Päivitys 27.10.2020. Vaikka Dylan äännitti koko albumin yhdessä sessiossa jäi siitäkin out-takeja eli kappaleita, joita ei otettu mukaan julkaistulle levylle. Näitä olivat seuraavat: Denise, Mr. Tambourine Man, Mama, You Been on My Mind

Dylanin neljäs studioalbumi, Another Side Of Bob Dylan (1964) äänitettiin ja julkaistiin todella nopeasti. Dylan purkitti koko levyn yhdessä sessiossa (9.6.64) ja jo pari kuukautta myöhemmin levy oli kauppojen hyllyillä! 2000-luvun megatähtien hitaisiin high tech-levytyksiin ja ennätyspitkiin markkinointiprosesseihin tottuneista musiikinharrastajista tällainen levytystahti kuulostaa ennenkuulumattomalta. Pitää muistaa, että jo kesällä 1964 Dylan oli Pohjois-Amerikassa hyvin kuuluisa artisti ja myös eurooppalaiset lehdet olivat noteeranneet hänen edellisenä vuonna julkaistut sodanvastaiset laulunsa (Blowing In Wind ja Masters Of War). Dylaniin kohdistui siis melkoisia paineita ja odotuksia ja siksi päätös purkittaa nelosalbumi yhdessä illassa vaikuttaa uhkarohkealta yritykseltä. Dylan oli kuitenkin Kreikan matkallaan (maaliskuussa 1964) säveltänyt joukon lauluja, joita hän ilmeisesti piti niin hyvinä, että uskalsi yrittää ennätysnopeaa levytysprosessia. Strategiaan kuului myös tietynlainen irtiotto folk-piireistä ja folk-leimasta, joka ilmenee kappaleiden rakenteissa ja sanoituksissa. Tosin siinä mielessä Another Sidekin voidaan laskea vielä folk -kauden tuotoksiin, että Dylan päätti soittaa kaikki kappaleet yksin. Tällä levyllä kitaraa, huuliharppua ja pianoa soittaa ainoastaan Bob Dylan. Tämä ratkaisu toimi hyvin kolmoslevyllä, mutta monet Another Siden kappaleet olisivat kaivanneet taakseen oikean bändin. Tällä levyllä riisuttu esitystyyli kääntyy osittain maestroa vastaan, koska kappaleiden ydin ei enää ole niin puhtaan folkpohjainen kuin edellisellä levyllä. Esimerkiksi avauskappale All I Really Want To Do sekä Spanish Harlem Incident olisivat varmaankin kuulostaneet paljon kiinnostavimmilta bändin säestäminä. Nopea äänitysprosessi on myös laskenut sekä tuottajan että Dylanin itsekritiikin tasoa, koska mukaan on kelpuutettu varsin keskinkertainen irroittelukappale I Shall Be Free – No.10. Samaten Motorpsycho Nitemare on junnaava, mutta toisaalta vallankumouksellinen, koska se on selvää räppiä ja siinä mielessä kymmeniä vuosia aikaansa edellä!

Another Side on kuin valokuvamallin esittelykansio: minä osaan tätä ja tätä ja tätä. Levyllä Dylan soittaa folkkia, balladeita ja räppiä ja riimittelee välillä nerokkaan mahtipontisesti, välillä löysän leikkisästi ja välillä kauniin surumielisesti. Levyn huippukappaleiden, kuten Chimes Of Freedom, My Back Pages ja It Ain’t Me Babe kohdalla tuomioni on selvä: niissä äänessä on rockmusiikin kiistaton nero! Huippukappaleista huolimatta en kuitenkaan voi luokitella Another Sidea mestariteokseksi, koska kokonaisuus on niin  hajanainen. Tyylien ja tunnelmien sekamelska on korostunut. Levy hahmottuu minulla paljon enemmän huippulahjakkaan muusikon ja runoilijan satunnaisena laulukokoelmana kuin harkittuna kokonaisuutena, jossa olisi jokin langat yhteen solmiva teema.

(Mutta noiden huippukappaleiden siivittämänä tämä on kuitenkin…)

HYVÄ LEVY * * * * !

Harri Huhtanen 2007