Kesällä 2006 Turun Tuomiokirkon edustalla suoritettiin jälleen arkeologisia kaivauksia. Ne tehtiin, jotta totuus tulisi esiin. Turun keskiaikaisesta historiasta on kirjoitettu liian paljon sellaista, joka perustuu ainoastaan kirjallisiin lähteisiin. Uusissa kaivauksissa monet aikaisemmat kirjalliset tiedot osoittautuivat vääriksi. Minulla oli onni ja kunnia seurata kaivauksia ruokatunneillani paikan päällä, sillä kesällä 2006 olin työssä kivenheiton päässä kaivausalueesta. Tuntui upealta nähdä, miten kaivajat paljastivat yllättävän hyvin säilyneiden 1400-luvun rakennuksien hirsikehikkoja. Siinä silmieni edessä oli totuus 600 vuoden takaisesta ajasta!

 Samaa pätee Leonard Cohenin upean debyyttialbumin lauluihin. Ne ovat TOTTA. Mystinen Suzanne (kuvassa oikealla) on todellisuudessa Cohenin lapsien äiti. Marianne (Bokekstra -kuva) taas oli Cohenin norjalainen tyttöystävä, jonka hän tapasi Hydran saarella asuessaan. He elivät jonkin aikaa avoliitossa.

Songs Of Leonard Cohen (1967) sisältää rakkauslauluja, jotka edustavat minulle rakkauslaulujen ultimaattia huippua. Beatlesien ja Elviksen rakkauslaulut ovat suositumpia, mutta minulle ne ovat Cohenin debyyttialbumin kappaleiden rinnalla inferiorisia. Rakkaus voi olla joillekin yksinkertainen asia, Cohenille rakkaus liittyy kuitenkin suruun ja kuolemaan ja siksi minä rakastan näitä lauluja! Danten Jumalainen näytelmä sisältää kolme osaa: Helvetti, Kiirastuli ja Paratiisi. Kaikki kolme osaa Dante on kirjoittanut täydellisellä italiankielellä, mutta niin vain on, että nykyään yleisöä kiinnostaa ainoastaan Danten Helvetti. Onni on hieno asia, mutta kärsimys tuottaa parempaa taidetta!

1934 syntynyt Cohen julkaisi ensimmäisen runokokoelmansa jo vuonna 1956. Debyttilevyn julkaisun aikoihin maestro oli jo 34-vuotias ja todennäköisesti nämä laulut olivat eläneet hänen mielessään jo vuosikausia. Debyyttilevy todistaa kiistattomasti, että Cohen on NERO. Debyyttilevystä muodostui melkoinen riippakivi Cohenille, sillä kaikki mitä hän levytti debyyttilevyn jälkeen oli inferiorista. Toinen Cohenin ongelma on ollut yleisön penseys. Debyyttilevy oli suosittu, mutta sen myynti jäi murto-osaan monien paljon heppoisempien artistien levyjen myynnistä. Ilmeisesti Cohen joutuu kokemaan saman kohtalon kuin Van Gogh ja Kafka eli miehen todellinen arvo ymmärretään vasta hänen kuolemansa jälkeen.

Kaikki debyyttilevyn kappaleet ovat upeita. Tämä levy on todellista musiikin ja runouden juhlaa! Harvoin kuulee albumia, jonka kaikki kappaleet ovat näin merkityksellisiä. Albumi muodostaa aivan upean kokonaisuuden, kerronnan ja musiikin jännite ei herpaannu hetkeksikään. Levyllä ei ole yhtään mahalaskua, ei edes potentiaalisia tyylirikkoja. Kaikki on loppuun saakka mietittyä, tekstit ja laulut ovat käsittämättömän kauniita!

Ainoa kritiikin paikka on äänityksessä, joka joissain kappaleissa ei vastaa nykyisiä standardeja. Siksi odotan erittäin suurella mielenkiinnolla keväällä 2007 ilmestyvää remasteroitua CD:tä. Toivottavasti tällä 1989 julkaistulla CD:llä kuulemani äänitekniset puutteet on saatu korjattua tulevalla remasteroidulla CD:llä.

KLASSIKKO ISOLLA K:LLA!   ∞ ∞ ∞ ∞ ∞….  and beyond!

Alkuperäinen artikkeli: Harri Huhtanen 2007