Vapaa Mies -Dylania suomeksi 2012-2013, osa 3

Koivusalo5_338550_k338551_1200Kritiikistä huolimatta esitys jäi selvästi plussan puolelle. Kokonaisuuden perusteella olisin valmis väittämään, että Koivusalo (kuvassa) hallitsee hyvin laulujen kääntämisen englannista Suomeen. Jokin verran innovatiivisuutta ja nokkeluutta olin myös kuulevinani joissain käännöksissä. Niissä Dylanin tekstien nerokkuus ja henki tavoitettiin. Oli hienoa kuulla Dylania hyvin suomennettuna ja esittettynä! Jo nuo konsertin tähtihetket lunastivat melko vaatimattoman lipun hinnan (23e).

Parhaimmillaan miesten tarinankerronta laulujen välissä oli myös varsin viihdyttävää ja aika hyvin esitysten kanssa rytmitettyä. Välitekstit oli selvästi laadittu suurelle yleisölle eli niissä lähdettiin siitä, ettei kuulijalla ollut mitään ennakkotietoja Dylanista ja haluttiin selittää mistä Dylanin taiteessa pohjimmiltaan on kysymys. Haluttiin myös selittää miksi hän on niin suuri, vaikka miehen laulu- ja soittotaidot eivät kaikkien näkemyksen mukaan ole kovin kummoiset. Pitkän linjan Dylan harrastajalle väliteksteissä ei ollut mitään uutta. Uutta oli kuitenkin se, että tällainen tarina oli ujutettu esitysten väliin eli jaksoin kyllä hyvin tuota jutustelua kuunnella.

Laulajista nostan ehdottomaksi ykköseksi Sauli Luttisen, joka oli minulle täysin uusi ”löytö”. Viisikymppinen mies on Pavarotin mitoissa ja kyllä siltä kuulosti, että lauluääntäkin on melkein yhtä paljon. Luttisen voimakas ja puhdas laulutyyli sopi yllättävän hyvin muutamiin tämän produktion Dylan-suomennoksiin. Kitaristi Ilpo Murtojärvi soitti tyylikkäästi. Hänen taidokas ja vähäeleinen kitarointinsa antoi melkoisen lisäarvon laulajien esityksille. Mikko Koivusalo on parhaimmillaan tarinankertojana ja pianistina. Oma, riisuttu sooloesitys With God on Our Side (Jumala puolellamme) oli sympaattinen, mutta jätti laulun osalta kyllä paljon petrattavaa.

Turun Sanomien juttussa ja esitteessä hehkutettiin sitä ,että vaikka kappaleita on vain parikymmentä on ne kerätty koko Dylanin uran ajalta. Ei pitänyt paikkaansa. Tässä, kuten kaikissa muissakin kuulemissani ja näkemissäni Dylan tribuuteissa keskityttiin selkeästi Dylanin 1960- ja 1970 -lukujen tähtihetkien esittelyyn. On totta ,että Dylan -katalogin vaikuttavimmat ja kestävimmät klassikot löytyvät noilta vuosikymmeniltä, mutta todellinen kulttuuriteko olisi ollut esittää myös esim. Oh Mercyn (1989), Time Out Of Mindin (1997) ja erityisesti Modern Times (2006) albumin parhaita kappaleita. Nyt OM:ltä ja MT:ltä ei kuultu mitään ja TOOM:iltakin vain yksi kappale (Make You Feel My Love)! Koko 1980-luku kuitattiin kahdella kappaleella (Every Grain Of Sand ja Blind Willie McTell). No, ehkäpä joku joskus Suomessa rohkenee järjestää Dylan tribuutti-illan jossa kuullaan myös miehen uudempaa tuotantoa!

Harri Huhtanen 2012
Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s