Bob Dylan: Planet Waves 1974

dylanplanetwaves-436581Mielenkiintoista, miten 30 vuoden aikana minullakin monien levyjen arvostus on  muuttunut pörssikurssien tapaan: jotkut levyt ovat nousseet raketin lailla  ja toiset tippuneet. Planet Waves on levy, jonka kuulin kaverini luona heti sen ilmestymisen aikoihin. Jotkut levyn kappaleista tekivät minuun vaikutuksen jo vuonna 1974, mutta aika monet levyn biiseistä jättivät minut vähän kylmäksi. Nuorempana minua häiritsi erityisesti Dylanin ”omituinen” laulutyyli tällä levyllä. No, oppia ikä kaikki. Vuodet kuluivat ja vähitellen opin kuulemaan, miten hienoja olivat myös Planet Wavesin vähemmän tunnetut kappaleet. Lopullinen läpimurto Planet Waves -arvostukseni nousussa oli vuonna 2003 julkaistu SACD-levy, jolla The Bandin svengaava musisointi oli kuultavissa koko komeudessaan.

dylan-planet-waves-insert-500x501Tällä levyllä on monia vahvuuksia. Sävellykset ja sanoitukset ovat hienoja. The Band on paras säestysryhmä, jonka kanssa Dylan on koskaan levyttänyt. Kappeiden jatkumo on tyylikäs, levyllä ei ole kuolleita hetkiä, vaan sen kuuntelee kiinnostuneena alusta loppuun saakka. Lisäksi levyllä on muutamia kerrassaan maagisia hetkiä, sellaisia joita kuulee harvoin jopa Dylanin kaltaisen mestarin levyillä. Dylanin laulu on erittäin orginellia, joissain kappaleissa hän laulaa selvästi ”väärin”, mutta kompensoi sen erikoisella fraseerauksella ja lopussa vie kuin viekin pisteet kotiin! Planet Wavesilla Dylanin laulu on jonkinlainen risteytys Bobin pehmeästä Nashville Skyline– ja karheasta rock-äänestä. Välillä hän yrittää mennä (ja jopa pääseekin) korkealle ja välillä taas palaa varsin karheaan rock-ilmaisuun. Kokonaisuutena Dylanin tulkinnat ovat kuitenkin ainutlaatuisia ja mieleenpainuvia.

dylanjsp0327-12-36-fpAlkuperäisellä vinyylillä ikiklassikko Forever Young kuullaan hitaana versiona A-puolen päätöskappaleena ja nopeana versiona B-puolen avauskappaleena. Vinyylillä ratkaisu on toimiva, mutta CD:llä ei. Itse asiassa CD:llä kaksi peräkkäin soitettua Forever Youngia kuulostaa häiritsevältä, mutta en tiedä voiko tästä ongelmasta sakottaa, koska kyseessä on nimenomaa formaatti-ongelma. Kokonaisuus on komea ja todistaa, että parhainta jälkeä Dylan tekee kun levy purkitetaan nopeasti. Luonnollinen ja aito live-tunnelma on tallentunut hienosti tälle levylle. Planet Waves purkitettiin 1973 muutamana marraskuun päivänä. Jälki on  ajoittain varsin karheaa, mutta kokonaisuutena ihastuttavan rentoa ja upeasti svengaavaa! Dylan on voimissaan sekä säveltäjänä että tulkitsijana. Levyn päätöskappale Wedding Song kuulosti levyn ilmestymisen aikoihin yliampuvan sentimentaaliselta ja eksibitionistiselta, lauloihan Dylan omasta vaimostaan, joka oli uhannut lähteä matkoihinsa aviomiehen jatkuvien syrjähyppyjen vuoksi. Vuonna 2007 Sara on kuitenkin unohtunut ja kuulijan ei tarvitse enää suhtautua lauluun kuin Iltalehden lööppiuutiseen, vaan nykyään voi nauttia myös kappaleen syvemmistä ulottuvuuksista. Sanoitushan on pohjimmiltaan hieno ja Dylanin tulkinta todella vaikuttava.

Komea Levy!   * * * * *

Harri Huhtanen 2007

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s