TOP10 kesäkuu 2008

bobdylanthunderonthemountain417731

Alla kesäkuun 2008 TOP10 albumilistani:

ALBUMILISTA 6

  1. (1) BOB DYLAN: Modern Times (2006) (2kk)
  2. (‑) ROGER WATERS: Amused To Death (1992) (UUSI)
  3. (‑) LED ZEPPELIN: Houses Of Holy (1973) (UUSI)
  4. (‑) THE DOORS: L.A. Woman (1970) (UUSI)
  5. (‑) CREAM: Disraeli Gears (1967) (UUSI)
  6. (‑) JIMI HENDRIX: Electric Ladyland (1968) (UUSI)
  7. (4) YES: Close To The Edge (1972) (2kk)
  8. (6) NEIL YOUNG: Sleeps With Angels (1994) (2kk)
  9. (7) WISHBONE ASH: Argus (1972) (3kk)
  10. (‑) RORY GALLAGHER: Deuce (1971) (UUSI)

Uusina artisteina tällä listalla mukana ovat Roger Waters (2), Cream (5), Jimi Hendrix (6) ja Rory Gallagher (10). Alle heistä muutama lyhyt kommentti.

Olen aina sanonut, että Roger Watersin Amused To Death (1992) on koko 1990-luvun paras rockalbumi. Siksi päätin tässä kuussa väliaikaisesti laittaa Floydin telakalle ja korvata tämän huippubändin miehellä, jonka ainutlaatuinen ja mestarillinen 1992 sooloalbumi on jäänyt aivan liian vähäiselle huomiolle ainoastaan siksi, että levyn etiketissä lukee ’Waters’, vaikka siinä aivan yhtä hyvin voisi lukea ’Pink Floyd’. Jos siinä lukisi Pink Floyd olisi kyseinen levy Dark Side Of The Moonin ohella yksi maailman kaikkien aikojen myydyimmistä levyistä! Niin suuri merkitys siis on sillä mitä levyn etiketissä lukee. En ryhdy tässä selvittämään miksi ATD on kuuden pisteen levy. Kirjoitin aiheen ”loppuun” RARE:ssa #21 (1996), joten sieltä voitte lukea mistä tässä legendaarisessa levyssä on kysymys.

Creamin Disraeli Gears (1967) on yksi niistä lukuisista mestariteoksista, joita julkaistiin rakkauden kesän ja hippiliikkeen katalysoimana vuonna 1967. Creamin klassikko ja Jimi Hendrixin seuraavana vuonna julkaistu Electric Ladyland olivat niitä nuppuja, joista seuraavina vuosina versoi koko progressiivisen ja heavy rockin valtava ja monimuotoinen lehvästö!

Rory Gallagher(1948-1995) on irlantilainen bluesrokkari, jonka merkitys rockmusiikin historiassa on marginaalinen, mutta otan hänet mukaan listaukseeni, koska mies on tehnyt useita erittäin hienoja levyjä ja toisaalta ihailen sitä lämpöä ja suurta sydäntä mikä hänen musiikissaan on aina mukana. Se on jotain sellaista, joka valitettavan usein puuttuu 2000-luvun angtisesta ja ”kylmästä” rokista.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s