The Doors: Soft Parade 1969

27778_3Paraskin bändi erehtyy joskus. Soft Parade (1969) on huono Doors -levy. Huonoinkin Doors-levy on kuitenkin parempi kuin sadat listoille päässeet albumit, joita tällä hetkellä maailmalla julkaistaan.  Levyn parasta antia on Jim Morrisonin laulu. Jokainen levy, jolla Jim Morrison laulaa on lähtökohtaisesti hyvä/erinomainen. Jos Soft Parade edustaisi post-Morrison tuotantoa, olisi katastrofi ollut valmis, niin tyylillisesti linjaton ja sekava tämä levy on. Ongelmista kielii myös se, ettei kappaleita ole merkitty koko bändin nimiin, vaan säveltäjiksi on merkitty joko Morrison tai Krieger.

Morrison on esiintyjänä ja laulajana loistava, mutta biisinteossa hän tarvitsee koko bändin apua. Sitä ajatellen on outoa, että Soft Paradella hänet on merkitty peräti neljässä kappaleessa ainoaksi säveltäjäksi.  Krieger on hieno kitaristi ja joskus hän kirjoittaa hienoja hittibiisejäkin, mutta lauluntekijänä häneltä puuttuu Morrisonin syvällisyys. Lisäksi tälle levylle on jostain käsittämättömästä syystä kelpuutettu myös sellaisia Kriegerin keskinkertaisia tekeleitä, joita ei olisi minun näkemykseni mukaan saanut the_doors-runnin_blue_s_1KOSKAAN julkaista Doors-levyllä ( Do It sekä Runnin’ Blue). Pahasti metsään menee myös Morrisonin Easy Ride . Sinänsä ihan mukiinmenevät Kriegerin avausbiisit Tell All The People sekä Touch Me on sovitettu suurelle orkesterille. Morrison on täysiverinen bluesrock-mies, joten hänelle tuottaa suuria vaikeuksia kahlita 1000MWh:n energialautauksensa ja laulaa smokissa hillitysti suuren orkesterin säestyksellä. Avauskappaleessa kokeilu epäonnistuu, Touch Me:llä orkesterisovitus toimii vähän paremmin.

Levyllä on kuitenkin elinkelpoinen ydin, joka muodostuu Morrisonin hienoista kappaleista Shaman’s Blues, Wild Child ja The Soft Parade. Levyn paras kappale on Shaman’s Blues. Päätöskappaleen The Soft Paraden alku on aivan maaginen, mutta keskiosa on jotekin pilattu (Kriegerin idea?), loppuosa on sitten taas 100%:n svengaavaa Morrisonia.
Kokonaisuutena levy on erittäin epätasainen ja mukaan on kelpuutettu muutamia katastrofaalisen huonoja biisejä. Laulajana Morrison tekee kuitenkin parahaansa ja hänen suorituksensa on tavallaan parempi kuin mitä tämä levy mahdollistaa.

Keskinkertaista parempi levy ydinbiisiensä ansiosta!  

Ψ Ψ Ψ Ψ  miinus !

Harri Huhtanen 2007

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s