PETER GABRIEL: i/o Tour 2023  – osa 6

Tukholma 2023 -osa 5

Kellon tullessa kahdeksan alkoi yleisö jo vihellellä ja taputtaa nopeuttaakseen keikan alkua. Varmaan monen yllätykseksi Gabriel asteli estradille lavan vasemmasta laidasta pukeutuneena työmiehen asuun. Hän alkoi lausua tarinaa maailmankaikkeuden ja elämän synnystä neljä ja puoli miljardia vuotta sitten! Samalla katosta laskeutui pieni lamppu, jonka hän nappasi käteensä. Lamppu symboloi elämän saapumista maapallolle. Tässä vaiheessa monet varmaan olivat ymmällään siitä miten rockkonsertti voi alkaa näin filosofisesti ja ilman musiikkia. Gabriel ei kuitenkaan ole koskaan ollut tekotaitteellinen, vaan pikemminkin artisti joka osaa hätkähdyttää yleisöään ja jonka live-esiintymisissä voi kokea mitä merkillisempiä yllätyksiä.

Lyhyen syvällisen tuokion jälkeen Gabriel valitsi uudeksi “aseekseen” huumorin. Hän kertoi seuraavaksi strippaavansa, jotta hänen kaljuuntuva ja ylipainoinen avatarinsa pääsisi esille. Gabriel ei kuitenkaan strippannut, vaan pelkästään riisui sen työmiehen haalarin. Koska oltiin Ruotsissa viittasi Gabriel avatar-vitsillään Abban taannoisiin Lontoon konsertteihin, joissa esiintyjät olivat Abban jäsenten keinotekoisesti nuorennettuja avatareja. Gabriel jatkoi väittämällä että samanaikaisesti kuin hänen vanha avatarinsa tekee täällä Tukholmassa keikkaa on hänen todellinen Adonis -kehonsa jossain rannalla nauttimassa aurinkosta ja coctaileista!               

Text & Photo: Harri Huhtanen 2023

PETER GABRIEL: i/o Tour 2023  – osa 5

Tukholma 2023 -osa 4

Peter Gabrielin konsertin ”lämppäri” kuvassa eli valotaulun työmies, joka maalasi ja pyyhi kellon viisareita minuutin välein tunnin ajan!

Kaverini saapui Kööpenhaminasta Globenille vasta vähän ennen klo 19. Hänellä oli ollut jännittäviä hetkiä Kööpenhaminan päässä, sillä juna oli hajonnut ja se oli jouduttu vaihtamaan Malmössä. Siinä vaiheessa hän oli ymmärrettävästi pelännyt ettei ehtisikään keikalle, mutta onneksi Malmön juna oli kirinyt aikataulun ja lopulta juna saapui ajoissa Tukholman päärautatieasemalle.

Siirryimme aika nopeasti salin puolelle. Siinä vaiheessa Sali oli lähes tyhjä, mutta päälavan ylle kattoon ripustettuun Pink Floyd-tyyliseen, jättimäiseen pyöreään videotauluun ilmestyi aika nopeasti “maalari”. Video oli näppärästi toteutettu siten, että näytti kuin sen valkoisen kankaan takana todella olisi ollut työmies joka minuutin välein maalasi, pyyhi, maalasi ja pyyhi uudestaan ja uudestaan kellon viisareita. Siinä vaiheessa vielä molemmat uskoimme että keikka alkaisi 19.30, mutta sitten kun tuo hetki koitti ja videon työmies vain jatkoi monotoonista työskentelyään tajusin, että joutuisimme sittenkin odottamaan alkuperäiseen, lipussa ilmoitettuun ajankohtaan eli klo 20:een.  Näinkin siis voi viettää aikaansa Globenissa! Seurasin salin täyttymistä. Vielä 19.30 salissa oli vain muutama tuhat ihmistä, ilmeisesti suurin osa oli tajunnut että oikeasti keikka alkaisi vasta klo 20. Yleisön ikähaitari näytti olevan aika lavea eli kaikki ikäryhmät väliltä 20-70 vuotta näyttivät olevan edustettuina. Aika paljon näin perheitä lapsiensa kanssa eli vanhemmat olivat raahanneet nuorukaisensa paikalla todistaakseen miten hienoa musiikkia tehtiin ennen vanhaan. En tiedä tiesivätkö he että kyseinä iltana tultaisiin kuitenkin kuulemaan enimmäkseen Gabrielin uutta, vuosien 2022-2023 tuotantoa.

Harri Huhtanen 2023

PETER GABRIEL: i/o Tour 2023  – osa 4

Tukholma 2023 -osa 3

Tukholman Globen vuonna 2023.

Olin jo ennen Suomesta lähtöäni saanut Avicii Arenalta (Globenin nykyinen nimi) sähköpostin, jossa kehoitettiin tulemaan hyvissä ajoin Areenalle ruuhkien välttämiseksi. Sähköpostissa ilmoitetettiin että ovet avataan klo 17.30 ja että konsertti alkaa 19.30. Tammikuussa tulostamassani lipussa luki tosin että Gabrielin keikka alkaisi vasta klo 20, mutta ehkäpä siihen oli tullut muutos kun uudessa sähköpostissa näin ilmoitettiin? Tunnollisena suomalaisena ajattelin että menen sitten Areenalle heti alkuun “ruuhkien välttämiseksi”. Globenissa olen ollut Dylan-konserteissa useamman kerran, mutta edellisestä kerrasta on kulunut aika monta vuotta ja lisäksi olin yleensä mennyt sinne melko viime tingassa ja porukassa. Nyt olin poikkeuksellisesti liikkeellä yksin yli 2 tuntia ennen konsertin ilmoitettua alkua.

Kylläpä Globen tällä kertaa vaikutti paikan päällä isommalta ja monimutkaisemmalta kuin mitä muistinkaan! Sisäänkäyntejä oli peräti yhdeksän kappaletta!  Lipussani  luki että minun sisäänkäyntini on Entre 4 . Siinäkin meni hetki kun sen löysin, sillä tämä sisäänkäynti on rakennuksen toisessa laidassa. Ilmoituksen mukaan ovien olisi pitänyt aueta klo 17.30, mutta siinä vaiheessa kun kello oli 17.30 ei mitään tapahtunut ja kymmenkunta Entre 4 -asiakkasta oli selvästi hämillään tilanteesta. Vieressä oli onneksi lipunmyynti. Menin sinne ja kysyin miksi ovi ei aukea ilmoitetussa ajassa. Minulle sanottiin että kyllä se kohta aukeaa. Odotus jatkui. Kello 17.40 sinne tuli henkilökunnan edustaja, joka sanoi että pitää siirtyä Entre 2:een! Ja sehän oli kokonaan toisella puolen rakennusta.

Nyt ovi aukesi ja siellä joutui menemään sellaisen skannerin läpi, mutta kun minulla ei ollut mitään “laitonta” niin se tarkastus meni sukkana läpi, mutta mielenkiiintoinen tilanne syntyi kun annoin jo tammikuussa ostamani lipun skannattavaksi. Skanneri ei tunnistanut sitä! Lipuntarkastaja kysyi vanhemmalta kollegaltaan mitä tehdä ja tämä kehotti siirtämään tarkastuksen viereiselle naiselle, jolla ilmeisesti oli uudempi skanneri. Nyt meni läpi!  Tämä on näitä digitalisaation hedelmiä: ostat huippukalliin lipun tammikuussa ja toukokuussa kun menet paikan päälle sanotaan sinulle ettei tämä tuloste kelpaa!

Sisällä tajusin että oli ollut virhe tulla niin aikaisin paikan päälle, sillä Areenaa ei päässyt kiertämään koska puolet siitä oli minulle tuntemattomasta syystä suljettu klo 18.30 saakka. Lisäksi kaikki Areenalle johtavat porraskäytävät oli verhoilla suljettu eli Areenaakaan ei päässyt katsomaan.                   

Harri Huhtanen 2023

PETER GABRIEL: i/o Tour 2023  – osa 3

Tukholma 2023 -osa 2

Krakowassa kuljetusrekkoja näyttäisi olleen peräti kahdeksan!

Tiistaina Gabrielin oli määrä esiintyä Kööpenhaminassa Areenalla joka sijaitsi aika kaukana keskustasta. Kaverini oli mennyt sinne jo aamutuimaan siinä toivossa että kuulisi soundcheckin. Hän lähetti minulle Tukholmaan whatsup -videoita Kööpenhamista jo päivällä. Kööpenhaminan Areenan varkikkoalueella oli peräti kuusi isoa kuljetusrekkaa ja kolme isoa bussia. kaikki viittasi siis siihen että Gabrielin vuoden 2023 konsertti oli teknisesti haastava eli henkilökuntaa oli paljon ja monimutkaisia video- ja valojärjestelyjä oli luvassa.  Myöhemmät viestit vahvistivat tämän oletukseni oikeaksi.  

Harri Huhtanen 2023

PETER GABRIEL: i/o Tour 2023  – osa 2

Tukholma 2023 -osa 1

”How many more times…” – Led Zeppelinin ykkösalbumin erään kappaleen sanoin voisin kysyä miten usein oikein on tullut matkattua Turun ja Tukholman väliä laivalla. Syykin on selvä. Lentoliput Turku- Tukholma välillä maksavat maltaita ja kaiken huipuksi Tukholman lentokenttä on yli 50 km päässä keskustasta eli sieltä keskustaan siirtyminen taxilla tai junalla ei ole mitään halpaa puuhaa.

Hartwall-areenan turhan pitkään jatkuneen pattitilanteen vuoksi Suomi jää nyt kerta toisensa jälkeen merkittävien, maailmanluokan rockartistien euroopankiertueiden ulkopuolle. Kulttuuritalo on liian pieni maailmanluokan artisteille,  Jäähalli liian kolkko ja vanhanaikainen ja  Olympiastadion vähän turhan iso (paitsi kotimaiselle live-suuruudelle Antti Tuiskulle). Mikä siis neuvoksi? Jos vuori ei tule Muhammedin luokse niin Muhammedin pitää mennä vuoren luokse! Eli selkokielellä: suomalaisen fanin pitää tällä hetkellä ostaa yhä useammin lippuja huippuartien keikoille ulkomaisiin konsertteihin ja maksaa päälle kalliit matkakulut.

Olin kaverini kanssa sopinut, että ostamme liput Peter Gabrielin Tukholman keikalle keskiviikkona 31.toukokuuta 2023. Kaverini pani paremmaksi ja osti liput myös Kööpenhaminan edellispäivän keikalle. Maksoimme itsemme kipeäksi, jotta saimme paikat permannon 4. riviltä. Matkustimme molemmat Tukholmaan Turusta jo sunnuntain iltalaivalla. Aamulla kaverini jatkoi siitä suoraan Kööpenhaminaan, minä jäin Tukholmaan odottamaan keskiviikon keikkaa.     

Harri Huhtanen 2023

Brian Eno: Music For Installations (2018) -osa 3

Vuonna 2018 Enolla oli näyttely Sarajevossa ja tässä hän signeeraa näyttelyn julisteita.

Boksin mukana tuleva 63-sivuinen kirjanen on erinomainen, siinä on paljon enemmän tietoa Enon projekteista kuin mitä netistä löytää tai sanotaanko niin että jos nuo kaikki tiedot haluaisi löytää netistä menisi siihen tolkuttomasti aikaa, helpompi tapa on ostaa tämä mainio boksi ja saada siinä mukana tämä kirja, jossa on kaikki tarvittava tieto näiden kuuden CD:n ymmärtämiseen. Parasta kirjassa on se, että Eno kertoo omin sanoin projekteistaan ja kokemuksistaan ja ajatuksistaan eli tämän kirjan kirjoittaja ei ole joku ulkopuolinen asiantuntija, vaan taitelija itse.  

Kirjassa Eno kertoo aina olleensa kiinnostunut sekä musiikista että kuvataiteista. Aluksi hän suunnitteli taidemaalarin uraa ja opiskelikin tämän vuoksi taidenkoulussa viisi vuotta. Englannin lukiota vastavassa oppilaitoksessa (College) Eno sai opettajakseen Roy Ascottin jota hän suuresti arvosti.  Hänen opetuksensa innostamana Eno alkoi kokeilla taiteen tekemistä valolla ja musiikilla. Hän kertoo tavallaan halunneensa yhdistää kuvataiteen ja musiikin hidastamalla musiikkia ja nopeuttamalla kuvataidetta, jotta ne kaksi kohtaisisivat.

1970-luvulla Eno osti siihen aikaan vielä harvinaisen kapistuksen nimeltään videokamera. Hän alkoi sillä tuottaa videotaideteoksia ja hänen ensimmäiset videonäyttelynsä olivat New Yorkissa jo vuonna 1978. Seuraavat näyttelyt toteutuivat 1981 ja 1985. Eno alkoi käyttää TV:eitä näyttelyissään. Hän asetti ne epätavalliseen asentoon ja syötti niihin vaihtuvia maalauksia ja valokuvia. Sitten hän alkoi kokeilla erilaisilla väriyhdistelmillä. Vähitellen Enon videotaide -näyttelyjä oli ympäri maailmaa. Hän mainitsee kirjassa seuraavat:  Vancouver, Lyon, Berliini, Pariisi, Rooma, Madrid ja Boston.

 Kuva- ja videotaitelijana Eno oli siis tunnettu jo 1980-luvulla. Kirjan alussa hän kertoo filosofiansa musiikin osalta seuraavasti:

”Halusin, että kuulijan kuuntelukokemus on samanlainen kuin kokemus henkilöllä, joka katselee jokea. Joen vesi vaihtuu jatkuvasti, mutta joki pysyy samana.”    

 Tätä filosofiaa Eno on nerokkaasti toteuttanut tällä Music For Installations -boksilla.             

Harri Huhtanen 2023              

Brian Eno: Music For Installations (2018) -osa 2

Brian Eno keksi 1970-luvulla yhdistää useamman nauhurin sarjaan siten että hän sai viiveellä aikaan uusia vaihtuvia äänikokonaisuuksia. Näitä sävellyksiään hän alkoi kutsua Ambient -musiikiksi.

Musiikkia voi pitää ajattomana jos aika ei vaikuta sen arvoon tai merkitykseen. Ongelmana tässä on se, että kuka määrittelee milloin musiikki on arvokasta tai merkityksellistä? Myyntiluvut antavat osviittaa, mutta eivät voi olla ainoa kriteeri musiikin arvoa ja merkitystä arvioitaessa. Klassinen musiikki on hyvä esimerkki siitä, ettei ajaton musiikki ole välttämättä omana aikanaan suosituinta, mutta kaukaisessa tulevaisuudessa se voi olla sitä, kuten esimerkiksi Mozartin kohdalla kävi. Elinaikanaan Mozart ei suinkaan ollut Euroopan suosituin säveltäjä, mutta ne jotka olivat häntä suositumpia ovat autuaasti painuneet unholaan jo satoja vuosia sitten mutta Mozartin teoksista julkaistaan uusia levyjä joka vuosi kymmenittäin. Voidaan siis suurella varmuudella sanoa, että Mozartin musiikki on ajatonta eli arvokasta ja merkityksellistä.

Populaarimusiikki on harvoin ajatonta. Brian Eno  oli aluksi selkeästi populaarimusiikin tekijä esimerkiksi Roxy Musicin riveissä, mutta varsin nopeasti hän siirtyi sooloartistiksi ja alkoi tehdä ajatonta musiikkia joka kylläkin edelleen aika usein sijoitetaan populaari / rockmusiikin genreen, mutta siihen genreen Enon musiikki istuu kyllä aika huonosti. Hän itse määriteli jo 1970-luvulla musiikkinsa Ambient -musiikiksi. Ambient -termiä käytetään kovin löyhästi ja välillä väärinkin. Kaikki instrumentaalimusiikki ei suinkaan ole ambient-musiikkia, vaan ambient musiikista on kysymys silloin kun musiikki keskittyy melodian sijaan enemmän äänikuvioihin ja musiikilla pyritään luomaan tietty mielentila tai tunnelma.

Enon yli viiden tunnin kestoinen 6CD:n Music For Installations on mitä suurimmassa määrin ajatonta musiikkia. Siksi ei haittaa yhtään vaikka kesti viisi vuotta ennen kuin kirjoitan toistamiseen tästä teoksesta. Tämän musiikin arvo ja ajankohtaisuus on aivan sama nyt kuin mitä se oli vuonna 2018. Ainoa mikä on muuttunut on se, etteivät lehdet enää kirjoita tästä teoksesta, mutta vuonna 2018 kyllä kirjoittivat ahkerastikin, sillä edelleen netistä löytyy kymmeniä lehtiarvosteluja tästä teoksesta.  

Harri Huhtanen 2023              

Mike Oldfield: The Killing Fields 1984 – johdanto

Vuoden 2016 uusintapainoksella on tuplasti kappaleista alkuperäiseen albumiin verratuna. Tämä johtuu siitä, että Oldfield sävelsi ja elokuvassa kuultiin enemmän hänen musiikkiaan kuin vuoden 1984 alkuperäisellä albumijulkaisulla. Tämä on poikkeuksellista, sillä yleensä on niin että soundtrack-albumilla kuullaan enemmän artistin musiikkia kuin mitä kuultiin itse elokuvassa.

Vuonna 1984 Mike Oldfield valmisteli kahta albumia ilmeisesti samanaikaisesti. Aikaisemmin kirjoitin menestysalbumi Discoverystä , joka ilmestyi kesäkuussa 1984. Toinen albumi oli soundtrack elokuvaan The Killing Fields ja se ilmestyi marraskuussa. Tämä on tietääkseni ainoa soundtrack-albumi jonka Oldfield on säveltänyt pitkän uransa aikana. Jo elokuvan nimen perusteella kyseessä on jälleen ajankohtainen albumi, onhan Ukrainan sodassa jo toinen vuosi menossa ja enpä usko että kukaan kuvitteli että Euroopassa sodittaisiin vielä vuonna 2023!

The Killing Fields on hyvin kunnianhimoinen, sillä se on Oldfieldin tuotannossa täysin poikkeuksellinen neoklassinen, elektronisella musiikilla höystetty albumi. Tällä levyllä ei ole pop-rallatuksia, mutta albumin parhaat orkestraatiot ovat kyllä hyvin melodisia, kauniita ja mieleenpainuvia! Uskon että tästä levystä pitää sitä enemmän mitä useammin tämän kuuntelee. Minulla on takana vasta neljä kuuntelukertaa ja jo nyt pidän levystä hyvin paljon. Tuntuu että tällä levyllä Oldfield uskaltaa toteuttaa (epäkaupallisia) ideoitaan vähän rohkeammin kuin edeltävillä menestyslevyillään.

Alkuperäinen albumi oli kestoltaan vain 38 minuuttia, mutta vuonna 2016 julkaistiin remasteroitu painos, jossa kappaleiden määrää oli lisätty alkuperäisestä yhdeksästä peräti yhdeksääntoista. Tyypilliseeen tapaan Oldfield soittaa tällä albumilla lähes kaikki instrumentit itse. Koska klassiset ja kuoro-osuudet ovat tällä levyllä niin vaikuttavia on syytä kuitenkin mainita, että ne hoiti Bavarian State Orchestra sekä Tölzer Boys Choir.    

Harri Huhtanen 2023

PETER GABRIEL: i/o Tour 2023  – osa 1

Peter Gabriel livenä Krakowassa 18.5.2023!

Torstaina 18.5.2023 Puolan Krakowassa yleisö kuuli jotain täysin ainutlaatuista!  Peter Gabrielin ensimmäisessä soolokonsertissa sitten vuoden 2014 kuultiin ilmeisesti valtaosa uuden albumin kappaleista, myös sellaisia, joita hän ei ole vielä näyttänyt videokanavallaan, jossa hän esittelee yhden uuden kappaleen joka kuukausi täydenkuun aikaan.

Panopticom, Four Kinds of Horses, i/o, Playing for Time ja The Court on jo nähty ja kuultu Youtubessa alkuvuoden kuukausi -paljastuksissa, mutta nyt ne kuultiin ensimmäistä kertaa myös livenä. Sitten kuultiin myös seuraavat kokonaan julkaisemattomat uudet kappaleet: Olive Tree, Home, Road to Joy, Live and Let Live sekä yksi Gabrielin edesmenneelle äidille omistettu kappale, jonka nimestä ei vielä ole varmuutta. Uskoakseni nämä viisi kokonaan julkaisematonta kappaletta päätyvät myös  tulevalle i/o -albumille.

Konsertin loput 14 kappaletta on julkaistu Gabrielin aikaisemmilla albumeilla, mutta näissäkin kahdesta kuultiin uudet versiot.

Harri Huhtanen 2023