Vaikka Mike Oldfieldin tunnetuimmat levyt syntyivät jo 1970-luvun puolivälin tienoilla niin säveltäjänä ja esiintyjänä Oldfield todennäköisesti oli parhaimmillaan 1970-luvun loppupuolella ja 1980-luvun alkupuolella, jolloin hän teki uusia levyjä lähes vuosittain ja samanaikaisesti konsertoi Euroopassa ja muuallakin erittäin ahkerasti.

Oma aikaisempi Oldfield-harrastukseni päättyi ikävästi vuonna 1978 kun loistavan vuoden 1975 Ommadawnin jälkeen ilmestynyt Incantations tupla-albumi  ei ollutkaan sellainen mestariteos jota monet odottivat. Kyse oli loitsuista ja Oldfield tavoitteli levyllä sellaista hypnoottista kokonaisvaltaista tunnelmaa. Albumilla oli hienot hetkensä ja johdantoteema on nerokas, mutta kokonaisuutena levyllä on liikaa toistoa ja liian pitkään paikallaan junnaavia osuuksia.

Incantationsin jälkeen loppuvuodesta 1979 Oldfield julkaisi viidennen studioalbuminsa nimeltään Platinum . Olen perehtynyt siihen vasta tänä vuonna ostettuani levyn alkukesän 2023 Tukholman matkallani. Samalla matkalla ostin seuraavana vuonna Amerikassa ilmestyneen tupla-albumin Airborn. Aluksi luulin sitä jonkinlaiseksi kokoelmalevyksi, mutta lähempi tarkastelu osoitti että kyseessä oli Euroopassa julkaistun Platinum -albumin laajennettu painos. Tuohon aikaan ei vielä varsinaisesti julkaistu ns. deluxe-albumeja, mutta tavallaan Airborn on sellainen, sillä tällä tupla-albumilla on peruslevyn lisäksi kakkoslevyllä harvinaiset live-taltioinnit kevään 1979 Euroopan kiertueelta levyistä Tubular Bells sekä Incantations! Nepä olivat hienoa kuunneltavaa! Molempien live-versiot ovat elävämpiä kuin levytetyt versiot. Niissä on sellaista hienoa tuoreutta ja ne osoittavat ettei Mike Oldfield ole kaavoihin kangistunut artisti, vaan halutessaan hän voi varioida ”pyhiksi” muutuneita teemoja taiteilijan vapaudella. Nehän ovat hänen teoksiaan! Hän saa tehdä niillä mitä ikinä haluaa!

Koska Oldfield oli Euroopassa paljon suositumpi kuin Amerikassa niin ehkäpä Airbornin ideana oli esitellä hänen kykyjään myös live-artistina ja teoksiensa uudelleensovittajana.  Valitettavasti tämäkään ei auttanut eli alkuperäistä Tubular Bellsiä lukuunottamatta Oldfieldin levyt eivät ole Amerikassa menestyneet kovin hyvin.               

Harri Huhtanen 2023

En yhtään ihmettele, että Suomessa Mike Oldfield  on aika perusteellisesti unohdettu. Niistä maista joissa hän on ylipäätään keikkaillut on Suomi setlist.fm:n mukaan häntäpäässä eli Suomessa Mike on ollut keikalla Helsingin Jäähallissa vuosina 1981 ja 1982 eli vain kaksi kertaa yhteensä ja sen jälkeen ei mitään!  Kaikkiaan Mike on tehnyt 50 vuotta jatkuneen uransa aikana vain reilut 400 keikkaa ja näistä pääosan eli yli 300 keikkaa vuosina 1979-84. Sen jälkeen Miken keikkatahti on hiipunut ja vuoden 2007 jälkeen hän ei ole enää tehnyt kiertueita,vaan ainostaan valikoituja yksittäisiä esiintymisiä.  Tänä vuonna (2023) netissä on kirjoitettu paljon siitä, että Mike on päättänyt jäädä eläkkeelle. Käsittääkseni hän ei itse ole antanut virallista lausuntoa tästä. Huhut saattavat kuitenkin pitää paikkansa sillä kun vuonna 2023 on Tubular Bellsin 50-vuotisjuhlavuosi ei Mike lähtenyt kiertueelle, vaan juhlakonserteissa esiintyvät muut artistit. Tämä siis on ainoa konkreettinen todiste siitä, että Mike todella olisi päättänyt lopettaa esiintymiset.  Uusin levy Return to Ommadawn  on vuodelta 2017 eikä mitään varmuutta ole siitä että jatkoa olisi tulossa. Jossain artikkelissa jopa väitettiin että hän olisi myynyt soittimensa pois! Aika näyttää mitä tapahtuu ja toivon / uskon että Mike julkaisee vielä uusia levyjä, mutta vaikka hän on ”vasta” 70-vuotias niin voi hyvinkin olla että kiertueella häntä ei enää nähdä, sillä onhan hänen kiertuetaukonsa kestänyt jo peräti 16 vuotta!       

Harri Huhtanen 2023

Taannoisella Tukholman reissulla haaviin jäi tällainen harvinaisuus. Vuonna 2023 tämän 2LP:n nimi The Complete Mike Oldfield kuulostaa omituiselta, koska levy on julkaistu vuonna 1985 eli tässä ei voi olla mitään sen jälkeiseltä ajalta. Oikeampi nimi tälle julkaisulle olisi ollut ”Complete Mike Oldfield 1973-1984”, koska todellisuudessa on kyse vain 11 vuoden jaksosta. Mike Oldfieldhän on julkaissut uuden albumin vielä vuonna 2017 eli 33 vuotta tuon ns. complete-jakson jälkeen ja siksi tämän complete -albumin nimi on harhaanjohtava. Ilmeisesti 80-luvulla tällaisiin asioihin ei kiinnitetty kovin paljon huomiota. Complete viittaa täydelliseen eli jos sitä sanaa käytetään ilman mitään aikamääreitä niin silloin puhutaan artistin koko tuotannosta ensimmäisestä levystä viimeiseen. Vuoteen 1985 mennessä Mike Oldfield oli toki tehnyt varmaan suurimman osan merkittävimmistä levyistään, mutta silti on hyvä muista että vuoden 1985 jälkeen Mike on julkaissut peräti 16 (virallista) studio + live-albumia. Ne vaan eivät ole yhtä tunnettuja kuin vuosien 1973-1984 albumit.
Minulla on kuuntelu kesken, joten julkaisen arvioni tästä levystä vasta myöhemmin.

Harri Huhtanen 2023

Vuoden 2016 uusintapainoksella on tuplasti kappaleista alkuperäiseen albumiin verratuna. Tämä johtuu siitä, että Oldfield sävelsi ja elokuvassa kuultiin enemmän hänen musiikkiaan kuin vuoden 1984 alkuperäisellä albumijulkaisulla. Tämä on poikkeuksellista, sillä yleensä on niin että soundtrack-albumilla kuullaan enemmän artistin musiikkia kuin mitä kuultiin itse elokuvassa.

Vuonna 1984 Mike Oldfield valmisteli kahta albumia ilmeisesti samanaikaisesti. Aikaisemmin kirjoitin menestysalbumi Discoverystä , joka ilmestyi kesäkuussa 1984. Toinen albumi oli soundtrack elokuvaan The Killing Fields ja se ilmestyi marraskuussa. Tämä on tietääkseni ainoa soundtrack-albumi jonka Oldfield on säveltänyt pitkän uransa aikana. Jo elokuvan nimen perusteella kyseessä on jälleen ajankohtainen albumi, onhan Ukrainan sodassa jo toinen vuosi menossa ja enpä usko että kukaan kuvitteli että Euroopassa sodittaisiin vielä vuonna 2023!

The Killing Fields on hyvin kunnianhimoinen, sillä se on Oldfieldin tuotannossa täysin poikkeuksellinen neoklassinen, elektronisella musiikilla höystetty albumi. Tällä levyllä ei ole pop-rallatuksia, mutta albumin parhaat orkestraatiot ovat kyllä hyvin melodisia, kauniita ja mieleenpainuvia! Uskon että tästä levystä pitää sitä enemmän mitä useammin tämän kuuntelee. Minulla on takana vasta neljä kuuntelukertaa ja jo nyt pidän levystä hyvin paljon. Tuntuu että tällä levyllä Oldfield uskaltaa toteuttaa (epäkaupallisia) ideoitaan vähän rohkeammin kuin edeltävillä menestyslevyillään.

Alkuperäinen albumi oli kestoltaan vain 38 minuuttia, mutta vuonna 2016 julkaistiin remasteroitu painos, jossa kappaleiden määrää oli lisätty alkuperäisestä yhdeksästä peräti yhdeksääntoista. Tyypilliseeen tapaan Oldfield soittaa tällä albumilla lähes kaikki instrumentit itse. Koska klassiset ja kuoro-osuudet ovat tällä levyllä niin vaikuttavia on syytä kuitenkin mainita, että ne hoiti Bavarian State Orchestra sekä Tölzer Boys Choir.    

Harri Huhtanen 2023

2010-luvulla Mike Oldfield sai vihdoinkin omien levyjensä oikeudet takaisin Virginiltä ja alkoi julkaista niistä uusia painoksia. Vuoden 1982 Five Miles Out -albumista ilmestyi laajennettu painos vuonna 2013.

1970-luvun loppupuolella Mike Oldfieldin suosio alkoi laskea ja siksi Virginin levypomot pyysivät häntä säveltämään pitkien, yli 20 minuutin kestoisten instrumentaalikappaleiden sijaan lyhyitä tarttuvia pop-kappaleita. Oldfield on niin lahjakas että tämäkin häneltä sujui kyllä, mutta hän ei suinkaan halunnut muuttua pelkäksi pop-artistiksi ja siksi hän alkoi julkaista albumeja, joiden toisen puolen täytti pitkä instrumentaaliteos ja toisen puolen lyhyemmät ”pop”-kappaleet.

Loppuvuoden 1981 Oldfield käytti uuden Five Miles Out-albumin valmisteluun.  Uusi albumi ilmestyi maaliskuussa 1982 ja menestyi paremmin kuin kaksi edeltävää Oldfield -albumia. Englannin listalla se nousi sijaluvulle 7, samoin Saksassa. Ruotsissa sijoitus oli no. 5. Saksassa levyä myytiin yli 250 000, Espanjassa ja Englannissa yli 100 000.

Five Miles Out nosti Oldfieldin uudestaan kärkiartistien kategoriaan. Oldfield lähti levyn julkaisun jälkeen peräti 100 keikan maailmankiertueelle, jonka yhteydessä hän esiintyi myös Suomessa. Olin tuolla keikalla. Se on ainoa Oldfieldin keikka, jolla olen ollut. En muista mitä kappaleita hän soitti, mutta erityisen hyvin mieleeni jäi uuden albumin hittibiisi Family Man sekä se, että Oldfield vaikutti erittäin karismaattiselta. Harmi ettei Suomen keikkoja ole enää tullut vuoden 1982 jälkeen eikä varmaan tulekaan sillä viimeisen 20 vuoden aikana Oldfield ei ole juurikaan keikkaillut.            

Harri Huhtanen 2023

Virgin– levy-yhtiön johtaja suurliikemies Branson löysi Mike Oldfieldin, vaikka muut levy-yhtiöt eivät tajunneet miten upea Miken debyyttiteos  Tubular Bells oli. Oldfield oli uuden Virgin levy-yhtiön ensimmäinen kiinnitys ja Branson luotti niin paljon suojattinsa kykyihin että teki hänen kanssaan poikkeuksellisen pitkän 20 vuoden sopimuksen. Koska vuonna 1973 julkaistu Tubular Bells oli valtava myyntimenestys ympäri maailmaa pyysi Branson  Oldfieldiä tekemään siihen jatko-osan. Oldfield ei suostunut ja vuosien kuluessa välit Oldfieldin ja Virginin kanssa huononivat ja hän odotti vain sopimuksen päättymistä. Sopimus päättyi lopulta vuonna 1991 ja mitä tekikään Oldfield: hän solmi heti ensitöikseen sopimuksen Warnerin kanssa  Tubular Bellsin jatko-osasta nimeltään Tubular Bells II ! Vaikuttaa siltä että Oldfield halusi näyttää pitkää nenää entiselle levy-yhtiölleen. Erityisen paljon puukkoa Virginin haavassa käänsi se, että Warnerin tuottama Tublar Bells II oli lähes yhtä suuri menestys kuin ykkösosa. Espanjassa ja Englannissa sitä myytiin yli 500 000 kappaletta ja se nousi listakärkeen. Saksassa menestys ei ollut yhtä hyvä kuin Oldfieldin 1980-luvun alkupuolella julkaisemien levyjen kohdalla , mutta ei huonokaan, sillä Saksassakin uutta Tubular Bellsiä myytiin yli 250 000 kappaletta. Nykyään levyn maailmanlaajuinen myynti on jo yli 2 miljoonaa kappaletta, ehkä enemmänkin.             

Harri Huhtanen 2023

Vuoden 1983 menestyksekkään albumin ja kiertueen jälkeen Oldfield muutti Sveitsiin Villars-sur-Ollon – nimiselle paikkakunnalle. Hän äänitti uutta Discovery -albumiaan tammikuusta kesäkuuhun 1984. Sessiot kestivät päivittäin 10.30 -19.00 eli Mike hioi uutta albumia todella pitkään ja hartaasti. Vuoden 1983 Crises -albumi oli ollut suuri myyntimenestys ja samaan Oldfield tähtäsi nytkin. Oldfield soitti jälleen valtaosan instrumenteista. Laulajina hänellä oli jälleen fantastinen Maggie Reilly sekä Barry Palmer ja jälleen yhteistyökumppanina tuotannossa oli rumpali Simon Phillips, jonka kanssa hän oli äänittänyt vaikuttavan Crises -albumin edellisenä vuonna.  

Discoveryn myynti jäi alle Crisesin myynnin, mutta tällä kertaa musiikkikriitikot olivat huomattavasti suopeampia Oldfieldille eli hekin olivat alkaneet pitää hänen lyhyistä, taidokkaista pop-kappaleistaan. Laajojen instrumentaaliteosten lisäksi Mike hallitsi erinomaisesti koukuttavan pop-kappaleen säveltämisen. Discoveryllä näitä koukuttavia kappaleita on monta, paras lienee kuitenkin ykköspuolen avauskappale To France , joka on lähes yhtä hyvä kuin edellisen vuoden Moonlight Shadow.

Vaikka Crisesin myyntiluvut jäivät saavuttamatta niin erittäin hyvin myös tämä albumi myi, sillä se nousi uuden koko Euroopan myyntilistan ykköseksi. Discovery oli ykkösalbumi myös Saksassa ja Sveitsissä. Top10 sijoituksia tuli useissa maissa (mm. Kanadassa, Itävallassa, Hollannissa, Norjassa ja Ruotsissa). Yllättäin Miken tähti alkoi kuitenkin laskea hänen kotimaassaan Englannissa, jossa paras sijoitus oli enää no. 15. Saksassa Discoverya myytiin yli 250 000 kappaletta!  Englannissakin myynti ylitti 100 000 kappaleen rajan, vaikka paras sijoitus listalla olikin vain 15. Ranskassa Discovery oli kultalevy, mutta Ranskan kappalemääräisiä myyntilukuja en ole löytänyt. Espanjassa sen sijaan Discovery oli suuri hitti, vaikkei listasijoitusta Wikipediassa mainitakaan sillä Espanjassa levyn myynti ylitti 100 000 kappaleen rajan.   

Harri Huhtanen 2023

Oldfieldin superhittiä Moonlight Shadow on katsottu Youtubessa jo yli 89 miljoonaa kertaa!

Toukokuussa 1983 ilmestynyt Crises on Oldfieldin 1980-luvun parhaiten menestynyt albumi. Se nousi listaykköseksi Saksassa, Norjassa ja Ruotsissa. Itävallassa ja Hollannissa Crises nousi listalla kakkossijalle. Englannissakin sijaluku oli hyvä eli kuudes. Yleensä Oldfieldin levyt ovat myyneet parhaiten Englannissa, mutta Crises oli poikkeus, sillä se saavutti suuremman menestyksen Saksassa jossa sitä myytiin yli 500 000 kappaletta. Samaten vuoden lopussa levy oli edelleen Saksan listalla sijaluvulla 3. Crises on laadukas levy, mutta varmaan eniten myyntiä siivitti Oldfieldin kaikkien aikojen suurin singlehitti Moonlight Shadow  jonka lauloi legendaarinen Maggie Reilly.  Se kappale oli suuri hitti ympäri Eurooppaa ja eri maiden radiot soittivat sitä ahkeraan mukaan lukien Suomen radio, jossa sitä kuuli 1980-luvulla lähes päivittäin.     

Harri Huhtanen 2023

Koska toukokuussa 1973 ilmestynyt Tubular Bells saavutti valtavan suosion Englannissa ja Manner-Euroopassa ja joitain vuosia myöhemmin myös USA:ssa niin oli selvää että kun kyseessä oli instrumentaaliteos niin ennemmin tai myöhemmin siitä tehtäisiin myös klassinen sovitus. Itse asiassa se tehtiin jo vuosi albumin ilmestymisen jälkeen. Asialla oli  David Bedford, joka sovitti teoksen klassisille instrumenteille. Teos esitettiin livenä Barking Town Hallissa jo syyskuussa 1974 ja teoksen muusikot olivat lontoolaisen Royal Philharmonic Orchestran soittajia. BBC lähetti esityksen livenä radiossa. Live-esityksessä kitaraa soitti Steve Hillage. Myöhemmin tästä esityksestä tehtiin albumi siten että Steven kitara-osuudet korvattiin jälkiäänitetyillä Mike Oldfieldin kitaraosuuksilla.

 Klassisen orkesterin versio Tubular Bellsistä (TB) poikkeaa merkittävästi 1973 julkaistusta, alkuperäisestä proge/rock -albumista, jossa basson, kitaroiden, mandoliinin ja tubular bellsien  osuus on hyvin merkittävä.  Klassisessa versiossa Bedford on korvannut basson, mandoliinin ja pitkältä  myös kitarat erilaisilla torvi- ja puhallinsoittimilla. Klassisessa versiossa Oldfieldin kitaroita kuullaan vasta albumin kakkospuolen loppupuolella. Alkuperäisessä TB:ssä muutamat rockosuudet ovat kohtalaisen “junnaavia” ja tätä on onnistuneesti lievennetty klassisessa versiossa, mutta minuuspuolella on kuitenkin enemmän asioita eli ei tämä TB:n orkesteriversio pärjää alkuunkaan alkuperäiselle albumille, joka on ajaton mesteriteos muutamista puutteistaan huolimatta.                 

Harri Huhtanen 2023