Lauantai 25.5.2019 – Jääkiekkohuumaa Tartossa!

Eesti Rahva Muuseumin kierroksen jälkeen bussimme ajoi Dorpat– hotellin eteen. Ryhmä oli lähes yksimielinen siitä että hyvin lyhyen lepotauon jälkeen suuntaamme suoraan Pahad Poisid -pubiin, joka sijaitsi aivan Raatihuoneen torin vieressä osoitteessa Kuuni 2. Kyseessä on irlantilainen pubi, jonka nimi on suomeksi ”pahat pojat”. Nimestään huolimatta paikka on siisti eikä siellä tapella, vaan lähinnä siellä keskitytään oluenjuontiin ja rasvaisten baariruokien syöntiin sekä erityisesti urheilun seuraamiseen, sillä koko paikka on täynnä isoja TV:eitä. Itse en harrasta penkkiurheilua, mutta ryhmämme on siitä kovin innostunut ja tietenkin Suomen menestys (mikä nykyään on harvinaista jääkiekkoa lukuunottamatta) nostaa aina kansallistunteet pintaan. Keväällä 2019 Suomi oli lähettänyt täysin noviisin joukkueen jääkiekon MM-kisoihin, mutta yllättäen se alkoikin menestyä ja lauantaina pelattaisiin Suomi-Venäjä välieräottelu, jonka voittaja pääsisi taistelemaan maailmanmestaruudesta. Täytyy sanoa että tämä ottelu oli poikkeuksellisen jännittävä, jopa niin jännittävä että meikäläinenkin innostui kannustushuutoihin. Baarissa oli ottelun aikana ehkä 20 henkilöä, joista meidän ryhmämme oli kovaäänisin ja muodosti puolet yleisöstä. Toinen puoli oli lähinnä nuoria virolaisia, jotka tuntuivat oudoksuvan sitä että suomalaiset vanhat herrat eläytyivät niin voimakkaasti otteluun. Tosin ottelun edetessä muutama virolaisnuori siirtyi suomalaisten leiriin ja heimoveljeys alkoi ikäerosta huolimatta kukoistaa, vaikkei Virossa yleisesti ottaen enää välitetä suomalaisista enää niin paljon kuin esim. 1960-luvulla, jolloin ainoat ulkomaalaiset jotka enää pääsivät maahan olivat enimmäkseen suomalaisia.  Jännittäväksi ottelun teki se, että vaikka Venäjän painosti koko ajan, oli ottelu toisen erän päättyessäkin 0-0 tilanteessa! Ja sitten vasta kolmannessa erässä, 10 minuuttia ennen pelin loppua se tapahtui!  Suomi teki maalin! Tämän jälkeen venäläiset ryhtyivät jatkuvaan, raivoisaan hyökkäykseen ja hermojännitys säilyi aivan loppuun saakka. Suomen maalivahti oli kuitenkin ilmiömäinen ja torjui kaikki venäläisten laukaukset! Päätössummerin soidessa ryhmämme laulutaitoiset alkoivat laulaa Finlandiaa, mikä minusta meni jo vähän överiksi, ottaen huomioon että Suomi on ollut itsenäinen jo 102 vuotta ja Virokin 50 vuoden tauon jälkeen uudelleen 28 vuotta!  Mutta jännittävää ja hienoa se silti oli, siis voittaa mahtava Venäjä niin tärkeässä ottelussa. Suomihan voitti sitten myös Kanadaa vastaan käydyn loppuottelun eli kokematon joukkue eteni lopulta kultamitalliin saakka!

Superjännitävän jääkiekko-ottelun jälkeen oli aika siirtyä nauttimaan illallista maailman korkeimpaan pubiin eli Pussirohukelderiin,  joka on entinen ruutivarasto, rakennettu alunperin jo 1700-luvulla. Ryhmämme on ihastunut siihen paikkaan, sillä aina Tarton reisuilla he illastavat siellä.  Pubi on kahdessa kerroksessa ja lattiasta kattoon on tosiaan peräti yli 10 metriä!  Ruoka on rasvaista mutta hyvää ja tarjoilijat ovat pukeutuneet saksalaistyyppisiin kansallisasuihin. Alakerrassa kovaäänisesti soittava tanssiorkesteri tosin alussa vähän häiritsi tunnelmaa, koska tiiliseinät aiheuttivat melkoisia jälkikaikuja myös yläkertaan jossa illastimme.   Siten kun oli juotu tarpeeksi Viru Valgeata, viiniä ja olutta ei tanssimusiikki enää häirinnytkään meitä. Tartosta jäi taas hyvä muisto. Seuraavana päivänä oli vuorossa paluu Tallinnaan ja sitä kautta Suomen Turkuun, mutta paluumatkalla ei tapahtunut mitään merkittävää eli päätän tämän Viron raporttini nyt tähän.

Harri Huhtanen 2020