Olen nyt ehtinyt kuunnella vasta 5 ensimmäistä Cd:tä tästä Camelin huikeasta 32 levyn megaboksista, mutta nyt jo uskallan sanoa että tämä saattaa jopa olla vuoden 2024 paras julkaisu. Tietysti on rohkeaa sanoa näin jo helmikuussa, mutta tässä vaiheessa tuntuu että kenenkään artistin on vaikeaa päästä tämän julkaisun  yli.

Megaboksilla on siis alkuperäisversioina kaikki bändin vuosina 1973-1984 julkaisemat albumit, yhteensä 11 levyä. Osasta on tätä boksia varten tehty sekä uudet stereo-miksaukset että 5.1. surround -versiot. Boksin mukana tulleessa kirjassa ei kerrota miksi vain osasta albumeja tehtiin erikoispainokset. Toisaalta voi olla että paketin laajuus asetti myös rajoituksia sille mitä voitiin tehdä, koska jos näistä kaikista albumeista olisi tehty myös nuo erikoispainokset olisi boksissa ollut yhteensä yli 50 levyä!

Merkittävän osan boksin sisällöstä muodostavat myös live-äänitteet. Niitä on vähemmän kuin esimerkiksi hiljaittain julkaistussa Gentle Giant -boksissa , mutta se mikä määrässä menetetään ehkä korvaantuu laadussa sillä esimerkiksi tänään kuuntelemani Lontoon Marquee klubin vuoden 1974 keikka on äänitteenä todella korkeatasoinen. Laatu selittyy osittain varmaan sillä että tuohon aikaan Marquee klubin yläkerrassa oli sen ajan mittapuiden mukainen state of art -äänitysstudio eli riitti kun bändi yhdisti alakerrasta piuhat yläkertaan ja palkkasi hyvän äänitysinsinöörin niin sen jälkeen keikka saatiin purkkiin ääniteknisesti poikkeuksellisen korkealaatuisena.  Vähän samanlainen juttu kuin Beatlesien viimeisessä kattokonsertissa vuonna 1969. Heillä meni katolta piuhat alakertaan jossa oli EMI:n äänitysstudio.

Videoäänitteisiin en ole vielä ehtinyt perehtyä mutta niitäkin on boksilla peräti kahden Blu-Ray levyn verran.

Uskallan jo tässä vaiheessa lämpimästi suositella tätä boksia kaikille vähänkään progemusiikista kiinnostuneille kuulijoille. Varsinkin kun boksin hinnoittelu on hyvin maltillinen eli levykauppa Äx:n hinta on vain vajaa 7 euroa per levy ja tässä  ei ole edes huomioitu sitä korkealaatuista kovakantista esittelykirjaa jonka hinta on varmaan vähintään 40 euroa jos sitä myytäisiin erillisenä.   

Harri Huhtanen 2024                

Kitaristi Andrew Latimer on nykyään 74-vuotias. Hän on teini-iästään saakka ollut muusikko. 1960-luvulla hän vaikutti useammassakin bändissä joista ei tullut tunnettuja. Läpimurtonsa Latimer teki vuonna 1971 perustamansa progressiivista rokkia soittavan Camel -yhtyeen kanssa.  Nyt helmikuussa 2024 ilmestynyt hulppea 32 -levyn megaboksi esittelee Camelin uskomattoman uran vuosina 1973-1984 läpikotaisin. Mukana on iso kovakantinen kirja, jossa on erinomaisia kuvia bändin uran varrelta sekä perusteellinen selostus heidän yhdeksän studiosalbuminsa ja kahden live-albumin syntyvaiheista. Ennen vanhaan kaikki oli toisin!  Nykyään suosituilla bändeillä studioalbumien väliset ajanjaksot ovat useita vuosia, jopa vuosikymmeniä, mutta 1970-luvulla parhaat bändit tekivät uusia studioalbumeja kerran vuodessa. Niinpä Camelkin onnistui levyttämään käytännössä joka vuosi uuden hienon albumin.   

Latimerin veroinen oli kosketinsoittaja Peter Bardens , mutta kuten kovin usein käy jos bändissä on kaksi luovaa neroa niin ennen pitkään siitä seuraa vaikeuksia ja jompikumpi lähtee. Niin kävi Camelillekin vuonna 1978 julkaistun Breathless -albumin jälkeen. Se oli Camelin kuudes studiolevy ja sen jälkeen Latimerista tuli bändin kiistaton johtaja.

Latimer teki vielä muiden soittajien kanssa neljä studioalbumia, mutta kun Decca -sopimus vuonna 1984 loppui keskeytyi myös Camelin ura. Latimer muutti USA:aan ja julkaisi uuden levyn vasta vuonna 1991. Seuraavat albumit ilmestyivät 1996, 1999 ja 2002. Sen jälkeen ei mitään. Vuonna 2006 Latimer sairastui vakavaan veritautiin ja muutti sen jälkeen takaisin Englantiin.  Hän on keikkaillut jonkin verran myös 2010-luvulla, mutta uusia albumeja ei siis ole enää ilmestynyt vuoden 2002 jälkeen.  

Camel ei ole koskaan ollut huippusuosittu, mutta päinvastoin kuin VDGG sen 1970-luvun levyt nousivat kyllä listoille, tosin eivät aivan kärkisijoille.  Live-bändinä Camel on ollut aina erittäin suosittu. Latimer ja kumppanit tekivät 1970- ja 1980-luvuilla varmaan satoja keikkoja. Kun punk-aalto vyöryi 1970-luvun loppupuolella läpi rockmaailman ja monet tunnettutkin proge-bändit joutuivat laittamaan pillit pussiin ei Camelin keikkakalenteriin tullut mitään notkahdusta. He olivat tasaisen suosittuja myös 1980-luvulla. Kuvaava esimerkki tästä on se, että kun Bardens jätti bändin sai Latimer Caravan-yhtyeen Sinclair -veljekset apuun, mutta aika pian he uupuivat ja jättivät bändin sillä 70 keikkaa 78 päivässä oli heillekiin liikaa!

Text & photo Harri Huhtanen 2024