1960- ja 1970-luvulla kun bändit hajosivat perustivat jäljelle jääneet bändin jäsenet yleensä uuden bändin uudella nimellä. 1980-luvulla tilanne oli kuitenkin olennaisesti muuttunut, sillä osa bändeistä oli kasvanut kaupallisesti niin suuriksi, että ne muistuttivat jo brändi -tuotteita samaan tapaan kuin Coca Cola, Lewis-farkut tai Apple-yhtiö. Niinpä kriisin syntyessä suositun bändin alkuperäisestä nimestä haluttiin pitää kiinni ja tästä alkoivat oikeusriidat siitä kuka kulloinkin oli bändin alkuperäisen nimen haltija. 1960-luvulla jurdiikka ei vielä ollut se ensimmäinen asia mitä nuoret miehet ajattelivat rockbändejä perustaessaan. Niinpä ilmeni että useimpien bändien kohdalla nimioikeuksia ei ollut missään vaiheessa juridisesti määritelty ja tämä on aiheuttanut paljon oikeusriitoja 1980-luvulla lähtien.     

Basisti Roger Waters oli ollut perustamassa Pink Floydia Syd Barrettin kanssa vuonna 1965. Pari vuotta myöhemmin Syd meni huumeista niin sekaisin, ettei hän ollut enää työkykyinen. Vaikka Syd oli ollut alusta saakka Watersin sydänystävä, katsoi Waters parhaaksi erottaa Sydin bändistä ja tilalle uudeksi pääkitaristiksi otettiin vuonna 1968 David Gilmour. Ensimmäisillä vuoden 1968 videoilla on nähtävissä, miten varovainen Gilmour oli alussa. Olihan hän uustulokas bändissä, jossa Waters, Nick Mason ja Rick Wright olivat jo kokeneita tekijämiehiä. Sitten seurasi Pink Floydin paras aika eli vuodet 1968-1973, jolloin bändi oli erittäin innovatiivinen ja demokraattinen ja kaikkien ääni ratkaisi kun levyjä työstettiin. Tilanne alkoi muuttua vuonna 1974 kun The Dark Side Of Moonin (TDSOTM) myynti sinkosi bändin rikkaiden ”taivaaseen”! USA:n Billboardin listaväki joutui jopa muuttamaan listan sääntöjä TDSOTM:n vuoksi, koska 1980-luvulla alkoi vaikuttaa siltä, ettei levy putoa koskaan Billboardin listalta ellei keksitä jotain sääntöä, jonka perusteella tällaisen ikisuosikin voi siirtää ”jäähylle”. TDSOTM:n käsittämätön ja loppumaton suosio ilmeisesti vaikutti haitallisesti Watersiin, koska hän oli ideoinut tämän teemalevyn. Seuraavalla levyllä, I Wish You Were Here (1975) jännitteet Gilmourin ja Watersin välillä lisääntyivät. Tilanne paheni entisestään Animals (1976) ja The Wall (1979) -levyillä, jotka olivat myös Watersin ideoimia teemalevyjä. The Wallin äänitysten aikaan Waters meni jopa niin pitkälle että hän erotti alkuperäisen kosketinsoittaja Wrightin bändistä! Ristiriidat Watersin ja Gilmourin välillä huipentuivat The Final Cut (1983) levyyn, joka oli käytännössä Watersin soololevy, joka julkaistiin Pink Floydin nimellä. Waters ja Gilmour suuntasivat soolourille, mutta saivat hyvin nopeasti huomata, että heidän nimensä EIVÄT olleet brändejä. Yleisöä tuli keikoille paljon vähemmän kuin Pink Floydin keikoille. Watersin ja Gilmourin välille alkoi riita bändin nimestä ja tuotanto-oikeuksista ja valitettavasti se riita jatkuu edelleen, lähes 40 vuotta myöhemmin. Tämä ikiriita myös estää sen etteivät nämä Pink Floydin kaksi keskeistä luovaa ”dynamoa” pysty työskentelemään yhdessä Pink Floydin nimissä. Yleensä näissä jutuissa Waters esitetään ”pahana” hahmona, joka estää bändin comebackin. Viime aikoina tilanne on ilmeisesti kuitenkin kääntynyt toisinpäin eli Waters haluaisi tehdä uudestaan yhteistyötä Gilmourin ja Masonin kanssa, mutta Gilmour ei halua palata vanhaan kokoonpanoon. Gilmourin johtamalta Pink Floydilta ilmestyi vuonna 2014 albumi Endless River ja sen jälkeen Gilmour totesi eräässä haastattelussa että se valitettavasti jää bändin viimeiseksi uudeksi studioalbumiksi. Ympyrä tuntuu siis sulkeutuneen. Waters halusi lopettaa bändin jo vuonna 1983, mutta Gilmour päätti jatkaa bändin luotsaamista ilman Watersia ja onnistui siinä, sillä Pink Floyd on edelleen yksi maailman suosituimmista rockbändeistä. Nyt kun kosketinsoittaja Wright on kuollut ja Gilmour ajattelee, ettei hän voi enää työskennellä yhdessä Watersin kanssa on hän lopettamassa bändiä. Tosin mitään virallista lopetusilmoitusta ei ole vielä tehty ja ainahan Gilmour voi jatkaa julkaisemalla uusia arkistojulkaisuja Pink Floydin tuotannosta vuosilta 1965-2019.

Harri Huhtanen 2021