Neil Young: Everybody Knows This Is Nowhere 1969

00318d2e_mediumLevyn sisältö: Cinnamon Girl  / Everybody Knows This Is Nowhere / Round & Round (It Won’t Be Long) / Down by the River / The Losing End (When You’re On) / Running Dry (Requiem for the Rockets) / Cowgirl in the Sand 

Neil Youngin ensimmäisen soololevyn ilmestyessä tammikuussa 1969 oli hänellä jo tekeillä toinenkin albumi, EVERYBODY KNOWS THIS IS NOWHERE, joka julkaistiin saman vuoden toukokuussa. Toisella levyllä häntä avusti myöhempien vuosien luottobändi, Crazy Horse, jossa soittivat Danny Whitten  (kitara ja laulu), Billy Talbot  (basso) ja Ralph Molina (rummut ja laulu).

1509596264-3Jos levyn aloittaa Cinnamon Girl ja päättää Cowgirl In The Sand , niin luulisi että kyseessä olisi MESTARITEOS. Youngin kakkoslevy on mahtavasta aloituksesta ja lopetuksesta huolimatta kuitenkin hieman ongelmallinen levy. Kuten debyyttilevyyn, ei minulla ole tähän kakkoslevyynkään sellaista henkilökohtaista suhdetta kuin esim. Stars’n’Bars sekä Come A Time -levyihin. Minulla on kyllä kakkoslevykin vinyylinä, mutta kuten debyyttiäkin, olen kuunnellut sitä varsin vähän. Niinpä kun nyt pari kuukautta sitten hankin levyn CD-formaatissa, jouduin ikään kuin aloittamaan ”alusta”.

r-1048083-1187966792Parin ensimmäisen kuuntelun jälkeen kakkoslevy vaikutti paljon paremmalta kuin debyytti, mutta kun jatkoin kuunteluani, käsitykseni muuttui. Ykköslevyssä on magiaa ja koherenssia, joka tietyssä mielessä kakkoslevyltä puuttuu. Toisaalta kakkoslevy edustaa jo selvästi Youngin uran klassista rock-jaksoa, toisaalta sillä on edelleen folk- kauden kappaleita. Lisäksi mukana on vähän countryä. Kokonaisuutena levy ei tunnu toimivan niin hyvin kuin toivoisi. Hienojen rock-revitysten lomassa Buffalo Springfield-tyyliset balladit kuulostavat kokonaisuutta ajatellen hieman epäkoherenteilta. Ykköslevyllä on nostalgiaa ja magiaa, joka tavallaan puuttuu tältä levyltä. Ykköslevyn juuret ovat kiinteästi 1960-luvun kultaisissa soundeissa. Ykköslevyllä on viattomuutta ja naiviteettia, joka vakuuttaa. Kakkoslevyllä sen sijaan ollaan jo menossa kohti klassista rock-kautta, mutta ehkä vielä vähän hapuilevin askelin.

Kritiikistä huolimatta pitää muistaa, että levyllä on klassikkoja, jotka nostavat kokonaisarvosanaa. Cinnamon Girlissä on yksinkertainen, mutta ah, niin mahtava riffi! Tämä taisi olla ensimmäinen kappale, jonka kuulin Youngilta. Joskus vuonna 1970 se soi radiossa ja kuulin sen Porin Käppärässä ja ajattelin, että VAU, mieshän on nero!  Cowgirl In The Sand on myös mahtava kappale, jonka tahdissa Turun ylioppilaskylässä tuli usein 1980-luvun alkupuolella soitettua ilmakitaraa (ja välillä ihan oikeatakin kitaraa).
Down By The River on myös erinomainen biisi.

Parhaiden biisien siivittämänä hieno levy!   * * * * ½

Harri Huhtanen 2005, päivitetty 2016

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s