The Doors: Morrison Hotel 1970

doorsmorrison_1Levyn sisältö:   A-puoli: Hard Rock Cafe:  Roadhouse Blues  / Waiting for the Sun  / You Make Me Real / Peace Frog  / Blue Sunday  / Ship of Fools  /  B-puoli: Morrison Hotel:  Land Ho!  / The Spy  /  Queen of the Highway / Indian Summer /  Maggie McGill

Muusikot:  Jim Morrison – laulu  /   Robbie Krieger – kitara /   Ray Manzarek – piano, basso, urut /   John Densmore – rummut /  Ray Neopolitan – bassokitara /  Lonnie Mack – bassokitara kappaleissa ”Roadhouse Blues” ja ”Maggie M’Gill” /  G. Puglese – huuliharppu kappaleessa ”Roadhouse Blues

 

Epäonnisen Soft Parade (1969) -kokeilun jälkeen Doorsin miehet löysivät taas yhteisen sävelen loppuvuoden 1969 sessioissa, joiden tuloksena seuraavana vuonna julkaistiin erinomainen Morrison Hotel -albumi. Vaikka Morrison Hotel on vain hajanainen kokoelma monia eri teemoja käsitteleviä lauluja, on se musiikillisesti mannaa jokaisen Doors -fanin korville. Erityisesti uusi 40-vuotisjuhlajulkaisu tuo hienosti esille levyn suurimman vahvuuden, joka on tasapainoinen bändisoundi. Musiikin selkärankana toimii morrison_hotel_by_xchemikillx-d34hkc6Densmoren tiukan svengaava ja ennen kaikkea tarkka rumputyöskentely, joka uudella julkaisulla on kuultavissa koko komeudessaan. Kriegerin taidokas kitararointi tukee hienosti Morrisonin laulua ja kokonaisuuden kruunaavat Manzarekin kosketinsoitinosuudet, joiden skaala ulottuu Roadhouse Bluesin bluesrockista Blue Sundayn meditatiiviseen tunnelmointiin. Tällä levyllä myös Morrison osoittaa versaliteettinsa, sillä luulenpa, että harvassa ovat laulajat jotka pystyvät esittämään vakuuttavasti sekä melankolisen Indian Summerin että räjähtävän Maggie M’Gillin.

Vuoden 2007 juhlajulkaisulla soundi on erittäin tarkka ja erotteleva, paljon lämpimämpi ja nyanssirikkaampi kuin vuoden 1997 remasterilla. Lisäksi juhlajulkaisulla on peräti 40 minuuttia bonus-materiaalia, tosin suurin osa pelkkiä Roadhouse Blues -outtakesia (otot 1-3, 6 ja 13-15). Morrison on kuitenkin niin karismaattinen esiintyjä, että jopa nämä ylijäämänauhat kuuntelee innostuneena. Ja tuleehan sieltä muutamia aforismeja. Mieleenpainuvin on ”Money beats soul every time” jota Morrison hokee uudestaan ja uudestaan Roadhouse Bluesin ottojen välillä. Mukana on myös itseironista huumoria, sillä yhdessä kohtaa (humalainen?) Morrison valittelee muille bändin jäsenille, ettei nauhoituksista tule mitään, koska ”te kaverit kuulostatte humalaisilta rammoilta hoipertelemassa portaissa”.

HIENO LEVY!   * * * * ½

Harri Huhtanen 2007

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s