RICK AND THE RAVENS

8. joulukuuta 1943 laivastoupseeri  George Morrisonin Clara-vaimo synnytti Floridassa pojan, joka sai nimekseen Jim Douglas Morrison. Isän  työn vuoksi perhe joutui jatkuvasti  muuttamaan. Niinpä Jimin suhde  isäänsä jäi etäiseksi. Jim kiinnostui jo  varhain kirjallisuudesta ja sai innoitusta mm. Nietzschen, Balzacín, Molieren, Cocteaun, Kafkan ja Joycen  teoksista. Jim luki ahkerasti myös  amerikkalaisia beat-runoilijoita (Ginsberg, Corso ja Ferlinghetti). Jack Kerouacin teos On The Road teki häneen  syvän vaikutuksen. Myös Nietzschen  analyysi dionysoslaisesta elämäntavasta, jonka ohjaavina voimina olivat  kaaos, impulssit ja alkukantaiset vaistot muodostui ratkaisevaksi Jimin kehitykselle taiteilijana. Jo teini-ikäisenä  Jim kiinnostui seksuaalisuudesta ja  mytologioista. Murrosikäisenä Jim  ryhtyi kirjoittamaan runoja ja koulun  testeissä hänen älykkyysosamääränsä  oli 149. Kouluesseissään hän siteerasi  1600-luvun teoksia, joita edes hänen  englanninkielenopettajansa ei tuntenut! Koululaitos oli Jimistä kuitenkin  niin porvarillinen ja vanhanaikainen, ettei hän viitsinyt opiskella tosissaan  ja sai vain keskinkertaiset arvosanat. 

Syyskuussa 1961 Jim aloitti psykologian ja filosofian opinnot Floridan  yliopistossa, jossa hän säikytti opiskelijatovereita omituisella käytöksellään ja hämmästytti professoreita kirjoittamalla pitkiä pohdintoja keskiaikaisen taidemaalarin Hieronymus  Boschin maailmankatsomuksesta. Pari  vuotta myöhemmin Jim päätti, että  hänestä tulisi elokuvaohjaaja. Niinpä  Jim kirjoittautui UCLA:n taideosastolle, jossa hän opiskeli vuosina 1964-65.

UCLA:ssa opiskellessaan Jim  tutustui kosketinsoittaja Ray Manzarekiin (synt. 12.2.1939), jolla oli jo  tuolloin bändi nimeltään RICK AND THE RAVENS.  Ray Manzarek oli opiskellut Chicagon  Konservatoriossa klassista musiikkia,  mutta hän oli myös erittäin kiinnostunut bluesista. Jo lukíoaikana hän  teki viikonloppukeikkoja useiden eri  bändien kanssa. Perheen muutettua  Kalifomiaan Ray kirjoittautui  UCLA:n filmiosastolle. UCLA:n aikana Ray esiintyi kosketinsoittajana ja  laulajana salanimellä Screamin’ Ray  Daniels bändissä nimeltä Rick And  The Ravens. Samassa bändissä soittivat myös hänen veljensä Rick (kitara) ja Jim (huuliharppu & piano) sekä  Vince Thomas (rummut).

Rick And  The Ravens keikkaili touko-kesäkuussa 1965 Santa Monicassa Turkey  Joint West -nimisessä klubissa. Bändi  soitti mm. sellaisia klassikoita kuin  Money, Louie Louie, Hootchie  Coochie Man, Close To You, King  Bee ja Little Red Rooster. Erään keikan yhteydessä Ray kutsui opiskelijakaverinsa Jim Morrisonin lavalle ja he  esittivät yhteislauluna Louie Louie’n.  Seuraavan kerran Jim Morrison pääsi  esiintymään Ravensin kanssa kesäkuussa 1965, jolloin bändi sopimussyistä tarvitsi Ports’O Callissa koulun  päättäjäistansseissa ylimääräisen ”soittajan”. Pääesiintyjiksí oli kiinnitetty  Sonny And Cher, mutta kun he eivät  saapuneet paikalle tuli Rick And The  Ravensista yllättäen illan päätähti. Tarinan mukaan Jim oli keikalla soittavinaan sähkökitaraa, jossa ei todellisuudessa ollut edes virtaa! Rick And The Ravens levytti pienelle Aura Records– levymerkille kolme singleä: Soul Train/Geraldine,  Henrietta/Just For You sekä Big  Bucket T/Rampage. Singlet eivät  kuitenkaan menestyneet ja jäivät bändin ainoiksi levytyksiksi. 

(jatkuu…)

Harri Huhtanen 1998