Vapaa Mies -Dylania suomeksi 2012-2013, osa 4

Puoli vuotta kului nopeasti. Kun vielä keväällä istuin Vapaa Mies‑esityksessä yläparven piippuhyllyllä, oli minulla nyt (27.10.12) paikka aivan esiintymislavan edessä, toisen rivin keskellä. Näkyvyys ja kuuluvuus oli siis huippuluokkaa. Edellisen esityksen jälkeen oli varsinaisessa Dylan‑maailmassa tapahtunut paljon. Dylan oli julkaissut yhden 2000‑luvun parhaista levyistään, TEMPESTin. Sopukan esityksessä kaikki oli kuitenkin tutun turvallista ja eteni alkuperäisen käsikirjoituksen mukaan. Kun aikanaan 1990‑luvun lopussa juttelin Porin teatterin johtajan kanssa näistä Dylan‑esitysten lupakäytännöistä, ilmeni että hän oli joutunut toimittamaan Dylanille managerille tarkan selostuksen produktion sisällöstä ja vasta kun lupa tuli, uskalsivat he ryhtyä esittämään produktiota.  Olisiko tämä syynä siihen, että edes konserttityyppisissä teatteriesityksissä ei yleensä lähdetä muuttamaan esityksen sisältöä?

bob_dylan-is_your_love_in_vain_s_1Tämä vuoden 2012 viimeinen Vapaa Mies‑esitys sujui siis tutun kaavan mukaan. Kun viimeksi yleisössä oli edes muuta ulkoisesti rockin harrastajalta vaikuttava henkilö, oli yleisö tällä kertaa puhtaasti teatteriyleisön näköistä: 40‑50 ‑vuotiaita naisia iltamekoissaan ja samanikäisiä herroja puvuissaan. Taisin olla ainoa koko porukasta, jolla oli vanhat, lähes puhkikuluneet farkut!  Yleisöä tarkkaillessani mietin mahtoiko porukassa olla lisäkseni kovin monia, jotka olivat nähneet Dylanin livenä. Siksi varmaan oli paikallaan,että kappaleiden väleissä Koivusalo ja kumppanit jakoivat Dyanista ABC‑tietoutta, vaikka siinä ei tosiaankaan ollut minulle mitään hengen ravintoa.

Arvioni illan lauluista ei eilisen esityksen perusteella juurikaan muuttunut, ehkä siksi että esitykset olivat niin pilkuntarkasti samanlaisia kuin keväällä. Illan parasta antia niin suomennosten kuin esitystenkin osalta olivat BLOOD ON THE TRACKS ‑albumin (1975) kappaleet. Lisäksi nyt kiinnitin huomioni myös Is Your Love in Vain (Mitä rakkaus hyödyttää)  ja One More Cup of Coffee (Vielä kuppi kahvia) ‑esityksiin.  Aikaisempaa mielenkiintoisemmalta kuulosti myös Every Grain of Sand (Ruohonkorsi). On se vaan komea kappale!

DylanIf_You_Gotta_Go,_Go_Now_single_coverEncoressa tehtiin sama jekku kuin keväälläkin. Kysyttiin yleisöltä mitä he vielä haluaisivat kuulla ja kun erilaisten toivehuutojen joukosta tuli se ”tilattu” Knockin’ ‑huuto, esitettiin sovitusti Knockin’ On Heaven’s Door. Tällä kertaa kuvioita sekoitti kuitenkin se, ettei yleisö tyytynytkään yhteen encoreen, vaan vaati ponnekkaasti toista. Niinpä yksi laulajista letkautti: ‑tässä vaiheessa ainoa mahdollisuus on puolalainen enocre! Tällä hän tarkoitti sitä, ettei heillä ollut mitään ylimääräisiä lauluja. Niinpä toisena encorena soitettiin aloituskapale If You Gotta Go, Go Now (Jos lähdössä oot), joka sopi tilanteeseen kuin nenä päähän.

Illan teatteriyleisö oli siis selvästi erittäin tyytyväinen näkemäänsä, kuulemaansa ja kokemaansa, koska taputti miehet kahdesti takaisin lauteille.  Minua hieman häiritsi se, että esitys oli niin tarkka kopio keväisestä esityksestä, jopa välijuontojen puheet olivat melkein sanasta sanaan samat kuin keväällä. Koivusalon muutamia käännöksiä kuitenkin edelleen ihastelin.  Samoin Luttisen laulutaito on mykistävä. Miehestä lähtee uskomattoman paljon ääntä ja mikä parasta, lauluosuudet ovat virheettömiä.

Ilmeisesti kysyntää produktiolle on ollut riitävästi, koska näköjään uusia esityksiä on luvassa keväällä 2013.

Harri Huhtanen 2012

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s