Kate Bush: Aerial 2005

katebushh11399005Totisesti AERIAL aiheuttaa minulle päänvaivaa! Olen nyt kuunnellut levyn noin 18 kertaa ja edelleen olen hieman epävarma siitä mitkä pisteet annan sille. Aluksi kun kuuntelin ainoastaan musiikkia, lukematta sanoituksia, kuulosti ykköslevy paremmalta kuin kakkoslevy, mutta nyt kun olen yrittänyt perehtyä myös sanoituksiin varsin perusteellisesti, päädyin sittenkin siihen, että kakkoslevy on KOKONAISUUTENA parempi kuin ykköslevy.

Kakkoslevy on nimeltään A SKY OF HONEY ja kyseessä on levy, jolla alunperin huhuttiin olevan vain YKSI kappale ja vaikka levyllä lukee, että kappaleita on yhdeksän, niin todellisuudessa kappaleita on kuin onkin vain yksi! Tämä havainto helpottaa kovasti arvostelua. Kyseessä on nimittäin TEEMALEVY, juuri sellainen joita tehtiin paljon 1970‑luvulla kun progressiivinen rock oli vielä voimissaan.

A Sky Of Honey kertoo tarinan päivänkoitosta päivänkoittoon. Kyseessä on siis yksi kappale, jossa on yhdeksän osaa. PRELUDE ja PROLOGUE ovat täynnä uuden päivän iloa ja romantiikkaa! AN ARCHITECT’S DREAM sekä THE PAINTER’S LINK puolestaan kertovat uuden löytämisen ja luomisen riemusta. SUNSET ja SOMEWHERE IN BETWEEN kuvailevat hienosti hetkeä ennen hämärää, eivät pelkästään luonnonilmiönä, vaan myös ajatuksia, tunteita ja sielunmaisemaa. NOCTURN johdattelee taitavasti finaaliin, joka on AERIAL. Tämä osa tuotti minulle pitkään harmaita hiuksia, koska siinä on selvä Frankie Goes To Hollywood‑lainaus ja muistaen bändin imagon, asia häiritsi minua suuresti. Mutta kun lukee sanoituksen ja keskittyy siihen ja ennen kaikkea oivaltaa, miten täydellisesti levyn teemakokonaisuus on rakennettu, niin asian pystyy sivuuttamaan. Kokonaisuus kestää minkä tahansa syvätarkastelun. Levy alkaa ja päättyy samaan hetkeen. Kaikki osat tukevat toisiaan, mutta samalla kaikki osat toimivat itsenäisesti. Tehtävä on siis tässä vaiheessa hieman helpottunut. Kokonaispisteet riippuvat siitä minkä arvosanan annan ykkölevylle, A SEA OF HONEY.

Aloitetaan klassikoista. Katen oodi pojalleen, BERTIElle on uskomattoman kaunis! MRS. BARTOLOZZI osoittaa, miten niinkin arkipäiväisestä tapahtumasta kuin pyykinpesusta voi musiikissa tehdä SUURTA TAIDETTA. Laulullaan Kate osoittaa, että todellisuudessa suuria asioita ovatkin ne kaikkein arkipäiväisimmät tapahtumat kun ne oikein silmin osaa nähdä ja tulkita.

katemaxresdefaultLevyn päättävä A CORAL ROOM tavoittelee koko tupla‑albumin parhaan laulun paikkaa, ainakin minun arviossani. Laulussa on samanlaista profetiaalisuutta ja Kate‑ mystiikkaa kuin parhailla Hounds Of Loven kappaleilla. Laulu kertoo kaupungista, joka on jäänyt veden alle, ”korallihuoneeseen”. Kylmät väreet menevät pitkin selkää säkeissä, jotka minusta viittaavat kaksoistornien tuhoon:

There were hundreds of  people living here / Sails at the windows
And the planes came crashing down

Korallihuone on tuhoutuneen sivilisaation lisäksi kertomus myös Katen kuolleesta äidistä:

I hear her laughing /  She is standing in the kitchen
As we come in the back door
See it fall / See it fall
Oh little spider climbing out of a broken jug

Kuten jo aikaisemmin totesin, singlenäkin julkaistu, KING OF THE MOUNTAIN ei välttämättä kestä pitkää kuuntelua ja lisäksi kappale kuulostaa levyllä vähän irralliselta. En tiedä onko Katen huonoon menestykseen Amerikassa vaikuttanut se, että sanoissa jopa kritisoidaan Elvistä, joka kuitenkin on Amerikan ”kansallissankari”:

Why does a multi‑millionaire / Fill up his home with priceless junk?

PII taas on kieli poskella tehty laulu, joka pohjautuu tositarinaan englantilaisesta miehestä, joka osasi luetella ulkomuistista Piin tuhansien desimaalien tarkkudella. HOW TO BE INVISIBLE on kappale, johon ihastuin alussa, koska se on niin svengaava ja varsinkin sen asettaminen levyllä meditatiivisen Mrs. Bartolozzin perään on ollut Katelta nerokas veto. Sanoitus ja laulun ajatuksellinen sisältö jää kuitenkin jotenkin hämäräksi. Viittaako Kate laulussa pitkään taukoonsa? JOANNI on ehkä koko levyn ongelmallisin kappale. Laulu kertoo urheasta naisesta, Jeanne D’Arcista, mutta musiikillisesti teos ei oikein vakuuta, siitä tulee vähän mieleen RED SHOESien aikaiset, enemmän tai vähemmän epäonnistuneet kokeilut.

Ykköslevy ei muodosta teemallista kokonaisuutta, kuten kakkoslevy. Sillä on kolme selvää Kate ‑klassikkoa. Neljä muuta kappaletta ovat myös melko hyviä, mutta ovatko ne riittävän hyviä, jotta voitaisiin puhua täydellisestä levystä? Vaikeaa on, mutta jotenkin uskon, etteivät lisäkuuntelut enää tuo selvyyttä tähän asiaan. Jos 18 kuuntelukertaa ei selvitä asiaa, niin sitten se ei selviä koskaan!   Annan AERIALille pisteitä…..(tässä kohtaa tulevat fanfaarit)…

KLASSIKKO!  * * * * *

Harri Huhtanen 2005

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s