Neil Young: Neil Young 1969

 

folderLevyn sisältö:

The Emperor of Wyoming / The Loner / If I Could Have Her Tonight / I’ve Been Waiting for You  / The Old Laughing Lady  /String Quartet From Whiskey Boot Hill / Here We Are In The Years  / What Did You Do To My Life /I’ve Loved Her So Long / The Last Trip To Tulsa – 9 min 25 sek !

Youngin debyyttilevy, nimeltään NEIL YOUNG avautui ainakin minulle varsin hitaasti. Olin hankkinut levyn jo 1980-luvun alkupuolella vinyylinä, mutta silloin muistaakseni kuuntelin sitä vain muutaman kerran, joten levy jäi minulle aika vieraaksi. CD -version hankin vasta syksyllä 2005 ja olen nyt harvakseltaan kuunnellut levyä parin kuukauden ajan.

Ensimmäisillä soittokerroilla ajattelin, että kyseessä on harjoitustyö, sen verran kevyeltä levy vaikutti. Onneksi jatkoin kuuntelua, sillä vähitellen levyn nerokkuus alkoi hahmottua minulle. Kyllä, niin se on: tämä ei ole harjoituslevy, vaan pieni mestariteos ja ennen kaikkea hyvin youngmainen eli kukaan muu ei olisi voinut tehdä tällaista levyä.  Viidennen kuuntelun jälkeen aloin diggailla levyä ihan tosissani. Jatkuvan ongelman muodosti kuitenkin päätöskappale, The Last Trip To Tulsa, jolle oli uhrattu 36 minuuutin levystä peräti 9 minuuttia! Tavallaan kappale rikkoo levyn muuten niin yhtenäisen tunnelman. Debyyttilevynsä pitkässä päätöskappaleessa Young tekee sen 111813-neil-young-600-1384800624mitä Dylanin on ennustettu tekevän uransa loppuvaiheessa eli hän lausuu kappaleen ja säestää lausuntaansa akustisella kitaralla hakaten siitä äärimmäisen yksinkertaisia perussointuja. Sanoitukseltaan kappale on varsin originelli, ongelma muodostuu pelkästään rudimentaalisen säestyksen aiheuttamasta epäkoherenssista muun levyn suhteen. Levyn voima on kappaleissa 4-8. ja myös kappaleet 1-3 ovat hyviä. Olen pitkään mietinyt, miten arvioin Tulsa-kappaleen jota Young itse on pitänyt tärkeänä, koska on uhrannut sille niin suuren osan debyyttilevystään. Kokonaisuutena Youngin debyyttilevy joko nousee taivaisiin tai kaatuu maahan siitä riippuen, miten kuuntelija arvioi päätöskappaleen. Keskiosan kappaleissa (4-8) on kuitenkin koherenssia ja Young -magiaa! Niiden ansiosta pidän levyä pienenä mestariteoksena.

OMAPERÄINEN LEVY!   * * * * + 

Harri Huhtanen 2005

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s