PUISTOBLUES 1.7.2023 -osa 2

Känniääliö !

Kova sade jatkui aamusta iltaan, vasta Canned Heatin keikan aikana se hetkeksi taukosi.

Jokaisella festivaalilla ja valitettavasti aika monissa sisätilakonserteissakin on vähintään yksi känniääliö, joka häiritsee esiintyjiä huutelemalla typeryyksiä. Yleensä nämä känniääliöt saavat ”voimansa” alkoholista tai joskus jopa huumeista, mutta kolmantena kiihokkeena on yksinkertaisesti henkilön suunnaton typeryys.  

Puistobluesissa 2023 olin tullut kuuntelemaan ja kuvaamaan Wishbone Ashiä ja Canned Heatia. Muut esiintyjät eivät olleet minulle tuttuja enkä heistä ollut kiinnostunut.  Wishbone esiintyi kolmantena ja kun kakkosesiintyjä lopetti niin hakeuduin kovasta satteesta huolimatta jo äänentoistolaiteiden vaihdon aikana eturampille keskelle tai ihan keskelle en päässyt koska tuntematon känniääliö oli vallannut sen paikan jo kakkosesiintyjän aikana.  Vähitellen Wishbonen nykyiset soittajat astelivat lavalle ja alkoivat viritellä soittimiaan.  Bändin nykyinen rumpali on tullut bändiin aivan hiljattain ja kovin nopeasti huomasin että rampin keskellä seisonut, noin 50-vuotias mies, jota tässä kutsun tuttavallisesti käänniääliöksi alkoi kovin innokkaasti huudella rumpalille ”ohjeita”. Mies huuteli muun muassa: ”Älä soita noin… tuo menee ihan väärin… katso basistia ja ota opiksi häneltä miten rytmi pidetään…”. Tämä tutorointi jatkui kiusalliset 10 minuuttia ja kohdistui ensi sijaisesti uuteen rumpaliin. Onneksi tämä ei osannut suomea eli ei kai loukkaantunut silloin huutelustakaan!  Pidin parin metrin välin kaveriin ja toivoin ettei hän alkaisi jutustella minun kanssani. Sitten virittely vähitellen päätyi ja Wishbone Ashin johtaja Andy Powell astui lavalla ja varsinainen keikka alkoi. Mitä tekikään känniääliömme? Hän lähti pois! Todellinen Wishbone Ash -fani siis!

Harri Huhtanen 2023       

PUISTOBLUES 1.7.2023 -osa 1

SÄÄ

VIP-teltassa oli ”tiivis” tunnelma, koska ulkona satoi koko ajan eli kaikki hakeutuivat telttaan suojaan!

Jos ei lasketa Pori Jazz -käyntejäni niin olen elämäni aikana osallistunut festivaaleille vain harvoin. Pori Jazzissa olen sentään ollut yli kymmenen kertaa. Ruisrockissa ehkä neljä kertaa. Provinssirokissa vain kerran ja samoin Järvenpään Puistobluesissa kerran, siis ennen vuotta 2023.  Edellinen käynti Puistobluesissa ajoittuu niinkin kauas kuin vuoteen 1997, jolloin siellä esiintyi nuoruuden suosikkibändini Ten Years After .

Helmikuussa 2023 tuli tieto että Puistobluesissa 2023 esiintyisi kaksi muuta nuoruuden suosikkibändiäni eli englantilainen Wishbone Ash ja amerikkalainen Canned Heat.  Jostain syystä jahkailin silti lippujen ostossa, mutta ostin sitten lopulta toukokuussa Blues Corner VIP-liput, koska mainoksen mukaan alue sijaitsi lähellä lavaa ja oli katettu. Festivaalien kirous kun on sää jota ei voi ennustaa silloin kun festivaalia pystytetään.  Voi olla aurinkoista, mutta ihan yhtä hyvin voi sataa. Tämä tekee festivaaleista ongelmallisia, ei esiintyjille, vaan yleisölle. Esiintyjät ja heidän laitteensa ovat turvallisesti katoksen alla, mutta yleisö, pahimmillaan, joutuu kastumaan litimäräksi ja seisomaan vetisessä mudassa.  

Kun Puistoblues 1.7.23 lähestyi eivät sääennusteet antaneet armoa eli sadetta oli luvassa koko päiväksi. Kuvittelin että katettu VIP-aitio korjaisi ongelman, mutta sitten paikan päällä todellisuus oli aika karu: VIP-aitio oli ylibuukattu, siellä ei voinut liikkua, se oli liian täynnä ja lisäksi vesi valui vähitellen myös VIP-aitioon eli maa muuttui mutaiseksi. Että sellainen VIP-kokemus!             

Harri Huhtanen 2023

Mike Oldfield: The Complete Mike Oldfield (1985) – osa 1

Taannoisella Tukholman reissulla haaviin jäi tällainen harvinaisuus. Vuonna 2023 tämän 2LP:n nimi The Complete Mike Oldfield kuulostaa omituiselta, koska levy on julkaistu vuonna 1985 eli tässä ei voi olla mitään sen jälkeiseltä ajalta. Oikeampi nimi tälle julkaisulle olisi ollut ”Complete Mike Oldfield 1973-1984”, koska todellisuudessa on kyse vain 11 vuoden jaksosta. Mike Oldfieldhän on julkaissut uuden albumin vielä vuonna 2017 eli 33 vuotta tuon ns. complete-jakson jälkeen ja siksi tämän complete -albumin nimi on harhaanjohtava. Ilmeisesti 80-luvulla tällaisiin asioihin ei kiinnitetty kovin paljon huomiota. Complete viittaa täydelliseen eli jos sitä sanaa käytetään ilman mitään aikamääreitä niin silloin puhutaan artistin koko tuotannosta ensimmäisestä levystä viimeiseen. Vuoteen 1985 mennessä Mike Oldfield oli toki tehnyt varmaan suurimman osan merkittävimmistä levyistään, mutta silti on hyvä muista että vuoden 1985 jälkeen Mike on julkaissut peräti 16 (virallista) studio + live-albumia. Ne vaan eivät ole yhtä tunnettuja kuin vuosien 1973-1984 albumit.
Minulla on kuuntelu kesken, joten julkaisen arvioni tästä levystä vasta myöhemmin.

Harri Huhtanen 2023

MAN -yhtyeen albumit -johdanto

Tukholman levydivareista suurin osa sijaitsee Sankt Eriksgatanin varrella. Tämän pitkän kadun pohjoispäässä on kaksi tällaista hypermodernia, erikoista asuintaloa. Muutoin Sankt Eriksgatanin varren talot ovat peräisin 1900-luvun alkupuolelta.

Avaan jälleen yhden viestiketjun, joka jää kesken. Mutta niinhän se elämässä menee ja pitääkin mennä että kaikki pohjimmiltaan jää kesken. Tärkeintä ei ole päämäärä vaan matka. Mutta filosofiasta takaisin reaalimaailman juttuihin.

Loppuvuoden 2022 Progefestin yksi lopputulos oli se, että aloin uudestaan – vuosikymmenien tauon jälkeen – diggailla Walesilaista MAN-yhtyettä. Olin toki ostanut yli puolet heidän kultakauden levyistään jo 1980-luvulla, mutta monta tämän kauden levyistä puuttui edelleen kokoelmastani, joten en voinut vielä kirjoittaa mikä on minusta Manin paras tai toiseksi paras levy jne.

Tein toukokuun lopussa 2023 viikon matkan Tukholmaan. Pääasiallinen syy oli Peter Gabrielin ensimmäinen kiertue vuoden 2014 jälkeen, mutta toinen painava syy hakeutua Tukholmaan oli se, ettei Suomen divareista löytynyt minulta edelleen puuttuvia Man-levyjä.  

Tukholman Sergels Torgilta on parin kilometrin matka Vasastadenin läpi kulkevalle Sankt Eriksgatanille.  Tämä Eriksgatan on alueen pitkä valtakatu, jonka varrella ja lähistöllä on Tukholman levydivarien keskittymä eli peräti 10 levydivaria!  En ehtinyt / jaksanut vierailla kaikissa niissä, mutta useammassa kuitenkin ja lopputulos oli miellyttävä eli löysin yhtä lukuunottamatta kaikki minulta puuttuvat Manin kultakauden albumit. Sitten kun löydän vielä sen yhden, niin voin tosimielellä alkaa kirjoittaa arvosteluja tähän uuteen viestiketjuun. Mutta Suomen ”kolmelle” Man-fanille varoitus: kovin nopeasti tähän viestiketjuun ei uusia juttuja ole luvassa.

Sitten vielä pieni kertaus kultakauden Manin perustiedoista. Bändi oli koossa vuosina 1968-1976 ja julkaisi levyjä vuosina 1969-1977. Eli viimeinen levy ilmestyi bändin hajoamisen jälkeen. Virallisia studio + live-albumeja bändi julkaisi mainittuina vuosina 12 kappaletta. Lisäksi ilmestyi 2 levyä, joilla oli myös muita esiintyjiä. Niitä en pyri etsimään, mutta jos niitä jossain näen (tuskin Suomessa) niin toki ostan nekin kokoelmaani. Vaikka kultakauden Man toimi vain 8 vuotta ehti bändin kokoonpano vaihtua peräti 13 kertaa. Bändin dynamo ja ”sielu” oli vuonna 2010 kuollut kitaristi-säveltäjä  Mickey Jones, joka oli mukana koko kultakauden ajan. Toinen merkittävä hahmo bändissä oli vuonna 2017 kuollut kitaristi-säveltäjä Deke Leonard, joka tosin viritteli osan ajasta soolouraansa, joten hän ei ole mukana kaikilla Manin kultakauden levyillä.   

Harri Huhtanen 2023              

TOP10 Huhti-kesäkuu 2023

Alla Huhti-kesäkuun 2023 TOP 10 albumilistani 

        ALBUMILISTA 184-186

  1. (re) DOORS: L.A. Woman (3CD +1LP)(1970, 2021) (Re from 7/08) (UUSI=3kk)
  2. (2)   CURE: Kiss Me, Kiss Me, Kiss Me (CD) (1987, 2006) (4kk)
  3. (3)   DEREK & DOMINOS: In Concert (2LP) (1973) (4kk)
  4. (5)   PROCOL HARUM: A Salty Dog (LP) (1969) (4kk)
  5. (4)   LEEVI AND THE LEAVINGS: Matkamuistoja (5CD + 1DVD) (1978-2003, 2008) (4kk)
  6. ( – )  JOHN MAYALL AND THE BLUESBREAKERS: Live (LP) (1965) (UUSI= 3kk)  
  7. ( – )  MIKE OLDFIELD: Crises (LP) (1983) (UUSI= 3kk)
  8. (9)   ALVIN LEE: RX5 (LP) (1981) (4kk)  
  9. ( – )  MIKE OLDFIELD: Discovery (LP) (1984) (UUSI= 3kk)
  10. ( – )  RORY GALLAGHER: Photo-Finish (LP) (1978,2012) (UUSI= 3kk)

PETER GABRIEL: i/o Tour 2023  – osa 7

Tukholma 2023 -osa 6

Gabrielilla oli Globenissa peräti 9 pystysuoraa videoseinää ja niiden yläpuolella vielä iso pyöreä videonäyttö.

Peter Gabriel keikkailee kovin harvakseen ja niinpä minäkin olin ennen Tukholman keikkaa ollut vasta kahdella Gabriel-keikalla eli Helsingissä 1987 ja 2014. Uskomatonta on lisäksi, että nuo ovat myös ainoat keikat, jotka Gabriel on tehnyt Suomessa koko pitkän uransa aikana ja niinpä vuonna 2023 minäkin päädyin Tukholmaan, koska Suomessa Gabrielia ei voinut taaskaan nähdä livenä.  

Ennen kuin alan ruotia konsertin varsinaisia esityksiä ajattelin kertoa konsertin teknisestä puolesta. Kuten aikaisemmin kerroin Gabrielilla on valtavasti kalustoa tällä kiertueella, ehkä enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Lavan yläpuolella ollut valolaitteisto oli todella hulppea ja näyttävään videotoistoon oli kiinnitetty todella paljon huomiota. Lavan yläpuolella oli se aikaisemmin mainitsemani iso pyöreä screeni ja lavan takaosassa oli peräti yhdeksän, pystysuoraa  nauhamaista videokangasta. Näiden lisäksi lavan molemmilla sivustoilla oli muistaakseni kolme pienempää pyöreää videokangasta ja kaiken huipuksi  lavan ulkopuolla oli molemmin puolin isot videoscreenit, joista Globenin perukoillekin näki illan esiintyjät hyvin. Tämä valtavan monipuolinen valo- ja videolaitteisto varmisti sen, että musiikkiesitysten taustalla pystyttiin esittämään todella innovatiivisia videoteoksia. Toisella puoliajalla lisäksi lavan eteen laskeutui erillinen, läpinäkyvä videoseinä, joka näytti ikään kuin sadeverholta, parempaa sanaa en keksi sitä kuvaamaan. Jonkin aikaa Gabriel esiintyi sen takana, ikään kuin sateessa.

Kaiken kaikkiaan vuonna 2023 Gabriel tiimeineen oli panostanut valtavasti kappaleiden visuaalisuuteen. Enemmän kuin vuonna 2014 Helsingissä, vaikka sielläkin nähtiin ja koettiin visuaalisesti joitain aika hienoja ja harvinaisia hetkiä.         

Text & photo: Harri Huhtanen 2023

PATTI SMITH: Helsingin kulttuuritalolla 12.6.2023 -osa 2

Keikan loppuolella Patti tuli yleisön eteen ja liikkui siinä koko lavan pituudelta. Jotain kommenttejakin hän vaihtoi fanien kanssa ja luovutti keikan lopussa kirjoitetun settilistan parille eturivin onnekkaalle.

Patti Smith julkaisi debyyttilevynsä Horses (1975) 29-vuotiaana. Siitä alkoi loistava ura, sillä jo seuraavana vuonna hän oli Euroopan kiertueella ja ihmetteli, miten hänellä voi olla keikka Helsingin Kulttuuritalolla jossain Pohjolan perukoilla. Vielä ihmeellisempänä Patti koki sen, että yleisö vaikutti tunnistavan hänen debyyttilevynsä kappaleet. Tässä taas kerran nuoremmille lukijoille todiste siitä, ettei Suomi ollut mikään takapajula 1970-luvulla, vaan kaikki angloamerikkalaiset levyt ja muotivirtaukset tulivat tänne kyllä yhtä nopeasti kuin Ruotsiinkin, vaikka Suomi olikin siihen aikaan paljon köyhempi maa kuin Ruotsi, joka oli Abban vuoden 1975 Euroviisuvoiton jälkeen onnistunut saamaan pop- ja rockmaailman jakamattoman huomion itseensä. Siitä huolimatta Suomeenkin rantautui huippuartisteja ja itse asiassa todella suuria nimiä oli konsertoinut Kulttuuritalolla jo muinaisella 1960-luvulla (mm. Jimi Hendrix, Cream ja  Led Zeppelin). Jotkut suomalaiset itse ajattelivat vielä 1970-luvulla, että Suomi oli jonkinlaisen ”kekkosslovakia”, mutta rockmusiikin suhteen se ei kyllä pitänyt paikkansa, sillä kaikkien uusien, suosittujen anglo -artistien levyt ilmestyivät täällä aika nopeasti sen jälkeen kun ne oli julkaistu Amerikassa tai Englannissa.

Se mikä on olennaisesti muuttunut 1970-luvusta on informaation määrä. Lukuunottamatta hardcore -faneja, jotka tilasivat Melody Makeriä ja NME:tä  tai jopa vaihtoivat C-kasetteja ulkomaalaisten kirjekaverien kanssa, suuren yleisön oli aika vaikea saada käsitystä siitä mitä odottaa kun artisti tuli Suomeen esiintymään. Ja sanonpa vain ettei se ollut suinkaan huono asia, sillä jos et tiedä mitä tulet kuulemaan on sellainen konsertti jännempi.  Niinpä minäkin valmistauduin ensimmäiseen Patti Smith -konserttiini siten etten ennakolta katsonut Youtube -videoita, enkä ennakolta lukenut settilistoja tai tuoreita konserttiarvosteluja. Halusin tulla konserttin ”neitseellisenä” eli kokea jotain sellaista mitä yleensä koki 1970-luvun keikoilla eli ettei tiedä mitä tuleman pitää ja voi reagoida asioihin spontaanisti. Ja kyllä täytyy sanoa, että Patti löi minut ällikältä!  Yleensä 70:n ikävuoden jälkeen artistin ääni alkaa madaltua ja energiataso hiipua eli odotin kuulevani hitaita kauniisti laulettuja balladeja. Mutta sen sijaan aika pian alun jälkeen kohtasin artisin, joka kuulosti ja näytti 40- tai jopa 30-vuotiaalta rokkarilta ensimmäisellä keikallaan! Patti oli uskomattoman nuorekas ja uskomattoman energinen ja karismaattinen koko keikan ajan! Hän todella todisti että ikä on vain numero!         

Text and Photo: Harri Huhtanen 2023                       

PATTI SMITH: Helsingin kulttuuritalo 12.6.2023-osa 1

Patti Smithin  kahden Kulttuuritalon keikan liput tulivat myyntiin tammikuussa 2023. Konsertit oli tarkoitus järjestää Su 11.6.23 ja Ma 12.3.23.  Kun linjat avautuivat yritin ensin saada lippuja sunnuntain konserttiin. H-hetkellä minulla olikin hetken aikaa hyppysissäni ykkösrivin paikat permannolta, mutta kun piti maksaa niin siinä kohtaa tuli minulle tuntemattomasta syystä virheilmoitus ja jouduin aloittamaan alusta 3 minuuttia myöhemmin. Siinä vaiheessa tajusin että Patti Smith taitaa olla aika kova nimi Suomessa, sillä tuon 3 minuutin aikana koko Kultturitalon permanto oli myyty pois ja jäljellä oli enää hajapaikkoja yläkatsomossa.  Niinpä siirryin suoraan maanantain lipunmyyntiin. Onneksi sinne ei vielä ollut tunkua ja onnistuin saamaan kolme lippua permannon 2.riviltä.

Tätä kirjoittaessani on kulunut vasta runsas vuorokausi keikasta ja edelleen olen ihan puulla päähän lyöty! Olen ollut viime vuosina lukuisissa rock-konserteissa Kulttuuritalolla ja täytyy sanoa että koskaan aikaisemmin en ole kokenut sellaista rock-hurmosta Kultturitalossa kuin maanantaina 12.6.2023. Olen todistanut Kulttuuritalossa monia erinomaisia konsertteja, joissa olen kuullut huipputason laulua ja musisointia ja yleisö on kyllä taputtanut ja ollut innostunut omalla istumapaikallaan. Mutta Patti Smithin konsertissa tapahtui jotain aivan epäsuomalaista eli yleisö alkoi spontaanisti tanssia ja laulaa mukana ja tämä ei koskenut vain eturivien faniporukkaa vaan myös taaemmissa riveissä noustiin ylös ja laulettiin ja taputettiin raivoisasti!  Jossain vaiheessa tuli sellainen tunne että olen mukana jossain uskonnollisessa herätyskonsertissa, niin kiivas oli yleisön mukaantulo!  Ei kuitenkaan huolta, sillä vaikka Patti Smith on ollut aikaisemmin Jehovan todistaja on hän hylännyt sen liikkeen jo vuosikymmeniä sitten.  Ehkäpä hänelle on jäänyt siitä vaiheessta jotain oppeja siitä miten yleisö villitään spontaanisti!   Mutta yleisön villiintyminen oli tosiaankin spontaania.  Monissa ohjelmoiduissa konserteissa on kohta joissa bändi ja artisti pyytävät yleisöä laulamaan mukana eli yleisön osallistuminen on ennalta laskettua.  Patti ei sitä tehnyt, hän vain esitti kappaleitaan ja lopputuloksena yleisö meni kuitenkin ihan pähkinöiksi! En tiedä miten paljon tässä on kyse siitä että paikalla oli paljon hänen uskollisia fanejaan jotka ikään kuin lietsoivat tuon hurmoksen.

Text and Photo: Harri Huhtanen 2023