Leonard Cohen: Songs Of Leonard Cohen (1967) -Take 2

Songs Of Leonard Cohen (1967) on tietynlainen Cohen -musiikin ”kultainen standardi”, täydellinen levy, jonka muotopuhtaasta kauneudesta kaikki muut Cohenin levyt jäävät kauas taakse, jopa Ten News Songs (2001), joka on myös mestarillinen levy.

leonardcohen-101014191533-phpapp01-thumbnail-434 vuotta on erittäin pitkä aika. Siksi on mielenkiintoista kuunnella rinnakkain Cohenin häikäisevän komeaa debyyttilevyä sekä mestarillista 2000-luvun ”testamenttia” Ten New Songs. Luulisi, että noin pitkä ajanjakso muuttaisi taitelijaa ja hänen musiikkiaan todella paljon. Yllättäen muutoksia on kuitenkin paljon vähemmän kuin voisi olettaa. Instrumentaatio on erilaista. Debyyttilevy on hyvin sparttalainen, se on tehty mies ja kitara -periaatteella, tosin Cohenin vastustuksesta huolimatta tuottaja John Simon on saanut ujutettua mukaan jonkin verran helistimiä, kosketinsoittimia ja jousitaustoja. Ten New Songissa säestys on hoidettu ohjelmoitavilla digitaalisoittimilla. Molemmat levyt ovat kuitenkin hyvin riisuttuja ja jättävät tärkeimmän eli Cohenin laulun ja lyriikat päärooliin.

ythLuonnollisesti myös Cohenin ääni on muuttunut 34 vuodessa. 1967 ääni on kirkkaampi ja korkeampi. 2001 ääni on käheä ja bassovoittoinen. 1967 lauluissa on nuoruuden kaihoa ja tunnelmointia, 2001 laulut ovat synkempiä, mutta niissä viehättää 67-vuotiaan maailmaa nähneen miehen syvä viisaus. Cohenin elämänfilosofia on vuosien 1967 ja 2001 välisenä aikana muuttunut yllättävän vähän. Tavallaan Cohen oli buddhalainen jo 1967:

Yes, you who must leave everything that you cannot control
It begins with your family, but soon it comes around to your soul
(Sisters Of Mercy)

cohen4Cohenille rakkaus oli katkeransuloista jo 1967, mutta erona vuoden 2001 tarinoihin on tietynlainen nuoruuden hehku. Rakkaus voi päättyä, mutta tulevaisuus on pitkä ja tutkimaton tie:

We met when we almost young
Deep in the green lilac park
You held on to me like I was a crucifix
(So Long, Marianne)

I loved you in the morning, our kisses deep and warm  / Your hair upon the pillow like a sleepy golden storm /  Many loved before us, I know that we are not new
(Hey, That’s No Way To Say Goodbye)

Pitää muistaa, että Cohen oli Kanadassa arvostettu runoilija jo 1960-luvun alussa. Musiikkibisnes oli hänelle eräänlainen kokeilu, johon hän lähti ”saadakseen runoilleen parempaa näkyvyyttä”. Suosion myötä kokeilu muuttui ammatiksi. Tosin perinteisen viihdyttäjän ja leipämuusikon rooliin Cohen ei koskaan sopeutunut. Kiertueet ja levytykset tapahtuivat harvakseltaan ja paljolti Cohenin ehdoilla. 1993 Cohen koki henkisen romahduksen ja vetäytyi vuosikausiksi buddhalaiseen luostariin. Monet luulivat, että maestron taru oli ohi, mutta 2001 mies palasi upealla levyllä, joka tosin jäi erittäin vähälle huomiolle uuden kuluttajasukupolven kuuntelijoiden keskuudessa. Cohen huomasi joutuneensa marginaaliin, tavallaan hän päätyi siihen mistä nuorena runoilijana oli aloittanut eli pienten piirien sankariksi.

Harri Huhtanen 2007

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s