Bob Dylanin keikoilla 1997-1999

Kirjoitus on julkaistu alunperin GOE:ssa 1999.

Itävallassa oli hauskaa ja konsertit olivat hyviä, mutta samanlaisia ”maagisia”
tuntemuksia ei jostain syystä syntynyt kuin kesällä 1998 Leipzigin legendaarisessa
konsertissa.  Wien, Graz ja Linz eivät myöskään turismin kannalta vetäneet vertoja
Berliinille, jossa oli aivan oma, todella upea atmosfäärinsä!  Haluan ehdottamasti vielä
joskus palata Berliiniin, joka päinvastoin kuin olin kuvitellut ei ollut urbaanin kylmä,
vaan pikemminkin romanttinen ja kaunis!  Suosittelen lämpimästi.
Itse asiassa Itävallassa ajattelin, että voisin hieman harventaa näitä Dylan-”pyhiinvaellus-matkojani”.  Ehkä konsertit joka toinen vuosi riittäisivät… Näin siis ajattelin Itävallassa. 100197csTaisin olla vähän sekaisin.  Niin kuin Leonard Cohen (muistaakseni) laulaa: ”There ain’t no cure for love”. Nyt – kaksi viikkoa matkani jälkeen – tekee taas mieli uuteen Dylan -konserttiin!  Aivan sama ilmiö kuin Bournemouth-Cardiff -matkalla syksyllä 1997.  Olin silloin hyvin väsynyt ja kun vielä siirtyminen Bournemouthista Cardiffiin tapahtui erittäin kireällä aikataululla, niin rupesin miettimään mitä järkeä siinä oli: keski-ikäinen mies ravaa Dylanin perässä hiki hatussa kuin jokin 15-vuotias teini!  Mutta pari viikkoa tylsässä  Turussa selvitti taas pään. En katunut enää yhtään ja lisää teki mieli!

Vaikka TOOM on hyvä levy, lienee jo tässä vaiheessa selvää, että KESTÄVIMMÄT klassikkonsa Dylan teki 1960-luvulla.  Vuodesta 1988 eteenpäin korkeinta taidetta Dylan on tehnyt  lavalla.  The Never Ending Tour eli NET on 1960-luvun levytysten ohella hänen uransa upein taideteos, ihmiset eivät  vain vielä miellä NETtiä taideteokseksi samalla tavoin kuin minä.  Kuten Dylan sanoi: ” En usko, että minua ymmärretään kunnolla sataan vuoteen…”.  Muuttaisin mielelläni  lausunnon muotoon: ”En usko, että NETtiä  ymmärretään kunnolla sataan vuoteen…”. Viime vuosina on ollut tärkeintä nähdä Dylan livenä.  Se on nykyään Dylan-harrastuksen korkein muoto!  CD:eitä, videoita, kirjoja, lehtiä jne. voi hankkia jälkeenpäin, mutta  Dylanin konsertit omin silmin todistettuna elävät vain tässä ja nyt.  Siksi aion EDELLEEN käydä vuosittain Dylanin konserteissa.Se on kallista, mutta se on sen arvoista!

Harri Huhtanen   1999   

P.s. vuonna 2016 Dylanin setissä on Bournemouthissa 1997 kuulluista kappaleista enää kaksi: Love Sick sekä Tangled Up In Blue .

           

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s