The Doors: The Doors, 1967.

thedoorsVaikka en pysty määrittelemään sanallisesti pop- ja rockmusiikin eroa, on minulla aina auditiivisesti ollut selkeä käsitys siitä mikä musiikki on poppia ja mikä rokkia. Popin ja rokin raja on joissain tapauksissa veteen piirretty, joissain tapauksissa luokitus on kuitenkin erittäin helppoa. The Doorsin kaikki kuusi studiolevyä ovat erittäin selkeästi rockmusiikkia. Lisäksi erittäin hyvää rockmusiikkia! Itse asiassa minulle Doorsit ovat Amerikan kaikkien aikojen paras rockbändi.

Kuten olette aikaisemmista kirjoituksistani huomanneet on monia artisteja ja bändejä, joita olen kuunnellut ahkerasti nuorena, 1970- ja 1980 -luvuilla, mutta sen jälkeen olen unohtanut heidät yli vuosikymmeneksi ja ottanut uuteen kuunteluun vasta 2000-luvulla. Doorsit ovat tästä säännöstä poikkeus. Doorseja olen kuunnellut joka vuosi jo yli 30 vuoden ajan. Doorsien parhaat kappaleet edustavat minulle samanlaista täydellisyyttä kuin Leonardo Da Vinci ja Vermeer maalaustaiteessa. Doorseilla on paljon kappaleita, joista voi täydellä oikeudella käyttää termiä transkendentaalinen. Doorsien parhaat kappaleet eivät ole aikaan tai paikkaan sidottuja. Uskon, että ne kuulostavat yhtä hienoilta 100 vuoden kuluttua. 100 vuoden kuluttua  Doorsien levyt eivät  varmaan  ole listojen kärjessä, kuten eivät klassisetkaan levyt nykyään ole listojen kärjessä, mutta asiantuntijat ja kronikoitsijat eivät luovu Doorseista!  Aina tulee uusia kirjoja ja uusia levyjä. Doorsien perintö elää ikuisesti. Olen aivan varma siitä.

220px-break_on_through_to_the_other_sideDoorsien debyyttilevyn kaikista kappaleista olen kirjoittanut vuonna 1999 julkaistussa RAREssa (nro 23), joten en toista tässä aikaisemmin kirjoittamaani. Toteanpa vain, että kaikki se mikä tekee Doorseista niin ainutlaatuisen ylivertaisen bändin esitellään jo tällä debyyttilevyllä. Myös myöhemmät levyt ovat hyviä, mutta ne eivät sisällä mitään sellaisia musiikillisia elementtejä, jotka eivät jossain muodossa olisi kuultavissa jo tällä levyllä. Densmoren svengaava rummutus, Kriegerin upeat kitarasoolot, Manzarekin tunnelmalliset Hammond-urkusoolot ja Jimin transkendentaalinen laulu -kaikki on kuultavissa jo tällä levyllä. Jos ette tiedä mitään Doorseista, ostakaa tämä debyyttilevy, sillä jos ette tästä pidä, niin ei kannata ostaa niitä muitakaan ja päinvastoin.

Doorsien debyyttilevy on täydellinen. Se pitää kuulijan koukussa alusta loppuun saakka. Break On Through on upea aloitus ja päätöskappale, yli 11 minuuttinen The End on uskomattoman hieno lopetus tälle rockmusiikin ikiklassikolle.

Edes vuoden 1997 remasteroitu äänite ei äänentoistollisesti edusta sitä mitä nykyään pidetään state of artina, mutta koska itse kappaleet ja niiden esitykset edustavat rockmusiikin ultimaattia huippua, en tässä tapauksessa anna ääniteknisten puuteiden vaikuttaa levyn kokonaisarvosanaan.

IKIKLASSIKKO   ! ! ! ! !

Harri Huhtanen 2007

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s