MAN: The Welsh Connection (1976)

Cherry Red Records julkaisi vuonna 2013 alkuperäisestä The Welsh Connetion -albumista laajennetun 2CD:n painoksen, jossa on yksi singlen B-puoli sekä elokuun 1976 konserttin Kaliforniassa.

Sanotaan että kaikki hyvä loppuu aikanaan. Valitettavasti vain 1960- ja 1970-luvuilla brittimuusikoiden egot olivat niin suuria että aika monet todella hyvät bändit kokivat riitojen vuoksi turhan ennenaikaisen lopun. Vuoteen 1976 tultaessa Man oli  tehnyt rivakkaan tahtiin jo kymmenkunta toinen toistaan hienompaa studiolevyä, mutta sitten muusikoiden väliset riidat muuttuivat niin pahoiksi, että bändi katsoi parhaaksi hajota. Tilanne oli siinäkin mielessä erikoinen, että he olivat juuri solmineet suuren Amerikkalaisen MCA levy-yhtiön kanssa sopimuksen kolmesta studioalbumista. Ainoastaan The Welsh Connection (1976) julkaistiin.  MCA antoi armon käydä oikeudesta ja kun bändin jäsenet totesivat etteivät voisi toimittaa niitä kahta puuttuvaa studiolevyä niin MCA suostui sellaiseen poikkeusjärjestelyyn että riitti kun bändin viimeisestä kiertueesta julkaistaisiin live-albumi, jolla bändin ”velka” levy-yhtiölle sitten kuitattaisiin. Näin tapahtuikin seuraavana vuonna.

Hajoamisvaiheessa 1976 bändin jäsenet väittivät etteivät enää koskaan palaisi yhteen. Mutta: never say never again! Niin he vaan palasivat yhteen jo vuonna 1983. Mikään ei kuitenkaan ollut ennallaan, levytyssopimusta ei ollut, joten studiolevyjen sijaan fanit saivat tässä bändin uudessa vaiheessa vain satunnaisia live-albumeita. Vasta vuonna 1992 ilmestyi seuraava Manin studiolevy. Sen jälkeenkin julkaisutahti oli jotain aivan muuta kuin kultaisella 1970-luvulla. Onneksi Man jatkoi kuitenkin live-bändinä ja keikkailee vielä nykyään, tosin kovin harvakseltaan. Näistä 1990- ja 2000-luvun Man -asioista löytyy enemmän juttua tämän kategorian aikaisemmissa julkaisuissani.           

Harri Huhtanen 2023

EUROVIISUT 2023

Lauantaina 13.5.2023 Euroviisuissa koettiin jotain täysin ainutlaatuista! Sanotaan etteivät ihmiset enää katso TV:tä ja että tajontaa eri formaateissa on niin paljon, ettei yhteistä nimittäjää tapahtumille enää löydy. Sanotaan että kulttuuri on pirstoitunut. Tavallaan tämä pitää paikkansa, mutta näköjään kun on kysymys kansallisen identiteetin ”suurista” kysymyksistä, niin tuo pirstoutumisväite ei lainkaan pidä paikaansa. Linnan Juhlat kerää joka vuosi yli miljoona katsojaa, samoin Suomen jääkiekkojoukkueen mitallipelit.   Uutena tähän miljoona -kategoriaan on tullut mukaan Euroviisujen finaali.  En muista miten paljon katsojia Lordin vuoden 2006 finaaliesitys sai, mutta Suomen vuoden 2023 Euroviisujen finaaliedustaja Kääriä ilmeisesti peittosi jopa Lordin katsojamäärässsä, sillä YLE:n ilmoituksen mukaan finaalia katsoi uskomattomat 2.8 miljoonaa suomalaista!  Maailmanlaatuisesti finaalia ilmoitettiin katsoneen yli 160 miljoonaan ihmistä! Aikaisemmin täysin tuntematon Jere Pöyhönen  nousi siis maailmanmaineeseen nopeammin kuin Beatles! Tai oikeastaan on ennenaikaista puhua maailmanmaineesta, sillä edes euroviisuvoittajat eivät välttämättä ole menestyneet kovin hyvin voittonsa jälkeen. Kääriän tapauksessa on kuitenkin elementtejä, jotka viittaavat siihen että hän voisi menestyä jopa kansainvälisesti. Vaikka hän jäi kakkoseksi niin hän sai ylivoimaisesti eniten yleisöääniä ympäri Eurooppaa ja jos artisti haluaa tehdä keikkoja, joihin tulee yleisöä niin silloin ei asiantuntijaraadeista ole paljon apua, vaan ratkaisevaa on, miten tunnettu ja pidetty artisti on suuren yleisön keskuudessa.  

Kääriää hypetettiin Suomen TV:ssä ja radiossa valtavasti ennen loppukilpailua, mutta se ei sinänsä todista mitään sillä kaikkein näiden vuosikymmenien aikana jotka olen seurannut Euroviisuja on Suomen lehdistö ja TV aina antanut ymmärtää että kaikki rakastavat Suomen kappaletta, mutta sitten loppupeleissä on käynyt niin että joko kappale ei ole edes päässyt finaaliin tai jos on päässyt sinne niin on sijoittunut erittäin huonosti. Kääriän kohdalla oli kuitenkin toisin, sillä yleensä totuuden Euroviisujen loppupeleistä kuulee kansainvälisiltä vedonlyöntitoimistoilta, joiden antamat vedonlyöntikertoimet aina kohtalaisen luotettavasti ennustavat sen mikä maa menestyy ja mikä ei.  Nyt siis kävi niin, että vedonlyöntitoimistojen mukaan voiton veisi joko Suomi tai Ruotsi.  Taisi olla niin että enemmistö vedonlyöntitoimistoista oli sitä mieltä että Ruotsi voittaisi ja niinhän siinä sitten kävikin.

Ruotsin Loreen  voitti nyt jo toisen kerran. Edellinen voitto oli 2012 ja sen jälkeen hänestä ei kuitenkaan tullut kansainvälistä superstaraa, joka kiertäisi ympäri maailmaa pitkillä konserttikiertueilla. Nykyäänhän konserttien määrä ratkaisee artistin ansiot, koska  striimauksesta ei saa rahaa ja levymyynti on romahtanut siitä mitä se oli vielä 1990-luvulla.  

Kääriällä on nyt tuhannen taalan paikka, sillä hän voitti ylivoimaisesti yleisöäänestyksen ja erityisesti Liverpoolissa esiintymisareenan yleisö diggasi häntä enemmän kuin omaa edustajaansa. Tämä kävi harvinaisen selväksi loppukilpailun pisteiden laskennassa, jolloin Liverpoolilais-yleisö jopa häiritsi sitä huutamalla yhteen äänen koko ajan Cha-Cha!    

Harri Huhtanen 2023   

Mike Oldfield: Five Miles Out 1982 – johdanto

2010-luvulla Mike Oldfield sai vihdoinkin omien levyjensä oikeudet takaisin Virginiltä ja alkoi julkaista niistä uusia painoksia. Vuoden 1982 Five Miles Out -albumista ilmestyi laajennettu painos vuonna 2013.

1970-luvun loppupuolella Mike Oldfieldin suosio alkoi laskea ja siksi Virginin levypomot pyysivät häntä säveltämään pitkien, yli 20 minuutin kestoisten instrumentaalikappaleiden sijaan lyhyitä tarttuvia pop-kappaleita. Oldfield on niin lahjakas että tämäkin häneltä sujui kyllä, mutta hän ei suinkaan halunnut muuttua pelkäksi pop-artistiksi ja siksi hän alkoi julkaista albumeja, joiden toisen puolen täytti pitkä instrumentaaliteos ja toisen puolen lyhyemmät ”pop”-kappaleet.

Loppuvuoden 1981 Oldfield käytti uuden Five Miles Out-albumin valmisteluun.  Uusi albumi ilmestyi maaliskuussa 1982 ja menestyi paremmin kuin kaksi edeltävää Oldfield -albumia. Englannin listalla se nousi sijaluvulle 7, samoin Saksassa. Ruotsissa sijoitus oli no. 5. Saksassa levyä myytiin yli 250 000, Espanjassa ja Englannissa yli 100 000.

Five Miles Out nosti Oldfieldin uudestaan kärkiartistien kategoriaan. Oldfield lähti levyn julkaisun jälkeen peräti 100 keikan maailmankiertueelle, jonka yhteydessä hän esiintyi myös Suomessa. Olin tuolla keikalla. Se on ainoa Oldfieldin keikka, jolla olen ollut. En muista mitä kappaleita hän soitti, mutta erityisen hyvin mieleeni jäi uuden albumin hittibiisi Family Man sekä se, että Oldfield vaikutti erittäin karismaattiselta. Harmi ettei Suomen keikkoja ole enää tullut vuoden 1982 jälkeen eikä varmaan tulekaan sillä viimeisen 20 vuoden aikana Oldfield ei ole juurikaan keikkaillut.            

Harri Huhtanen 2023

The Cure: Join The Dots (2007) -osa 2

Koska minulla ei ole vielä kaikkia Cure -albumeja niin on ehkä vähän rohkeaa tehdä analyysi bändin koko urasta yhden 4CD:n kokoelman, joka sisältää lähinnä singlejen B-puolia ja myös muita harvinaisempia kappaleita, perusteella. Uskon kuitenkin että näistä Join The Dots -kokoelman 70 kappaleesta saa hyvän käsityksen siitä miten Cure on kehittynyt vuosina 1978-2004.     

Alla selvitys kokoelman CD-levyjen sisällöstä ja lyhyt arvio kappaleista:

CD1 : 1978-1987  

Bändi oli suuren osan tästä ajasta marginaalissa ja etsi tyyliään. Jossain vuoden 1982 tienoilla se maaginen Cure-soundi alkoi sitten löytyä! Ensimmäisellä CD:llä on 22 kappaletta ja vaikka levyetiketissä lukee vuodet 1978-1987 niin CD:n viimeisimmät biisit on kuitenkin julkaistu jo 1985.   

CD2: 1987-1992

Kakkos-CD:n ajanjakso kattaa jo osan Curen klassisista vuosista. Vuoden 1989 Disintergration-albumi saavutti suuren suosion ympäri maailmaa, vaikka aluksi Curen levy-yhtiö ei olisi halunnut julkaista  albumia. Onneksi Smith piti päänsä ja todisti että levy-yhtiön miehet olivat väärässä!  

CD3: 1992-1996

Myös kolmas CD on klassista Curea. Tosin tällä CD:llä on mukana covereita ja muutamia kokeiluja, jotka eivät menneet ihan nappiin.

CD4: 1996-2001  

Neljäs CD on ongelmallinen, sillä vaikka mukana on muutamia aika hienojakin Cure-biisejä on pääjuonne näissä kappaleissa pyrkimys uudistaa Curen  soundia enemmän teknon ja konemusiikin suuntaan. Ja minusta nämä kokeilut eivät toimi. Lukemieni englantilaisten lehtien toimittajien  mukaan näin juuri on. Cure kehitti 1980-luvun jälkipuoliskolla täysin oman tunnusmerkillisen soundinsa ja sen ansiosta heistä myös tuli maailmanluokan bändi, jonka levyjä myydään erittäin paljon ympäri maailmaa. Bändin ei ole järkevää yrittää olla jotain muuta kuin mitä se pohjimmiltaan on ja miksi ihmiset sitä rakastavat!

Tämä kokoelma rajoittuu Fiction levy-yhtiön vuosiin 1978-2004. Sen jälkeen Cure ei kuitenkaan ole julkaissut mitään merkittäviä levyjä. Suurin toivo on tulevassa levyssä jolta saatiin maistiaisia jo Helsingin konsertissa 2022.  Tätä uutta levyä bändin fanit ovat odottaneet jo yli 10 vuotta ja joka vuosi Smith on sanonut että nyt se uusi levy julkaistaan ja sitten sitä ei ole julkaistukaan eli ilmeisesti Smith pelkää, että bändi ja hän on menettämässä luovaa otettaan. Uskon kuitenkin ettei näin ole asia ja että hyvää kannattaa odottaa jopa näin pitkään!  Helsingin konsertti 2022 oli hieno näyttö siitä että Cure on edelleen luova ja kehittyvä bändi jolta on lupa odottaa myös uusia hienoja levyjä!

Harri Huhtanen 2023    

Mike Oldfield: Tubular Bells 1992 – johdanto

Virgin– levy-yhtiön johtaja suurliikemies Branson löysi Mike Oldfieldin, vaikka muut levy-yhtiöt eivät tajunneet miten upea Miken debyyttiteos  Tubular Bells oli. Oldfield oli uuden Virgin levy-yhtiön ensimmäinen kiinnitys ja Branson luotti niin paljon suojattinsa kykyihin että teki hänen kanssaan poikkeuksellisen pitkän 20 vuoden sopimuksen. Koska vuonna 1973 julkaistu Tubular Bells oli valtava myyntimenestys ympäri maailmaa pyysi Branson  Oldfieldiä tekemään siihen jatko-osan. Oldfield ei suostunut ja vuosien kuluessa välit Oldfieldin ja Virginin kanssa huononivat ja hän odotti vain sopimuksen päättymistä. Sopimus päättyi lopulta vuonna 1991 ja mitä tekikään Oldfield: hän solmi heti ensitöikseen sopimuksen Warnerin kanssa  Tubular Bellsin jatko-osasta nimeltään Tubular Bells II ! Vaikuttaa siltä että Oldfield halusi näyttää pitkää nenää entiselle levy-yhtiölleen. Erityisen paljon puukkoa Virginin haavassa käänsi se, että Warnerin tuottama Tublar Bells II oli lähes yhtä suuri menestys kuin ykkösosa. Espanjassa ja Englannissa sitä myytiin yli 500 000 kappaletta ja se nousi listakärkeen. Saksassa menestys ei ollut yhtä hyvä kuin Oldfieldin 1980-luvun alkupuolella julkaisemien levyjen kohdalla , mutta ei huonokaan, sillä Saksassakin uutta Tubular Bellsiä myytiin yli 250 000 kappaletta. Nykyään levyn maailmanlaajuinen myynti on jo yli 2 miljoonaa kappaletta, ehkä enemmänkin.             

Harri Huhtanen 2023

TASAVALLAN PRESIDENTTI – osa 6

Poikkesin eilen Turun Levykauppa Äxään ja huomasin uutuushyllyssä Svart Recordsien tämän vuoden CD -julkaisun Vesa Aaltonen Prog Band: Studio Live (2023) ja ilmeni että siinä on hyvin pitkälti samat esiintyjät kuin Helsingin Korjaamon keikalla helmikuussa 2023. Myös kappaleista aika suuri osa oli niitä, jotka esitettiin Korjaamolla. Levy on äänitetty Nummelassa Beatway Studiolla huhtikuussa 2021 ja miksaus sekä masterointi on tehty saman vuoden loppupuolella. Ja nyt siis albumi on kaupoissa ja tämä CD oli jopa erittäin edullinen eli vain 10 euroa. Albumilla on 12 kappaletta, joista 11 on peräisin 1970-luvulta. Ainoastaan päätöskappaleena kuultava  Frank Zappan klassikkobiisi Peaches En Regalia on 1960-luvulta eli tarkemmin sanottuna vuodelta 1969 (tosin minun Zappa-CD:ssäni lukee tuotantovuosi 1970).   

Olen nyt kuunnellut tämän Aaltosen ja kumppanien  levyn jo neljä kertaa ja täytyy sanoa, että vaikkei tämä varsinaisesti ole mikään uusi Tasavallan Presidentti -albumi niin hengeltään tämä on sitä erittäin vahvasti. Pressan rumpali on edelleen erittäin hyvässä soittokunnossa ja siksi hän pystyy kuljettamaan bändeineeen pressan musiikin ”soihtua” eteenpäin vielä 2020-luvun nuorien nähtäväksi tai oikeammin pitäisi sanoa kuultavaksi, mutta silloin ei voi enää puhua soihdusta, vaan pitää puhua progesta ylipäätään. Tämä levy on mitä suuremmassa määrin progea vahvoin jazz-vivahtein. Kiitos Vesa Aaltoselle ja koko bändille (levyllä on yhteensä 10 esiintyjää) että jaksatte nostaa esille vielä näinä räpin ja pintapopin aikoina sitä miten hienoa proge -musiikkia jopa Suomessa tehtiin kaukaisella 1970-luvulla. Ei Suomi ollut silloinkaan mikään takapajula, vaan tiukasti ajan hermolla.           

Harri Huhtanen 2023

Mike Oldfield: Discovery 1984 – johdanto

To France: Maggie laulaa ja Mike soittaa kitaraa. Tosin myös mandoliiniosuuden kohdalla Mike soittaa sähkökitaraa vaikka ääniraidalla kuuluu mandoliini eli ei tämä sittenkään taida olla live-taltiointi. Videota on katsottu jo yli 15 miljoonaa kertaa!

Vuoden 1983 menestyksekkään albumin ja kiertueen jälkeen Oldfield muutti Sveitsiin Villars-sur-Ollon – nimiselle paikkakunnalle. Hän äänitti uutta Discovery -albumiaan tammikuusta kesäkuuhun 1984. Sessiot kestivät päivittäin 10.30 -19.00 eli Mike hioi uutta albumia todella pitkään ja hartaasti. Vuoden 1983 Crises -albumi oli ollut suuri myyntimenestys ja samaan Oldfield tähtäsi nytkin. Oldfield soitti jälleen valtaosan instrumenteista. Laulajina hänellä oli jälleen fantastinen Maggie Reilly sekä Barry Palmer ja jälleen yhteistyökumppanina tuotannossa oli rumpali Simon Phillips, jonka kanssa hän oli äänittänyt vaikuttavan Crises -albumin edellisenä vuonna.  

Discoveryn myynti jäi alle Crisesin myynnin, mutta tällä kertaa musiikkikriitikot olivat huomattavasti suopeampia Oldfieldille eli hekin olivat alkaneet pitää hänen lyhyistä, taidokkaista pop-kappaleistaan. Laajojen instrumentaaliteosten lisäksi Mike hallitsi erinomaisesti koukuttavan pop-kappaleen säveltämisen. Discoveryllä näitä koukuttavia kappaleita on monta, paras lienee kuitenkin ykköspuolen avauskappale To France , joka on lähes yhtä hyvä kuin edellisen vuoden Moonlight Shadow.

Vaikka Crisesin myyntiluvut jäivät saavuttamatta niin erittäin hyvin myös tämä albumi myi, sillä se nousi uuden koko Euroopan myyntilistan ykköseksi. Discovery oli ykkösalbumi myös Saksassa ja Sveitsissä. Top10 sijoituksia tuli useissa maissa (mm. Kanadassa, Itävallassa, Hollannissa, Norjassa ja Ruotsissa). Yllättäin Miken tähti alkoi kuitenkin laskea hänen kotimaassaan Englannissa, jossa paras sijoitus oli enää no. 15. Saksassa Discoverya myytiin yli 250 000 kappaletta!  Englannissakin myynti ylitti 100 000 kappaleen rajan, vaikka paras sijoitus listalla olikin vain 15. Ranskassa Discovery oli kultalevy, mutta Ranskan kappalemääräisiä myyntilukuja en ole löytänyt. Espanjassa sen sijaan Discovery oli suuri hitti, vaikkei listasijoitusta Wikipediassa mainitakaan sillä Espanjassa levyn myynti ylitti 100 000 kappaleen rajan.   

Harri Huhtanen 2023

Mike Oldfield: Crises 1983 – johdanto

Oldfieldin superhittiä Moonlight Shadow on katsottu Youtubessa jo yli 89 miljoonaa kertaa!

Toukokuussa 1983 ilmestynyt Crises on Oldfieldin 1980-luvun parhaiten menestynyt albumi. Se nousi listaykköseksi Saksassa, Norjassa ja Ruotsissa. Itävallassa ja Hollannissa Crises nousi listalla kakkossijalle. Englannissakin sijaluku oli hyvä eli kuudes. Yleensä Oldfieldin levyt ovat myyneet parhaiten Englannissa, mutta Crises oli poikkeus, sillä se saavutti suuremman menestyksen Saksassa jossa sitä myytiin yli 500 000 kappaletta. Samaten vuoden lopussa levy oli edelleen Saksan listalla sijaluvulla 3. Crises on laadukas levy, mutta varmaan eniten myyntiä siivitti Oldfieldin kaikkien aikojen suurin singlehitti Moonlight Shadow  jonka lauloi legendaarinen Maggie Reilly.  Se kappale oli suuri hitti ympäri Eurooppaa ja eri maiden radiot soittivat sitä ahkeraan mukaan lukien Suomen radio, jossa sitä kuuli 1980-luvulla lähes päivittäin.     

Harri Huhtanen 2023