Pink Floyd: Atom Heart Mother 1970

r-2644617-1294700326_jpegPink Floydin neljäs studiolevy Atom Heart Mother (1970) on bändin psykedeelisen kauden ehdoton huipentuma, todellinen klassikko! Kuulin levyn ensimmäisen kerran Porissa kaverini luona joskus 1973/74 ja olen siitä saakka pitänyt valtavasti tästä levystä. Parasta levyssä on se, ettei siihen kyllästy yli sadan kuuntelukerran jälkeenkään. Omituisinta levyssä on se, ettei bändi itse tunnu enää arvostavan sitä lainkaan! Esimerkiksi Gilmour on antanut haastatteluja, joissa hän on ilmoittanut, että jos hän saisi elää elämänsä uudelleen ei hän enää julkaisisi Atom Heart Motheria, ei ainakaan siinä muodossa, jossa se julkaistiin. Ilmeisesti Gilmouria on jäänyt vaivaamaan nimikappaleen ”epäonnistunut” orkestraatio. Ilmeisesti Gilmour uskoi Leonard Bernsteinia, joka totesi bändin miehille, että hän piti heidän rock-kappaleistaan kovasti, muttei albumin nimikappaleesta.

117728653-2Minusta Atom Heart Mother on kuitenkin Pink Floydia parhaimmillaan. Se on kokeellinen, siinä yhdistellään hienosti rockin ja klassisen musiikin elementtejä. Tämän noin 20 minuuttia pitkän sävelteoksen melodia on toisaalta ”helppo” ja siinä on mukava sävelkoukku, jonka ympärille rakennetaan monimutkaisia, varsin yllättäviä ja mielenkiintoisia musiikillisia sivupolkuja. Minusta kokonaisuus on vaikuttava ja tyylikäs.
  If on vaikuttava Waters-sävellys, jossa on ajaton ja hieno lyriikka.  Summer’68 lienee eräs Wrightin parhaista Pink Floyd -kappaleista. Kappale on hienolla tavalla nostalginen ja tunnelmallinen. Myös laulun sanoitus on tyylikäs.  Pidän paljon myös Gilmourin Fat Old Sunista sekä melodiasta että sanoituksesta.  Tämän komean albumin päättää kokeellinen, mutta niin ihastuttavan kotoinen ja tunnelmallinen Alan’s Psychedelic Breakfast , joka on täysin ainutlaatuinen. Ääniefektit ovat upeita ja kokonaisuus on kaunis. Kappale on todellinen rock -taideteos!

Atom Heart Motherissa parasta on sen kollektiivisuus, kaikki bändin jäsenet ovat päässeet vaikuttamaan lopputulokseen ja toisaalta musiikki on erittäin kotoista. On onni, ettei tästä levystä ole koskaan tehty yhtään videota, sillä tämä on nimenomaa levy jota pitää KUUNNELLA, mieluummin iltahämärässä ja kuulokkeet päässä. Toinen albumin suuri vahvuus on MUSIIKKI, jolle sanoitukset ovat erittäin selkeästi alisteisia ja siksi tämä levy on tavallaan täysin ajaton. Vaikea sanoa, miten tästä levystä olisi voinut tehdä paremman, ainoa mitä pystyn kritisoimaan on CD:n (1994) äänentoisto, joka ei kaikissa kappaleissa edusta sitä mihin nykyaikana on totuttu.

Klassikko !   ♣  ♣  ♣  ♣  ♣ 

Harri Huhtanen 2007 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s