkeskustan keskiaikaisilla kaduilla oli täysi hullunmylly menossa. Ihmisiä oli tuhansittain ja kaduilla  oli perjantai-iltana jopa vaikea liikkua ihmistungoksen vuoksi. Myyntikojuissa oli tarjolla perisaksalaiseen tapaan bratwursteja, valkoviiniä, paikallista olutta ja erikoisuutena valtavan isoista kymmenien litrojen kulhoista myytäviä hedelmäjuomia, joita oli terästettu vodkalla ja muilla terävillä juomilla. Musiikkia oli tarjolla peräti kahdeksalla eri lavalla. Tosin esiintyjät olivat kaikki minulle tuntemattomia suuruuksia.

Pääkonsertit pidettiin lauantaina Porta Nigran eteen rakennetulla esiintymislavalla, mutta valitettavasti nämäkin esiintyjät jäivät minulle tuntemattomaksi. Nettisivustoilla ei myöskään ollut lueteltu esiintyjiä mitä pidin suurena mokana. Lauantaina Porta Nigralla esiintyi kuitenkin artisteja, jotka todistivat että saksalainen rock ei ole menetetty tapaus, vaan voimme odottaa että lähivuosina myös joku saksalainen breikkaa maailmalla.

Sunnuntaina kaduilla alkoi jo olla väljempää eli ilmeisesti maanantain työpäivä hillitsi juhlijoita tässä vaiheessa. Kokonaisuutena festivaali sujui mielestäni perjantain kaootisen alun jälkeen mainiosti ja vaikka perjantaina kaduilla oli aivan liikaa ihmisiä, ei syntynyt mitään tappeluita eikä kukaan tallaantunut kuoliaaksi, kuten valitettavasti joillain ylibuukatuilla festivaaleilla on tapahtunut.

Harri Huhtanen 2018